Blogi

Olen innoissani. Kärsin varmaan Peter Pan-kompleksista mutta nyt en välitä, tunnen itseni teiniksi! Syy on Suuri Salaisuus mutta en malttanut olla hiljaa.

Kevätkausi on alkanut ja jos ette ole vielä huomanneet niin myöhästyitte melkein tästä junasta. Nopeimmat meistä ovat ehtineet sekoilla jo fuckbudiprospektien ja salapariseuraavailla ilmoitusten kanssa. En todellakaan aio retostella yksityiskohdilla mutta tänään on kaksi takanani, joista yksi viimeöinen ihan päin helevettiä ja mahalasku rähmälleen. Se oli oma mokani ja homma meni lörinäx huolimatta siitä, että vastapuoli hottiahotimpi ja muutenkin siedettävät vaatimukset omaava.

Sit tämä toinen tänään lounaalla... FAAK tästä tullaan blogamaan vielä pitkään. Tavataan huomenna uudestaan ja ... pitänee katsoa mitä voi blogaa.

Lähdetään ajatuksesta, että meille annetaan velvollisuuksia ja odotuksia. Mitä odotetaan 35-vuotiaalta mieshenkilöltä suomessa?

No yleisin tiedustelun kohde on tietenkin lapset. Kun vastaan, ettei niitä ole eikä tule niin päästään aina siihen 15min pitkään keskusteluun joka päättyy kyllästymiseeni ja ilmoitukseeni minulle jo tehdystä vasektomiasta ja sen lopullisuudesta. Tästä seuraa aina jompikumpi kahdesta vastareaktiosta, joko vastapuoli kertoo kunnioittavansa näin vahvaa vakaumusta tai sitten alkaa sättiminen yli ymmärryksen menevästä itsekkyydestä.

Toinen tiedustelun aihe on tietenkin tämä elämänkatsomuksellinen vakaumukseni. Kaikille tuntuu olevan jotenkin oletusarvoisesti itsestään selvää, että olen vähintään saatananpalvoja vaikka oikeasti olen vain humoristi. Minä uskon universaaliin Monty Pythoniin.

Tän jälkeen alkaa tämä vink vink osio. Eli ei en ole kiinnostunut vaihtaan kumppaniani johonkin jonka seksuaalinen mieli on marsun tasolla. Sori mutta lastenteon kuivaharjoittelu on aivan riittämätöntä saamaan minut sekaisin onnesta. Mitäkö haluan? Tuota öö juuri sinulta kuppi teetä riittää kiitos vaan.

Ura. Jokainen pomoni on ottanut elämäntehtäväkseen yrittää ymmärtää minua, kasvattaa minua ja muuttaa minua. Kaikki kolme on aivan yhtä toivottomia ja tuhoon tuomittuja yrityksiä keski-ikäisiltä ev.lut heteroseksuaali miehiltä joiden suurin ilo elämässä on nähdä poikansa lätkätreenit. Tämä aiheuttaa väistämättömän turhautumisen ja tilanteen jossa riitaa ei voida välttää. Hmm ai miksikö olen niin vaikea? No nyt tiedän, että synnyin tälläiseksi.

Yhteiskunnallinen panokseni on käyttää roska-astioita roskille ja vessoja tarpeilleni. Mielestäni se on jo paljon etten kuseksi eduskuntatalonportailla selvinpäin.

Josta aasinsilta alkoholin käyttöön. Miksi sinä poika et juo viinaa?? Kuulin tuon ensimmäisen kerran joskus ikää 14v. johon muistaakseni vastasin ihan ilmoitusluontoisesti "koska en halua tulla kaltaiseksesi". Nykyään minulla on hihassa nippu selityksiä eri tilanteisiin. Sekä olen harjoitellut ja saan alas jopa lasin tai kaksi hyvää viiniää ilman irvistelyä. Todellinen syy on, ettei minulla ole mitään syytä sekoittaa päätäni enää enempää. Tässä näytelmässä roolini vetäminen 24/7 vaatii jo niin paljon kapasiteettia ettei alkoholi ainakaan paranna suoritustani.

