Kaikesta huolimatta mitä olen sanonut ystävästäni Gendalista, hän ei ole pelkuri. Itse asiassa hän ei ole koskaan osoittanut minkäänlaisia pelon oireita, muuten kuin sanonut kerran huumorimielessä minun autoani ja elämääni pelottavaksi.
Olimme loppuviikolla työpaikan seminaarityyppisessä tilaisuudessa ISOSSA virkistyskeskuksessa. Puheita ja esityksiä pidettiin. Toinen toistaan todellisuutta vieroksuvampia. Gendal sekä minä ensinnäkin myöhästyimme melkein tunnin (selitykset sikseen se on liian pitkä tarina), mutta pidimme myös etuoikeutenamme pitää esimiehemme varuillaan ja varpaillaan oikeaoppisesti ajoitetuilla välihuomautuksilla.
Gendal - joka siis on tunnettu siitä ettei hänellä ole itsesuojeluvaistoa, hän käy esimerkiksi toistuvasti ravintoloissa ja kahviloissa aukomassa henkilökunnalle päätään ENNEN kuin hän on saanut tilauksensa - päätti pistää sitten kovan kovaa vastaan kun puhumassa oli yrityksemme aggressiivisin pitbullterrieri, tämä henkilö joka ei tunne armoa oli päättänyt kertoa eräästä uudesta tuotteestamme johon hän oli samalla laittanut hieman arvovaltaansa ja uraansakin peliin. Nyt Gendal sitten nousee kertomaan, että "hei älä nyt ole ihan urpo eihän toi toimi koskaan!". Ko. pomohenkilö pisti hanakasti vastaan koko insinööritietämyksellänsä ja Gendal veti vaihdetta suuremmalle kunnes koko sali tippui tästä teknisestä jargonista tyystin kärryiltä. Savun hälvettyä yksin Gendal seisoi voittajana.
Ajattelin mielessäni etten sekaannu tuohon uralliseen itsemurhaan koska a) minä olen töissä ko. firmassa ja Gendal on taas alihankkija joka voi mennä ja tulla kuten lystää
b) en halua uudestaa tuota karhunkokoista ja -mielistä pikkupomoa vihamiehekseni/niskaani
No päivä jatkui kuten ne yleensä jatkuivat, kosteissa merkeissä. Tiesin ettei tuo pomomies ollut unohtanut tätä Gendalin pikku verbaaliakrobatiaa joten mielestäni oli edelleenkin hyvä idea poistua ennen kuin juopumus saavuttaa suuremmat mittasuhteet.
Kun olimme poistumassa ulko-ovella, tämä voimakkaassa laitamyötäisessä oleva esimiestaho päätti puhua suunsa puhtaaksi Gendal raukalle ja Gendal raukka ei tajunnut pitää omaa päätään kiinni ja antaa kakkaläpän tulla vaan ja valoa selänpuolelta yli. Riitahan siitä saatiin. Sit oli jo fyysinen väkivalta hyvin lähellä ja pomoukko meni ihan väkivallalla uhkailuun asti (Gendal sais sen niin oikeuteen halutessaan, mut uskon et Gendal on niin reilu jätkä et se vaivaudu, mut kuitenkin).
Tässä kohtaan lähdin miettimään missä seison ja totesin, että jos tuo kolme kertaa Gendalin kokoinen ja reilusti minua isompi hyyppäri käy Gendalin päälle niin minun pitää mennä väliin. Tosiasiahan on ettei rehellisessä tappelussa isoin ja vahvin voita eikä edes taitavin vaan mielipuolisin ja siinä pelissä minua ei voita kukaan. Tämähän siis tarkoittaa, että mielipuolisin muuttaa rehellisen tappelun aina todella epärehelliseksi ja tappelee kuin vain mielipuoli voi, eli tekee "Dexterit/Hannibalit".
No sitä enne päätin kokeilla jotain kevyempää ja kerroin kuinka he molemmat ovat oikeassa (valhe) ja että minulla on ratkaisu jolla ko. tuote voidaan pelastaa Gendalin argumenteista huolimatta (puolitotuus, ei ole minulla vaan ehkä ulottuvillani, joskaan en osaa käyttää sitä).
Tämä ylläri ylläri tepsi ja tilanne ratkesi, mutta silti minua pisti miettimään onko Gendal kuten minä, eikö hänkään oikeasti pelkää mitään? Jos näin on niin mistä se johtuu? Minä nyt olen seinähullu mielipuoli, mutta Gendal taas selvästi ei ole. Onko hän vain välinpitämätön vai todella rohkea?
