Suljet työpaikan tietokoneen viideltä, käyt kaupassa, syöt ja vilkaiset puhelinta.
Seuraavan kerran kelloa katsoessasi ilta on jo pitkällä.
Tunteja ei todellisuudessa kadonnut mihinkään.
Silti ilta voi näyttää jälkikäteen hämmentävän lyhyeltä, koska mieleen jäi vain vähän kohtia, joiden avulla sen kestoa voisi arvioida.
Aika tuntuu erilaiselta nyt ja jälkikäteen
Ajantajun tutkimuksessa erotetaan toisistaan koettu ja muistettu kesto.
Koetussa arviossa ihminen tietää jo tilanteen aikana, että hänen pitää tarkkailla ajan kulumista.
Muistetussa arviossa kestoa kysytään vasta jälkeenpäin.
Ero on olennainen, sillä rutiini voi venyttää ensimmäistä ja kutistaa jälkimmäistä.
LUE LISÄÄ: Kaksi kolmasosaa päivästäsi tapahtuu autopilotilla – tutkijat mittasivat sen nyt ensimmäistä kertaa
Neljä koetta ja kaksi kenttätutkimusta
Dinah Avni-Babad ja Ilana Ritov Jerusalemin heprealaisen yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta vertasivat rutiininomaisia ja vaihtelevia tilanteita.
Tutkimus julkaistiin vuonna 2003 Journal of Experimental Psychology: General -lehdessä.
Lähtökohta oli, että rutiinin aikana tapahtumat erottuvat toisistaan heikommin.
Siksi jälkikäteen arvioitu kesto voi jäädä lyhyemmäksi kuin alati vaihtelevassa tilanteessa.
Pieni vaihtelu pidensi aikaa muistissa
Yhdessä kokeessa osallistujien piti laskea, kuinka monta kertaa alleviivattu numero esiintyi kullakin numerorivillä.
Rutiiniryhmässä alleviivattu numero oli aina sama, vaihtelevassa ryhmässä se vaihtui riviltä toiselle.
Tehtävään käytettiin kummassakin ryhmässä kaksi minuuttia.
Vaihtelevan tehtävän tehneet arvioivat sen jälkikäteen selvästi pidemmäksi.
Ratkaisevaa on muutos, ei tapahtumien määrä
Tutkimuksen taustalla oleva malli korostaa asiayhteyden muutoksia.
Merkitystä ei ole vain sillä, kuinka monta tapahtumaa muistetaan, vaan myös sillä, kuinka selvästi ne erottuvat toisistaan.
Toistuvat tapahtumat voivat sulautua muistissa yhdeksi tutuksi kokonaisuudeksi.
Vaihteleva sarja tarjoaa enemmän rajakohtia, joiden varaan muistettu ajan kesto rakentuu.
Lomakin muuttuu rutiiniksi
Yhdessä kenttätutkimuksessa 41 lomailijaa vastasi kyselyyn lomansa päättyessä.
Heitä pyydettiin jakamaan loma kolmeen yhtä pitkään osaan ja arvioimaan, mikä niistä tuntui lyhyimmältä.
Hieman yli puolet valitsi viimeisen osan.
Tutkijoiden tulkinnan mukaan alun uutuudenviehätys oli hiipunut ja lomaan oli ehtinyt muodostua oma rutiininsa.
Tuttu työpäivä kutistui jälkikäteen
Toisessa kenttätutkimuksessa 44 kibbutsin asukasta vertasi tavallista työtään tilapäiseen työtehtävään.
Tavallisessa työssä ajan muistettiin kuluneen nopeammin.
Molemmat työt arvioitiin kuitenkin suunnilleen yhtä kiinnostaviksi.
Ero ei siis selittynyt sillä, että toinen olisi ollut tylsempää.
Mitä tästä voi päätellä
Tutkimus on yli kahdenkymmenen vuoden takaa, eikä siinä mitattu puhelimen käyttöä tai ruutuaikaa.
Sen perusteella ei voi sanoa, että yksi uusi asia illassa varmasti muuttaisi ajantajua.
Tulokset tukevat silti ajatusta siitä, että toisistaan erottuvat tapahtumat jättävät muistiin enemmän rajakohtia.
Aikaa ei tule lisää, mutta illasta voi jäädä muistiin tarkempi rakenne, joka saa ajan tuntumaan pidemmältä.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Sama juoksulenkki, eri tulos – tutkijat selvittivät, miten kellonaika voi vaikuttaa harjoitteluun
