Quume

Juoksin eilen rautatieasemalta Kamppiin, koska minulla oli kiire bussiin. Matkahan ei tunnetustu ole kovinkaan pitkä, joten siinä ei sinäänsä pitäisi olla mitään ylivoimaisen vaikeaa. Ilmeisesti keuhkoni kuitenkin päättivät toisin. Jo Sokoksen kulmalla tuntui, että en saa henkeä. Keuhkoihin pisti, henki ei kulkenut ja tuntui kun iso käsi olisi puristanut niitä kasaan ja aivan kuin keuhkot olisivat olleet jäässä. Oli pakko kävellä pari askelta ja yskiä ja tasata hengitystä. Jatkoin taas juoksua ja kun vihdoin pääsin bussiin, tuntui että en saanut sitäkään vähää henkeä kuin aiemmin. Keuhkoihin sattui ja koko kropassa tuntui tosi pahalta. Yskin kun hullu Lauttasaareen asti ja sain joten kuten hengityksen tasaantumaan mutta hengittäminen tuntui silti vaikealta.

Tänään herätessäni päässä humisi, paleli ja joka paikkaan koski. Nukuin yön todella huonosti ja olo oli sen mukainen. Ihan kuin olisi ollut hirveä darra. Mittasin kuumeen mutta mittari näytti alle 37 astetta, joten tunnollisena työntekijänä raahauduin töihin vain huomatakseni että kuume oli työmatkan aikana noussut yli 38 asteeseen.

Nyt siis olen kotona. Nukuin juuri lähes kolme tuntia. Olo on vähän aamuista parempi, johtuen ehkä niistä parista napista, mitkä ennen unia napsin naamaan. Yskiminen sattuu rintaan oikeen kunnolla. Tovottavasti tauti menee pois ennen pääsiäistä. Olisi kiva nauttia lomapäivistä muuten kuin makaamalla sängyn pohjalla.