Vihreänä kateudesta

Kun puoliso pärjää paremmin. Ja sitä ei kestä.

Toisen menestys on minulta pois.
Toisen menestys on minulta pois.
Katja on tehnyt kadehtimisesta melkein taidetta – tai sitten se on sairaus.

“Soitan miehelleni, kun tiedän hänen olevan lähdössä töistä kotiin”, Katja kertoo.

“Jos hänelle on tapahtunut jotain hyvää, esimerkiksi pärjännyt tärkeässä tapaamisessa, haluan kuulla siitä puhelimessa. Pelkään, että hän huomaa eleistäni, että en ole hänen puolestaan aidosti iloinen. Hävettää, kun huomaan itsestäni, että olen paremmalla tuulella, jos hän on epäonnistunut jossain tai työkavereiden kanssa on ollut sanomista.”

Katja sanoo olleensa aina kateellinen, ja kaikille.

“Muistan jo ala-asteelta olleeni tosi kateellinen kaikille, jotka pääsivät enemmän esille kuin minä. Valitsin kavereikseni tyyppejä, jotka olivat minua hiljaisempia tai ujompia. Sain siten aina olla porukan tähti. Ja jos joku kavereistani sai lahjaksi jotain erikoista, minun oli pakko saada samanlainen.”

“Kun yksi kaverini sai kirjakaupan omistavalta tädiltään ison kassillisen toimistotarvikkeita, tusseja ja vihkoja, niin pakotin kaverini antamaan tavaroista osan minulle. Se oli tosi epäreilua, ja tajusin sen vähän mietittyäni itsekin. En kuitenkaan palauttanut tavaroita.”

Kaverit vaihtuivat yläasteen ja lukion aikana “huutosakkiporukoihin”. Hyvän ulkonäön ja viileän asenteen vuoksi Katjan ympärillä oli hetkessä uusi viiteryhmä, jossa hän pääsi pätemään olemalla muita vähän fiksumpi.

“Olen taitava mielistelijä. Vaistoan jokaisessa porukassa, ketä kannattaa nuoleskella ja kuka taas on yhdentekevä sosiaalisen hyödyn kannalta. Jos en voi olla porukan ykkönen, olen ykkösen kaveri.”

Katjan paras kaveri on sosiaalinen virtuoosi, jota Katja, tietenkin, kadehtii.

“Hän pystyy ystävystymään kahdessa minuutissa kenen hyvänsä ihmisen kanssa. Olen siitäkin kateellinen, vaikka se on ihan järjetöntä. En voi muuttua sellaiseksi itse, eivätkä hänen taitonsa ole minulta pois.”

Perheterapeutti Ann-Mari Hintikka sanoo, että kateus on inhimillisistä inhimillisin tunne, jota ei pidä pelästyä.

“Elämme hyvin kilpailukeskeisessä kulttuurissa, jonka ulkopuolelle ei voida sulkea läheisiäkään ihmissuhteita. On siis tavallaan vain luontevaa tuntea kateutta pari- tai ystävyyssuhteessakin. Sen ei pidä kuitenkaan antaa lamaannuttaa tai ottaa tunteesta liian suuria syyllisyydentuntoja. Ihminen voi olla samaan aikaan kateellinen ja onnellinen toisen puolesta. Parisuhteessa kateuden rinnalla voi tuntea myös ylpeyttä: minullapa on fiksu kumppani!”

Hintikka sanoo, että voimakkaan kateuden taustalla on usein lapsuudenkokemuksia, joissa kateellinen ihminen on tuntenut jääneensä paitsi hänelle kuuluvaa huomiota.

“Kysymyksessä ei tarvitse olla edes kovin dramaattinen asia. Esimerkiksi sisarusten kesken saattaa syntyä tilanteita, jotka aiheuttavat kateutta vielä aikuisuudessakin, vaikka kukaan muu kuin kadehtija itse ei sitä tulisi edes ajatelleeksi.”

Normaaleja kateuden tunteita pystyy käsittelemään järjellä, mutta jos tunne alkaa hiipiä kaikkiin tekemisiin ja ajatuksiin, aletaan puhua patologisesta kateudesta. Tällöin ihminen ei pysty käsittelemään omia ongelmiaan lainkaan, vaan näkee syyt pahaan oloon muissa ihmisissä.

“Kateuden tuntemusten äärellä voi pysähtyä ja pilkkoa tunteen pienemmäksi. Taustalta löytyy usein jotain aivan muuta kuin konkreettinen asia, jota kadehtii. Jos käyttäytymiskuvion oppii tunnistamaan omalla kohdallaan, on kateellisuuteen helpompi suhtautua.”

