Minulla ei oikeastaan ole vihollisia eikä liittolaisia työpaikalla. Kaikki on vain mieleni harhaa. Ihmiset eivät ole hyviä tai pahoja. Ääliö paljastuu mukavaksi ja miellyttävällä on paska päivä.
Tajuan vain, että satunnaisesti elämänkatsomukseni tipahtaa toisten elämänkatsomushorisontin tuolle puolen. Olen varmaan erilainen koska haluan olla sellainen. Kerron itsestäni (totuuksia) harhaan johtavia asioita jottei kukaan tajua millainen oikeasti olen.
Poliittisesti ihailen äärikommunisteja ja anarkisteja koska ne ovat mielestäni aika cooleja, mutta käyttäydyn ja elän kuten peruskapitalisti. Äänestän mitä sattuu henkilöä (yleensä ystäviäni), vaikken edes usko demokratiaan.
Uskonnollisesti ilmoitan aina olevani kirkonpolttajapakana vaikka tunnen raamatun ja koraanin paremmin kuin noiden uskontojen fundamentalistit. En rukoile koskaan, enkä usko yhteen jumalaan. Poimin hyviä näkökulmia uskonnoista kuten rusinoista pullista vailla mitään uskonnolismoraalista selkärankaa (faith).
En usko länsimaiseen perheeseen se on mielestäni epäonnistunut, samoin monogamia. En ole heteroseksuaali enkä tunnusta mitään muutakaan seksuaalista kastia kunnolla. Joskus puolustan bi-seksuaalisuutta toisinaan polyamoriaa. Osaan ottaa paremmin suihin kuin 90% naisista.
Ja paljon muuta. En siis voi keskustella kahvipöydässä normaalisti. Keskustelen siis epänormaalisti ja harhautan. Olen kaapissa.