Se tavallinen maanantai

Aamulla olin ihan väsy ja herääminen oli yhtä tuskaa. Olisi tehnyt mieli jäädä sänkyyn ja kaivautua syvemmälle peiton alle. Köllötellä koko päivä vaan sängyssä ja vaikka lukea. Tai jos olisin saannut toisen houkuteltua myös jäämään sinne niin olisi vaikka voinut... vaikka vaan sitten köllötellä ilman sitä lukemista. En vaan olisi halunnut nousta sateeseen ja viimaan. Mä inhoan syksyä ja sadetta, ja sitä että koko ajan on kylmä.

Työkaveritkin oli tänään ihan yhtä aurinkoisia kuin minä, eli oltiin siis varsin hilpeä joukko. :( Mikä lie syysmasennus iskenyt kaikkiin yhtäaikaa. Ehkä huomenna jo nauretaan taas.

Jumpassa mulla oli niin äärimmäisen ruma paita päällä että kirosin koko jumpan ajan itseäni. Taisi mennä enemmän energiaa sen paidan ajatteluun kuin itse jumppaan. En taatusti enää ikinä laita sitä päälleni. Kaikki makkarat paistaa siinä kilometrien päähän! Miksi ihmettä mulla edes on sellainen paita, jossa näytän vielä läskimmältä kuin olen?!? Tai sit mä vaan oikeesti olen just_niin_läski! :(

Huomenna on erään syntymäpäivät. Haluaisin ostaa jonkun lahjan mutta en tiedä mitä. Vaikeaa ostaa kun ei vielä niin kovin kauaa olla tunnettu mutta siitä huolimatta toinen tuntuu jotenkin erityisen tärkeältä. Mutta enköhän mä jotain vielä keksi...

Ainiin! Tänään alkaa täydelliset naiset! Että ei tää nyt ihan surkea maanantai olekaan. ;)

Kirjoitettaessa soi Ville Pusa: September