Parisuhteessa kateus on vaarallista, jos tunteesta ei voida puhua ja keskinäinen kilpailu asettuu osaksi parin välistä kommunikaatiota.

Katjan ja hänen miehensä välissä kateus aiheuttaa huonoa oloa ainakin Katjalle itselleen. Mies ei ole reagoinut Katjan tuntemuksiin ainakaan syyttämällä tätä kateudesta.

“Koen huonoa omaatuntoa, häpeää ja jatkuvaa ristiriitaa siitä, että en ole tarpeeksi hyvä ystävä miehelleni. Koen itseni epärehelliseksi ja siksi huonommaksi kumppaniksi kuin hän. Lisäksi pelkään, että ajatukseni paljastuvat jonain päivänä vaikka riidan yhteydessä.”

Hintikan mielestä kateuden voi kääntää voimavaraksi.

“Asiasta voi jutella ystäviensä kanssa. Jos se ei auta, kannattaa ehkä miettiä tähän asiaan keskittyvään lyhytterapiaa. Kun pääsee käsiksi kateuden syihin, voi sen kääntää positiiviseksi asiaksi: miten minäkin voisin saavuttaa sellaista, jota toiselta kadehdin?”

Lukijoilta

“Olen kateellinen kumppanilleni, koska hän on verbaalisesti lahjakas ja sosiaalinen. Varastaa AINA huomion. Jos minä menen ostamaan itselleni jotain, riippumatta onko se meikkejä vai auto, hän on minuutissa parasta kaveria myyjän kanssa eikä minua enää edes huomata. Hän saa aina uusia ystäviä ja minun vanhat ystävänikin tuntuvat unohtavan minut hänen aikanaan. Vietämme vähemmän aikaa yhdessä, koska haluan että kerrankin minut huomattaisiin.”
Nainen, 20

“Minulle käy aina näin: vainuan lahjakkuudet. Ihastun ihmisiin, jotka tekevät samaa työtä kuin minä. Sitten kuluu vuosi tai pari, ja heidän karriäärinsä kohoaa kohti tähtiä. Heistä tulee kansainvälisiä kuuluisuuksia, joiden menoja käsitellään lehdissä ja keskustelupalstoilla. Siinä vaiheessa meikäläinen tavallisesti tipahtaa kelkasta, mikäli jonkinlainen suhde on ollut vireillä. Oma urani etenee tasaista tahtiaan, mutta mitään mullistavaa ei koskaan tapahdu. Olen miettinyt, että voisin ruveta kykybongariksi tai manageriksi, niin saisin tämän vainuamislahjani parempaan käyttöön.”
Mies, 25

“Minulla on parempi koulutus, enemmän työkokemusta ja parempi kielitaito kuin kumppanillani, joka saa minua puolet parempaa palkkaa puolet helpommasta työstä.”
Nainen, 29

“Raivostuttaa, että poikaystävä tienaa paremmin ammattikoulututkinnolla kuin minä akateemisessa ammatissa. Syö työmotivaatiota ja aiheuttaa alemmuudentunnetta. Yritän päteä kaikessa muussa ja korostamaan akateemista tutkintoani.”
Nainen, 26

“Mies ei voinut sulattaa sitä, että menestyin samalla alalla paremmin. Erohan siitä tuli. Miehinen ego ei kestä sitä, että nainen ylennetään ohi.”
Nainen, 25

“Tuntuu, että naiseni ovat joko kateellisia tai turhautuneita, koska eivät itse jaksa nähdä sitä vaivaa, että opiskelu/työpaikat loksahtaisivat paikalle. Ei aina kuitenkaan voi olla kyseessä tuuri.”
Nainen, 26

Kysymys: Miten torjua kateutta parisuhteessa?

  1. Anna kehuvaa palautetta toisen töistä ja teoista.
  2. Kun kerrot omista onnistumisistasi, koeta antaa ansiota myös puolisolle: ”Meillä on ollut niin kivaa yhdessä, että saan siitä energiaa työhönkin.”
  3. Jaa menestyksesi kumppanin kanssa, mutta älä sisällytä onnistumisista kertomiseen kritiikkiä: ”pikku juttu tämä imuroiminen.”
  4. Anna juorukehuja: kerro puolisollesi, jos joku on kehunut häntä sinulle.