Ja sitten viimeiseen kysymykseen. Miksi sinä näyttelet etkä ole oma itsesi? Tämän esittävät tarkkasilmäiset ihmistuntijat jotka näkevät läpi lähes täydellisen suoritukseni. Tuota ottia hetkinen. Koska jos läpsäisin (johtuen heidän typeryydestään) 90% tapaamistani ihmisistä joutuisin varmasti ongelmiin. Voisin ehkä onnistua perustamaan seksikommuunin mutta siinä vaiheessa kun tekisin siihen toimivan taksonomian (kaikki seksi on aina maksullista mutta tämä yhteiskunta piilottaa sen palveluksiin) niin viranomaiset varmasti puuttuisivat siihen. Olen myös aivan varma, että toistuva kirkkojen ja seurakuntien polttaminen tulisi pitkässä juoksussa kalliiksi. En myöskään usko, että saisin vapaasti kulkea halutessani alasti tai kaasunaamari kasvoilla. Olen aika varma myös siitä, ettei suorasukaisuuttani arvostettaisi lainkaan joten jatkan näyttelemistä.

Loppu lauseeksi, kun on olemassa ihmisiä jotka ovat syntyneet väärän sukupuolen ruumiiseen niin onko mahdollista syntyä väärän planeetan pinnalle?

Olen aina väittänyt olevani terve mutta luullut olevani sairas. Maanantaina tapasin korkeasti arvostetun seksuaalisuutta tutkivan professori Moserin San Fransiscosta. Hän kertoi minulle minun olevan täysin terve. Läpi perverssi mutta hyvin mieleltäni terve. Seksuaalisuuteni on kuulemma harvinainen muttei mitenkään poikkeuksellinen.

Mikään pilleri tai terapia ei siis voi minua parantaa. Tämä ei ole ohi menevä vaihe, enkä tule muuttumaan ajankaan kuluessa helpommaksi. Tämä tieto iski minut koko alku viikoksi suureen järkyttykseen. Mikään ei tule minua pelastamaan, olen tuomittu. Oma ivallinen nauruni kaikuu korvissani, kaikki mitä olen suureen ääneen puolustanut, kaiken sen takana joudun seisomaan hamaan loppuun saakka.

Olen sopimaton tähän yhteiskuntaan synnynnäisesti. Olen pysyvästi perijuuriani myöten erilainen. Ei ole olemassa pervojen maata johon voin pakolaisuutta anoa. Skandinavia on tällä hetkellä vapainta mitä kaltaisilleni on tarjota ja tämä on ihan paska paikka. Epätyydyttävä ja riittämätön minulle kuten minä olen sille. Minulle ei ole kotia.

Elämässä on suuria ja pieniä mullistuksia. Nyt on selvä hetki suurille. Töissä menee hyvin joten vuorossa on henk.koht. elämä ja ihmissuhteet.
Jäänen odottamaan mitä tuleman pitää.

Kun lomat loppui ja palasin töihin niin ensin se kiristi päätä, sitten vatsaa mutta nyt alkaa helpottaa. Elämä palautuu uomiinsa. Tajuttominta on etten saa ihmissuhteiltani tarpeeksi aikaa tehdä töitäni. Myöskään en jaksaisi paljoa enempiä tehdäkään joten se siitä.

Elämä on sitä miten sen elämme... olipas mattinykästä tuossa jo ihan liikaakin.

Loppu

Jäin lomalle 19.12. viime vuonna, tulin tänään takaisin ja päivä alkoi "pomon" kanssa kehityspalaverilla.
Noh en viiltänyt ranteitani auki ... vielä.

Olemme muuttaneet ja työpisteeni on siirretty toimitusjohtajan akvaarion eteen, siis sillai ettei pakoon pääse. Täten Tj on koko ajan mun "seläntakana". Hieman pänni mutta pikku pikku järjestelyillä sain meidän sisustusvastaavan suostumaan kaappien uudelleen järjestelyyn. Saan kaappeja tuon akvaarion ja egoni väliin.

Miten voi olla, että mitä pidempi loma niin sitä vittumaisempaa on palata töihin?? Kehityskeskustelussa ovelana vaadin uutta läppäriä mutta en esim lisää liksaa. Päätin lomalla lisätäkin vapaa aikaani enkä vastuitani. Tämä lähtee siitä etten siis halua lisää rahaa vaan vähemmän töitä samalla rahalla.

Saa nähdä minne tuuli kuljettaa.

Minulla ei oikeastaan ole vihollisia eikä liittolaisia työpaikalla. Kaikki on vain mieleni harhaa. Ihmiset eivät ole hyviä tai pahoja. Ääliö paljastuu mukavaksi ja miellyttävällä on paska päivä.

