Siivoaja kävi tänään! Miten uskomattoman mielettömän mahtavaa! Kämppä kiiltää. Miten mä en tajunnut tuota jo ajat sitten. Helevetti, että toi on hyvä juttu. Suosittelen kaikille. Mikään ei ole niin siistiä kun kömpiä illalla kotiin ja kämppä hohtaa puhtautta.
Sitä paitsi se siivoajagimma on tosi mukava. Heh elämä hymyilee… paitsi et duunit on ihan peräreiästä, mut onneksi siihenkin on tulossa muutos kun sain kuulla tänään et mun vastuualueet vaihtuu…jee … kai…
Huomenna Butoh esitystä katsomaan.
Tiedän etteivät ihmiset pidä siitä kun osoitan heidän olevan väärässä tai tietämättömiä. Tiedän esimiesteni inhoavan sitä ihan erityisesti. Mutta helevetti että sieppaa, kun he käskevät pitää pään kiinni (eli ”tämä keskustelu päättyy tähän”).
Tiedän olevani oikeassa. Tiedän olleeni oikeassa aiemminkin. Tiedän etten saa todellista kiitosta, kova palkka olkoon kiitokseni, muuta ei varmastikaan heru.
Nyt on kyllä työmotivaatio niin hukassa kuin olla ja voi…
On aivan käsittämätöntä miten pitkälle pääsee ilman kipulääkkeitä kun vain päättää.
Nyt on yläselkä ihan soosina. Mutta päätin jo aiemmin, etten hoida sitä oireena vaan tartun syihin. Kävin pe ja ma Kuntoutus Karppisen kivuliaassa käsittelyssä. Nyt kääntyy jo pää (aiemmin ei kääntynyt) ja nousee kädetkin ylös. Syynä on olematon työergonomia ja liian raaka fyysinen treeni. Tähän ratkaisu on treenin kevennys ja työergonomia mittaus ja –konsultti jonka tilasin ensiviikoksi.
Tämä tarkoittaa myös kotitöiden vähennystä. Koska minulla ei ole pienintäkään aikomusta kaataa niitä (kotitöitä) Pupunden niskaan niin tilasin siivoojan, joka aloittaa heti huomenna. Pienen kaksion siivouttaminen olikin yllättävän halpaa. Itse asiassa maksamani tuntipalkka heille on samansuuruinen kun itse saan verojen jälkeen tunnilta käteen.
Pikkaisen epäarvoinen maailma, siivous kun on reilusti rankempaa kuin minun työni.
Huomasin jälleen tänään kertovani eräälle tärkeälle ihmiselle elämän salaisuuttani. Oikeastaan sitä on ihan turha pitää salaisuutena enää muutenkaan, joten tässä seuraa elämän neljä voimaa jotka saavat minut liikkumaan:
1. Vietit jotka perin eli geenit. Tämä on yhtä kaikki myös ”taakka jonka vanhempani minulle antoivat”. Tämä voi tarkoittaa alkoholiongelmaa tai matemaattista lahjakkuutta. Tämä määrittelee puolet elinajanodotteestani
2. Sattuma/kohtalo eli asiat jotka yllättävät ja pakottavat minut toimimaan. Tämä voi olla lottovoitto, auto-onnettomuus tai sadepäivä.
3. Velvollisuuteni eli sukulaiset ja perhe suhteet joilla minulle annetaan velvollisuuksia. Tämä voi olla myös yhteiskunta – maksa verot, käy armeija
4. Vapaa tahto eli omat haluni ja toiveeni. Tämä on minuuteni, minä ja pieni egoni. Tämä määrittelee toisen puolen elinajanodotteestani mutta oikeasti nro 2. määrittelee sen kokonaan.
Muita salaisuuksia:
käytä aina aurinkorasvaa, äläkä ota aurinkoa ”tarpeeksi” koska se on aina liikaa.
Kunnioita itseäsi vanhempia ihmisiä koska ne ovat olleet täällä kauemmin ja tietävät asioista yleisesti enemmän kuin sinä.
Osoita ihmisille joita rakastat se kuinka paljon heitä rakastat joka hetki, koska niitä hetkiä on koko ajan vähemmän ja kun ne hetket loppuvat ne loppuvat kesken.
Miksi riitaannun aina esimieheni kanssa? Siis varmasti sen takia, koska olen ehdottomasti maailman vittumaisin työntekijä. Mutta miksi olen maailman vittumaisin työntekijä?
Enkö vain kestä kritiikkiä? Mikä tuntuisi oudolta koska onhan egoni teflonpäällystetty eikä siihen kakka tartu.
Olenko vain sitten niin itsekeskeinen? Joka sekin olisi outoa näin monen kommuuni- ja multisuhdevuosien jälkeen, siinä itsekeskeisyydet karisee.