Lähde: Ben & Katja Furman: Parisuhteen keittokirja

TJEU = Tsekkaa jos et usko

  • Ben & Katja Furman: Parisuhteen Keittokirja
    TV-psykologin ja hänen vaimonsa kirjoittama parisuhdeopas, jossa valmistetaan seitsemän illallista tärkeän teeman ympärille. ”Parhaimmillaan parisuhde on keskinäisen kehumisen kerho.”
  • Fransesco Alberoni
    Kateutta pohtinut yhteiskuntatieteilijä, jonka mukaan ihminen kadehtii eniten niitä, joiden lähtökohdat elämään ovat samankaltaisimmat kuin meillä itsellämme: en kadehdi Ollilan tuloja, mutta naapurin Mersua sitäkin kipeämmin.
  • Tahdon asia
    Supersuosittu TV-sarja, joka kertoo siitä, että kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluaa, koska sen voi myös saada. Sarja tulee syksyllä DVD:lle.

8 kommenttia

driftwood

13.5.2005 11:40

“Raivostuttaa, että poikaystävä tienaa paremmin ammattikoulututkinnolla kuin minä akateemisessa ammatissa. Syö työmotivaatiota ja aiheuttaa alemmuudentunnetta. Yritän päteä kaikessa muussa ja korostamaan akateemista tutkintoani.”

Nyt ymmärrän,miksi monissa deitti-ilmoissa akateemiset naiset haluavat akateemisen miehen ;)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mies_ja_sillei

15.5.2005 00:53

Kateutta on monenlaista, ja tiettyyn rajaan asti se kuuluu elämään ja on hyväkin asia. Itse jostain syystä olen päässyt sinällään kateudesta yli (nuorempana olin järkyttävän kateellinen ihmisille), että olen itse kunnianhimoinen enkä hyväksy itseltäni keskivertoa suoritusta. Kun asiat tekee kunnolla, pääsee eteenpäin. Yksinkertaista, mutta totta.

Nykyään ihailen ihmisiä jotka saavuttavat jotain, ja haluan itsekin joskus yltää samanlaisiin saavutuksiin, mutta en niinkään kadehdi vaan aidosti ihailen ihmisiä jotka itse pääsevät siihen mihin pyrkivät. En arvosta lainkaan ihmisiä jotka saavat jotain ilmaiseksi, työllä se aito menestys ansaitaan. Itse olen päässyt eteenpäin juuri työn kautta, haluamalla oppia koko ajan ja tehdä asiat niin hyvin kuin voin, ja suurin ylpeydenaihe itselleni on se, jos joku ketä olen itse opettanut saavuttaa jotain. Se jos mikä nostaa omanarvontuntoa!

Puolisoa ei tällä hetkellä ole, mutta olen aina osannut iloita myös jos ystäväni tai puolisoni pääsevät eteenpäin. Voitonriemu on hieno tunne, ja uskon että kaikki voivat kokea sitä jos vain jaksavat yrittää. Jos vain voin, autan minulle läheisiä ihmisiä niin kuin vain siihen pystyn. Ei sillä, ettenkö joskus hauaisi itsekin jotain sellaista mitä muilla on, mutta asioiden eteen pitää tehdä asioita, ja kaverini myöskin palauttavat tukea, joka saa itseni tekemään enemmän asioiden eteen.

Raavitaan kavereiden selkää, niin nekin raapivat meidän selkää.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

ransu28

27.5.2005 16:36

Sairasta!!!!!!!!!!!!!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Muillamailla

31.5.2005 15:47

En ole koskaan tormannyt missaan muussa maassa samanlaiseen kateuteen mita suomessa.
Itse muutin suomesta pois kymmenen vuotta sitten ja yksi erittain suuri syy oli siihen just toi kateus. Olen aina ollut hyvin suora puheinen ja kerron mielellani kavereille kuinka paiva on mennyt tai jos jotain uutta on tapahtunu ja odotan kylla kavereitteni olevan onnellisia puolestani mutta en kateellisia.
Taman kateellisuuden vuoksi monet suomalaiset ystavani ovatkin minut 'hylanneet' kun eivat kestaneet enaan sita etta asuin ulkomailla ja olen hyvin hoitanu asiani taalla.
Suomessa kun tulen lomailemaan niin en edes uskalla kertoa ihmisille etta missa asun ja mita teen koska useimmiten heidan naamat vain venahtavat ja haukkuvat sen peraan valehtelijaksi, uskomatonta mutta totta!
Onko niin etta kateellisuus on suomalaisten verissa vai onko meidat aivopestyja siihen.

