I´m free!

Huh, kuukauden odotus on vihdoinkin ohi. Vapauduin tänä aamuna kipsistä ja nyt opettelen käyttämään kättä taas normaalisti. Mihin saattaa kyllä vielä mennä aikaa, sillä ranne ei esim. taivu vielä oikeastaan ollenkaan ja käsi tuntuu muutenkin jokseenkin kummalliselta... Aika aralta ja herkältä, mutta mitäpä muuta voikaan kuukauden toimettomuuden jälkeen odottaa. Pääasia että ranne näyttää suhteellisen hyvältä ja on kai parantunutkin ihan kohtalaisesti. Nyt vaan varovasti sitten.

Keskiviikkona pitäisi mennä töihin pitkästä aikaa. Ihan outoa... olen viimeksi ollut töissä ennen joulua. Alkaa olla jo ikävä lapsukaisia ja päivittäistä arkea mutta eniten taidan kaivata liikuntaa. Olen nyt sairaslomallakin liikkunut niin paljon kuin mahdollista mutta lähinnä se on tarkoittanut vain kävelyä ulkona. Olen nähny unta jumppatunneita, ja ensi viikolla taidan jo uskaltautua jollekin tanssitunnille, missä ei tarvitse nostella painoja eikä muutenkaan rasittaa kättä. En uskalla ottaa nyt mitään riskiä tämän ranteen suhteen.

Olen onnekas, sillä käsi näyttää/tuntuu siltä että se todennäköisesti palautuu ihan ennalleen. Tämä murtuma ei ollut edes pahimmasta päästä. Olen silti (taas kerran) saanut muistutuksen siitä, että mikään ei ole niin tärkeää kuin terveys. Sitä kun ei voi korvata yhtään millään.