Saatan sitten olla vain ärsyttävä ja todella nokkava tms. (kaikki termejä jotka eivät ole koskaan minulle oikein auenneet).
Minun täytyy tyytyä siihen todellisuuteen, etten koskaan löydä työpaikkaa jossa en riitelisi esimiehen kanssa.
Ero elämän eri tilanteiden välillä tuntuu välillä musertavalta todellisuuden vaihdoilta. Lauantaiset SMFR bile/miitti tunnelmat olivat jotain aivan ihanaa unta nyt Tallinnassa seminaarissa. Kaikilla oli molemmissa tilaisuuksissa naamiot ja rooliasut päällä.
Joskin lauantaina ihmiset olivat todellisempia vaikka sanoivat olevansa rooleissaan. Täällä ihmiset sanovat olevansa itseään vaikka ovat rooleissaan.
Rakkaus puuttuu täältä. Perushetskut sanovat, että rakkaus puuttuu pervoilta. Onko pervot täällä? Koska rakkaus oli läsnä lauantaina. Olin rakkautta pullollaan. Mieleni ja ruumiini värisi rakkaudesta, intohimosta ja puhtaasta himosta.
Missä olet itse kokenut eniten rakkautta ja ihmistä itsenään?
Kiihottuminen ja masturbaatio ovat nykyään minulle eri asioita, kuin mitä ne olivat nuorena.
Kiihottuminen on jotain mitä kerään. Se on tärkeämpää kuin laukeaminen. Orgasmi on aivastusta surkeampaa jos en ole kunnolla kiihottunut. Eli jos aika ei riitä niin valitsen kiihottumisen laukeamisen sijaan.
Masturbaatio on taas minulle nykyään ”omaa aikaani” eli meditaatio tyyppinen juttu. Aiemmin se oli pakonomaista ja korvasi seksiä, vaikken siten ole koskaan seksin puutteesta kärsinyt. Minulla sattoi olla seksiaddiktio nuorempana tai sitten olin vain hyvin hyvin hyvin viriili.
Kaiken ajan käytin seksiin jos minulle ajankäytön valinta sallittiin.
Tästä syystä erään suuryrityksen kehityskeskustelussa vertasinkin työntekoani huoraamiseen. Sain rahaa siitä etten ollut kotona harrastamassa seksiä. Vaihdoin siis rahaa seksiin, joka voisi olla määritelmä prostituutiolle eli huoraamiselle. Aivoni taitavat olla solmussa. Piuhat ristissä.
Nykyäänkin valitsen seuraani mieluummin henkilöitä joista saan seksuaalista virikettä kuin henkilöitä joista en saa. Onneksi en esimies joka rekrytoi, olisin varmaan oikeudessa.
Ajattelen seksiä edelleenkin useita kertoja minuutissa. En kuitenkaan ole enää sen seksuaalisen himoni orja siinä mielessä kuin olin nuorempana. Nyt se on minulla resurssi, voima jota ammentaa tarvittaessa.
Luin taas aamulla Hesarin yleisönosastoa (pikkaisen sairaampi harrastus kuin lukea cityn blogeja) ja siellä eräs naisihminen tilitti, kuinka on tutkintoa ja koulutusta mutta töitä ei tipu kun ei ole sosiaalisesti lahjakas mutta on lapsia. Eli olin lukevinani, että hän oli jostain pääkaupunkiseudun satelliittikaupungista, ihan keskiluokkaisella taustalla oleva +30 perheenäiti joka nököttää kaupankassalla ilman tulevaisuutta. Syyksi hän oli vakuuttunut tähän olevan lapset, suhteiden puute ja sosiaalisten taitojen puute.
Eli kun asun Helsingissä, olen lapseton miespuoleinen ja sosiaalisesti ihan ok taitava ja minulla on suhteita, niin se on tae menestykselleni? Eli käymistä kouluista ei ollutkaan tämän mukaan mitään hyötyä (tuo minulla oli kyllä itsellänikin mielessä kun pitkin hampain kulutin koulunpenkkiä). Olen mielestäni ihan ok menestynyt, mutta en mikään ”menestyjä”. Olen omasta mielestäni enemmänkin ”selviytyjä”. Mutta omasta mielestäni tietäisin reseptejä saavuttaa suurempaa menestystä, mainetta ja vaikutusvaltaa, niiden vaatima hinta ei vain houkuta.
Julkisuus tekee vainoharhaiseksi ja sairaaksi. Liika raha vie maun kaikesta (olen kokeillut) ja liika maallinen omaisuus tuo vain huolta. Vaikutusvalta vääristää ystävyyssuhteet ja valta tuo velvollisuuksia minun makuuni aivan liikaa.
Olen muutaman kerran tehnyt ”matto alta” vetoja. Eli kaksi kertaa olen myynyt KAIKEN mitä omistan ja jättänyt matkalaukullisen vaatteita ja häipynyt maailmalle. Molemmilla kerroilla tuli takaisin muutaman kuukauden kuluttua. Olen kolme kertaa lopettanut lupaavan urakehityksen kesken, kerran perustin oman yrityksen ja kaksi kertaa menin hanttihommiin. Kerran menin trukkikuskiksi ja kerran muuttomieheksi. Heh kehitysjohtajasta muuttomieheksi oli rankka mutta todella elähdyttävä elämänmuutos. Mutta kuten matkoiltani olen aina palannut ”oikeisiin töihini”. Ehkä joku kerta minusta tulee tarpeeksi rohkea ja jään jonnekin Uuden Seelannin takamaille lammasfarmariksi.
Rakastan nukkumista mutta vihaan mennä nukkumaan. Pidän yötä omana aikanani. Se on vain minun. Päivällä olen sosiaalinen ja mukava (nooh aika laaja käsite) mutta öisin olen itseni. Olen yön lapsia… mitä se sitten tarkoittaakaan. Pidän yökävelyistä ja keskiyöllä uimisesta. Rakastan ajella aamuöisen kaupungin kaduilla ja kuutamolla maaseudulla. Tähtitaivas on minusta luotu vain minua varten.
Mutta aikainen aamu tulee kuin hellä rakastajatar ja suutelee minut tainnoksiin. Olen hänen tahdoton orja. Hän saattaa minut uneen, mielen maahan jossa lait eivät päde.
Päivällä puetaan vaatteet ja laitetaan kasvoille ilme kuin naamio. Olen silloin IT-asiantuntijan viittaan verhoutunut, ylimmän tietämyksen muurilla itseni ympäröinyt, sokea virheilleni. Mutta öisin tiedän rajani. Olen hyvin haavoittuvainen ilman suojaa. En voi piiloutua kuin pimeään, jota minun kuuluisi itse asiassa pelätä, koska sinne osaavat piiloutua muutkin. Olen öisin peloton vain uhkarohkeuttani, typeryyttäni.
Öisin nauran päivä-minälleni ja sen ennakkoluuloille. Päivisin hymistelen yön taikauskolle. Olen demonien armoilla jumalten armosta, vailla kaitselmusta pelkän onnen päällä, päivin ja öin.
Tajusin juuri, en ole optimisti olen opportunisti. Eli en näe kaikessa positiivista puolta, vaan kun näen positiivisen tilaisuuden, niin hyödynnän sen välittömästi. Tämän tästä minulle tullaan itkemään ”ei voi kundilla olla noin hyvä onni” tai ”sinun pakko valehdella, koska jos et valehtele niin elämä on todella epäreilu” yms. kakkapöllöä jota en jaksa kuunnella. Suksikoon kuuseen mokomatkin elämäntapa marisijat.
Olen huomannut myös toisen asian, ihmiset lähelläni saavat ”tartunnan” opportunismistani. Eli he huomaavat myös useita tilaisuuksia jotka ennen olivat heille jotenkin ”piilotettuja”. Saan siitäkin paljon palautetta joten kiitos heille siitä, sitä on kiva kuulla.
Luulen, että tällä on jotain tekemistä luontaisen selviytymisvaistoni kanssa. Eräs entinen esimieheni kerran huomautti, että rotat ja torakat selviävät ydintuhosta - mutta sitten kun nekin ovat poissa, olen vain minä jäljellä. Ei ei ja ei, tämä ei ole mitään höpönpöpön itsekorostusta vaan pelkkää pohdintaa, henkistä peilailua. Mietintää miksi osa ihmisistä on niin ärsyttävän rasittavan masentavia.
Minun mielestä on kivaa olla kiva, joskin tämä ei kaikkien ystävieni mielestä kuulosta yhtään minulta. Esimerkiksi tänään keskustelimme tupakalla (ei, en enää tupakoi, mutta käyn tupakalla koska se on etu josta en luovu sen seikan takia etten enää harrasta ko. pahetta), Ketosen ja Myllyrinteen ”Saatanan palvojat ovella” sketsistä, johon jostain syystä monilla tuntui olevan asenne, että se liittyy jotenkin minuun!!??? Hölmöläiset, enhän minä nyt ole mikään saatananpalvoja!! Se, että olisin ollut sellainen vielä keskiajalla (jos olisin silloin elänyt) ei tarkoita, että olisin sitä nyt. On paljon kivempaa olla lapsia inhoava polyamorinen S/M tantra jooga streittari hörhö – joka saa kaikki lokeroijat repimään silmät päästään.
Noh niin toivottavasti on tullut taas haukuttua kaikki mahdolliset ja mahdottomat tahot… heh
