Note to myself

Älä enää ikinä mene uimaan!

Yhyy! Kaipaan takaisin entiseen vakio uimahalliini. Kaipaan kukka(uima)hattu mummoja, jotka hitaasti kelluvat altaan päästä päähän. Kaipaan kahviosta leijailevaa pullan tuoksua. Kaipaan kohteliaita vanhoja herrasmiehiä, jotka antoivat aina tietä ja pitivät ovia auki. Kaipaan höyrysaunan lempeää lämpöä ja rentouttavaa tuoksua. Kaipaan rauhallista, hiljaista tunnelmaa ja ystävällistä palvelua.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa ns. "naapuri" uimahallissa ja koin jonkin asteisen shokin. Halli oli täynnä kiljuvia lapsia, uimakoulu-ryhmiä, muita uimareita ja vesijuoksijoita. Lisäksi hallissa parveili erinäinen joukko (ilmeisesti uimakoululaisten) vanhempia, jotka tepsuttelivat vaatteet päällä pitkin hallia ja peseytymistiloja. Altaassa kävi sellainen sutina että oli oikeasti vaikeuksia mahtua joukoon ja uimisesta ei tullut mitään. Vähän väliä joku potki kylkeen, käteen tai jalkoihin ja välillä joutui uimaan paikoillaan, kun edessä oli sellainen suma, että kukaan ei päässyt eteenpäin.

Puolen tunnin ja kuuden sadan metrin jälkeen oli pakko luovuttaa. Ensinnäkin meni hermot ihan totaalisesti. Yleensä olen uinut samassa ajassa lähes puolet pidemmän matkan. Toisekseen en ollut varma, kestäisinkö enää yhtään iskua tai potkua muilta uimareilta. Olisin saattanut upota pohjaan seuraavasta laakista. Ja kolmanneksi en jaksanut enää väistellä viereisen radan pärskijöitä. Ihme, että koko altaassa oli enää yhtään vettä jäljellä, sillä sen verran voimallisesti muutama tyyppi loiskutti vettä "kroolatessaan". Helvetin hieno kokemus siis kaiken kaikkiaan! Varsin mukavaa ja rentouttavaa. :/

Pakko kai palata takaisin entiseen uimahalliini, vaikka se fyysisesti on huomattavasti kauempana ja hintavampi (toinen on ilmainen tällä hetkellä) vaihtoehto. Tai vaihtoehtoisesti lopettaa uiminen kokonaan. Perseestä, sanoisinko.