Tajuan vain, että satunnaisesti elämänkatsomukseni tipahtaa toisten elämänkatsomushorisontin tuolle puolen. Olen varmaan erilainen koska haluan olla sellainen. Kerron itsestäni (totuuksia) harhaan johtavia asioita jottei kukaan tajua millainen oikeasti olen.

Poliittisesti ihailen äärikommunisteja ja anarkisteja koska ne ovat mielestäni aika cooleja, mutta käyttäydyn ja elän kuten peruskapitalisti. Äänestän mitä sattuu henkilöä (yleensä ystäviäni), vaikken edes usko demokratiaan.

Uskonnollisesti ilmoitan aina olevani kirkonpolttajapakana vaikka tunnen raamatun ja koraanin paremmin kuin noiden uskontojen fundamentalistit. En rukoile koskaan, enkä usko yhteen jumalaan. Poimin hyviä näkökulmia uskonnoista kuten rusinoista pullista vailla mitään uskonnolismoraalista selkärankaa (faith).

En usko länsimaiseen perheeseen se on mielestäni epäonnistunut, samoin monogamia. En ole heteroseksuaali enkä tunnusta mitään muutakaan seksuaalista kastia kunnolla. Joskus puolustan bi-seksuaalisuutta toisinaan polyamoriaa. Osaan ottaa paremmin suihin kuin 90% naisista.

Ja paljon muuta. En siis voi keskustella kahvipöydässä normaalisti. Keskustelen siis epänormaalisti ja harhautan. Olen kaapissa.

Miten voi olla, että kaikki paska osuu aina samaan päivään??!!?
En saanut yöllä unta, nukuin jotain 4 tuntia. Aamulla olin ihan puhki ja paskana (huom nukuin sohvalla koska mun pyöriminen häiritsi blondia).

Menin myöhään töihin jotta välttyisin aamuruuhkalta, paskanmarjat se kaaos oli ihan törkee. Myöhästyin maanantain aamupalaverista.

Sit asiakkaalle menoon piti valmistautua niin kuin ollakaan kaikki häiritsi mua ja menin sinne valmistautumattomana ja hupsista keikkaa arvatkaapas kostautuko.

Tulin konttorille niin kone alkoi temppuilemaan jolloin muistin, että viimeisestä varmistuksesta oli ihan luvattoman pitkä aika. Ans ollakaan oliko liian myöhäistä! Löytyikö varmistusohjelmaa? No ei. Löytyikö mitään tilaa mihin varmistaa? No eipä sitäkään. Toimiston muutto kesken ja konesalia siirretään eipä toimi mikään missään.

Sitten kikka kuus, ei toimi. Hätäratkaisu hihasta... ei auta. Viimeinen tsäänssi ja tässä istun ja odotan joskos tuo varmistus tippuis jotta voin silottaa koneen autuaammille bittilaitumille. Helvetti, just kun olin saanut siihen kaiken mitä tarvitsen.

Puhelinkonfrenssi piti olla 16:00-17:30 onkin 18:00 -19:30 koska se on "internationaalisessa" aikamuodossa ilmoitettu. Voihan iso V-.

Loppuukohan tää päivä koskaan?

Turun Sokoksen miestenosastolla on ERITTÄIN hyvää palvelua.
Kävipä niin, että pesulapalveluni petti (oma mokani), joten seminaari vaatetus oli likaista... Hyi. Ei muuta kuin auto alle, kartta käteen ja luottokortti toiseen, nokka kohti Turun tuntematonta keskustaa.
Etsin Stockmannia, löysin Sokoksen ja se sai kelvata.

Yllätys oli suuri kun tuossa varaston näköisessä tavaratalon kuvatuksessa olikin hyvä valikoima, mukavat hinnat ja todella hyvä palvelu. Ennen kuin kokeilin yhtäkään paitaa, myyjä ( kuten kuuluukin mittaili kaulukseni yms paita mitat. Tämän jälkeen valinta olikin malli koska väri on musta.

Innostuin ja ostin suorat housut jotka ompelija mitoitti päälleni odottaessani. Kaiken kruununa loppuhinta oli kolmanneksen (ellei enemmänkin) vähemmän kuin Helsingissä.

Olen yllättynyt, Turku teki minuun vaikutuksen.

se selvinnee tänään.