Uuh... aivan kertakaikkisen ihana loma takana! Lunta, laskettelua, ulkoilua, hyvää ruokaa ja seuraa, ja sopivassa suhteessa kavereita ja kaksistaan nyhjäijyä. Loma tuli todella tarpeeseen ja nautin siitä ihan joka hetki, vaikkei kaikki mennytkään ihan suunnitelmien mukaan.
Tänään piti mennä loman jälkeen töihin mutta toisin kävi. Sen sijaan, että olisin nyt töissä paimentamassa tulevaisuuden toivoja, istunkin kotona ja mietin, että taitaa olla aika tarkalleen vuosi siitä, kun aloin kirjoittaa tätä blogia. Aika on mennyt todella nopeasti.
Viime vuonna tähän aikaan jumitin kotona sairaslomalla, koska nitkauttin muutossa selkäni enkä voinut tehdä oikeastaan mitään. Olin lähestulkoon vankina omassa kodissani, hirvittävien muuttolaatikkopinojen ja muiden rojujen keskellä.
Ja miksikö taas jumitan kotona? Koska olen edelleen yhtä uhkarohkea ja huimapäinen laskettelija kuin kakaranakin...? Olen, mutta se ei onneksi ole syy siihen, miksi olen nyt kotona :) Mulla on vaan paskat luut. Kun vauhtia on nolla ja siitä huolimatta kaatuu oman kätensä päälle, se saattaa näköjään murtua. Hiphei. Nyt on sitten käsi kipsissä ja sairaslomaa edessä X määrä viikkoja...
Mielenkiintoisia aikoja siis edessä... Olen jo vajaassa viikossa oppinut aika taitavaksi yksikätiseksi vasenkätiseksi, mitä nyt kaikkeen menee aikaa noin kolme kertaa enemmän kuin yleensä, sillä normioloissa olen kuitenkin oikeakätinen. Mutta eipä tässä muuta nyt olekaan kuin aikaa.
Jos vielä ensi uutena vuotenakin käy niin, että joudun taas aattona soittamaan johtajalle, että "sori vaan mutta en pääsekään töihin" niin alan jo uskoa siihen että minut on kirottu. Mutta toisaalta... tähänhän alkaa jo tottua. ;)