Sairasta se on kumminkin oli syy mika tahansa.

Harmi

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

rokkimimmi

15.8.2005 22:52

Hmmm

juuri tähän törmäsin. Olen nainen, teen ihan mielekästä, matkustelevaa ja kansainvälistä työtä. Miesystävä (nyt entinen) ilmaisi kateutensa ja tyytymättömyytensä omaan elämäänsä, vielä naljaili ja keljuili matkoista, silloinkin kun matkoilla tuli vaikeuksia ja oisin kaivannut tukea ja apua. Eli se kitkeryys ja kateus kyllä meni ns. rakkauden ohi. Mä en vaan osaa ajatella että oikeaan rakkauteen kuuluisi moinen kateilu.
Lisäksi muutamassa tuttavakeskustelussa on tullut samaa esille - puolisolle ei voi edes kertoa jos oli kivaa,hauskaa tai mukavaa (siis ei mitään uskottomuutta tai romantiikkaa, vaan muuta mukavaa) - tällöin toinen kateilee ja pahoittaa mielensä. Kummaa...
Tällaiselle tarinankertojalle ja lörpöttelijälle kuin minä moinen salailu tai varominen vaan ois vaikeaa ja kieroilun oloista.
Itse en taida osata noin kadehtia, toki muuten voin olla omaan elämääni tyytymätön välillä, mutta en usko oman onneni lisääntyvän kadehtimalla - moni 'onni' tai 'saavutus' on kovalla työllä ansaittu - ja kadehtimisen sijaan voi miettiä olisiko valmisottamaan sen työmäärän tai mahdolliset varjopuoletkin kontolleen...

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

-Mies24-

12.9.2005 16:43

Amerikassa muistuu mieleeni tämä Simpsoneissa mm. Troy Mclorea näytellyt ääninäyttelijä Phil Hartman.

Hän oli mennyt aikanaan 80-luvun lopulla naimisiin jonkun naisen kanssa jonka kanssa oli käynyt ulkona ja nainen oli tullut paksuksi muutaman viikon jälkeen. Hartman pysytteli sen takia hänen kanssaan aina naimisiin saakka.

Sitten kun Simpsonit tekivät televisioon tuloaan alkoi Phil Hartmanilla olemaan suurta menestystä josta hänen vaimonsa oli suunnattoman katkera. Taisi olla eräänalainen näyttelijä hän itsekin. Tilanne kuitenkin riistäytyi siihen että vuonna 1998 molemmat alkoholisoituneet (huumeita jne.) Phil että hänen vaimonsa olivat perheriidan päätteeksi käyneet nukkumaan ja hänen vaimonsa ampui Philliä pistoolilla useasti mm. päähän ja sen jälkeen hän hälytti apua ja pian tuon jälkeen ampui myös itsensä.

Heiltä jäi kolme lasta jotka kaikki olivat talossa tuolla hetkellä nukkumassa.

Siinä meni Simpsoneiden luottonäyttelijä Phil Hartman.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Muusikkomies

12.9.2005 16:55

Vituttaa suunnattomasti kun nämä muutamat tuottaja-muusikko-kitaristi-kosketinsoittaja-sanoittaja-säveltäjä
herroille jotka tekevät täysin tietoisesti hirveätä paskaa joka pääseen suoraan soittolistoille karanteenimaisen levy-yhtiölahjuksen kautta.

Tämä tuo heidän tililleen n. 40.000-400.000 € vuodessa rahaa ja tämän lisäksi näillä paskanmusiikin tehtailijoilla on vielä usein erillinen päivätyö.

Kateellisuuttako... ?

Suomessa on tällä hetkellä 4 musiikinlajia joista näin muusikon korvalla hirveätä paskaa mutta rahaa tulvii:

- Rock/Pop
- R&B Shitti
- Humppa
- Metalli

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Muusikkonainen

26.2.2010 16:41

Muusikkomies, tämä on asia joka myös minussa aiheuttaa eniten kateuden tunteita. Kun tekee työtä intohimoisesti musiikkinsa eteen, laittaa siihen rahansa ja vapaa-aikansa ja luovuutensa eikä menesty.. Etenkin kun ystäväpiirissä on paljon muusikoita joilla pyyhkii pirun hyvin ja sitten jos he joskus valittavat siitä että "olipa huono keikka kun oli vaan 100 ihmistä katsomassa" niin tekis mieli tokasta että vittu olis joskus ees niin paljo. Pitäisi opetella olemaan onnellinen kai niiden puolesta mutta vaikeaa se on.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi