Vauva-aalto

Laskeskelin pari viikkoa sitten, että tulevan kevään/kesän aikana tiedän ainakin kahdeksan syntyvää vauvaa. Yksi ehti maailmaan jo tällä viikolla ja tästä eteenpäin vauvoja tupsahtaa maailmaan tasaisen tahtiin aina elokuulle asti.

Oivallettuani tämän maailmaan tulevien vauvojen runsauden, olen pakosta joutunut miettimään omaa suhtautumistani ympärilläni pyöristyviin vatsoihin. Olen erityisen onnellinen erään hyvän ystäväni vauva-uutisesta, mutta toisaalta minua ahdistaa. Tästä eteenpäin olen ainut ystäväpiirissäni, jolla ei vielä ole lapsia. Sukuun syntyy myös ihan kohta ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Tiedän, että odotuksia on myös tähän suuntaan, vaikkei niitä kukaan ääneen lausukkaan. Työpaikalla yksi jos toinen kulkee kohta ison mahansa kanssa. Toisen ystäväpiirissä on myös odotettavissa haikaran vierailua. Kampaajanikin jää kohta äitiyslomalle.

Kaiken tämän vauvapaljouden keskellä olen vähintäänkin hämmentynyt. Vauvat ovat ihania ja tiedän kuinka odotettuja nämä pienet ihmisenalut ovat olleet. Silti en tiedä, miten suhtautuisin tähän kaikkeen. Isäni, joka tunnetusti osaa päästellä valtaisia sammakoita suustaan, totesi minulle äskettäin, että "olet jo siinä iässä, että kaikki ikäisesi saavat lapsia." Tänks! :/

Olen aina tykännyt lapsista ja tiedän, että haluan jonain päivänä myös omia lapsia. Elämäni on kuitenkin mennyt niin, että perheen perustaminen ei joko ole ollut ajankohtaista tai mahdollista, joten olen oikeastaan tahtomattani joutunut odottamaan "tähän ikään" asti. Ja nyt olen joutunut tilanteeseen, jossa kaikilla muilla on jo jotain, mitä minulla ei vielä ole, mutta mitä minulla odotetaan olevan.

Loppuen lopuksi en edes ole varma, odotetaanko minulta oikeastaan mitään, vai olenko vain luonut itse itselleni nämä odotukset.

Äärimmäisen ärsyttävää.