Blogi

Noh niin nyt sit taas loppui aika ja tilaisuus leikkiä Cityssä vähäx aikaa. Kiireet tuppas taas niskaa. Pitäkää hauskaa...

sikaviestii ja spostii saa laittaa ne joille se oikeus on suotu.

Koska Vittuilun ABC blogini saavutti niin suuren suosion niin päätin nostaa kissan pöydälle ja silittää sitä kunnolla, joten perustin yhteisön nimeltä "Vittuilu Akatemia" http://www.city.fi/yhteisot/690/ sinne saa vapaasti tulla oppimaan vittuilusta jotakin.

Lisään sinne tavaraa kun ehdin.

Eli tämä on täysin omakohtainen ja pohjautuu oppeihin jotka on opittu myyntihenkilönkoulutuksessa (väittely ja argumentointi), mediatoimituksessa (viestintä massoille ja yksilöille) sekä opettajahuoneessa (akateeminen vittuilu niin, että todella sattuu). Jos olet jostain kohdasta täysin eri mieltä niin kerro se. Jos vedit jostain jutusta herneet nenään niin harmin paikka. Muista kertoa siitä minulle ja lupaan sinulle, että teen siitä varmasti ivaa ja pilkkaa.

On siis lapsellista kuvitella, että tappelun tarkoituksena on selvittää asioita tai saada aikaiseksi esim. jotain rakentavaa. Koska tuohan on se mitä lapset tekevät. Aikuisten riitelyllä kun EI OLE MITÄÄN tekemistä sillä asialla mikä sen riidan itse aiheutti vaan varsinaisen riidan takaa löytyy muut TODELLISET syyt. Mutta ne todelliset syyt ovat kaikkien osapuolien tiedossa eikä niistä tarvitse erikseen puhua. Puhetta käytetään oikeasti vain aseena. On todella huono veto puhua puolustautuakseen. Puolustautuminen tehdään aidosti vain tunteilla (omilla ja toisen) ei sanoilla. Äänetön tunteiden ilmaisu on välttämättömyys hengissä selviytymiseen henkisessä parisuhdeväkivallassa jota myös perheriidaksi kutsutaan.

Jos haluat oppia tästä myös vittuilemaan eli saattamaan toisen huomattavaan tunnekuohuun pitkäksi aikaa (syystä tai toisesta). Niin sinun on opittava ensimmäiseksi läksy ”itsepuolustuksesta”. Et voi voittaa jos olet vaarassa hävitä. Et voi vittuilla jos välität. Jos arvostat toista osapuolta (sillä hetkellä) ja hänen mielipidettä, etkä osaa nollata sitä niin et pysty kontrolloimaan tilannetta koska kaikki aktiivinen työsi menee aktiivipuolustukseen. Paras itsepuolustuksen oppi on ”käytä puolustustasi kuin asetta”. Esimerkiksi ignoraa. Tällä tarkoitan, että itsepuolustuksesi kannalta on parasta, ettet kuule/näe kaikkia provoja joita osallesi on heitetty. Vältä siis aktiivisesti niiden huomioiminen. Tämä saattaa vastustajasi suunnattoman aggression valtaan koska sinä ignoroit häntä aktiivisesti. Tämä tuntuu hänestä epäoikeudenmukaiselta ja hän käyttää yhä suuremman osan energiastaan, ajastaan ja vaivastaan pohtiakseen sinua, mikä syö hänen voimiaan ja toisaalta tuo sinulle suuremman edun varsinaisessa yhteenotossa. Tätä samaa taktiikkaa elävässä elämässä voi soveltaa esim. kääntämällä selkänsä ja kävelemällä pois tilanteesta kesken toisen pitkän vuodatuksen.

Toinen pitkän mestaruuden ja voiman todiste on ”Bombardia” tai klusterivittuilu eli sellainen jossa äärimmäisen pieniä lähes huomaamattomia vittuiluja ja provoja tiputellaan aktiivisesti sinne tänne. Nämä vittuilut/provot siis valitaan huolellisesti niin, että ne vaikuttavat vain johonkin tiettyyn kohdehenkilöön eikä muut huomaa sitä. Tämän opin ala-asteella koulukiusattuna oltuani. Päätin opetella tekemään tämän itse. Opin sen ja mestaroiduin siinä. Nyt kärsiköön koko maailma (tähän hullun evil genius naurua). Okei eli tässä täytyy tuntea kohde ja osata päätellä kohteen/kohteiden arat kohdat ja pistää vittuilujen/provojen kärki suoraan siihen. Muille juttu vaikuttaa ihan lähes akateemisen asialliselta. Tämä horjuttaa kohdetta ja kohteen mielenterveyttä sen verran huomattavasti, että kasvon ilmeiden kontrolli on syytä osata erittäin hyvin. Muuten jo kohteen terve vainoharhaisuus (johon hän väistämättä ajautuu) paljastaa jutun.

Ja nyt lopuksi paljastan teille vielä ”väärä puu” tekniikan. Tässä on tarkoituksena saada kohde/kohteet kiinnittämään huomionsa ihan väärään asiaan ja pistämään kaikki aseensa peliin haukkuen ”väärää puuta”. Tämä on siten helppo koska tässä täytyy vain löytää herkkä aihe josta nostaa meteli. Tämä aihe ei kuitenkaan saa olla itselle oikeasti tärkeä vaan täysin mitään sanomaton. Se saadaan näyttämään siltä kuin se olisi maailman tärkein asia. Sitten kun kaikki ovat sen ”maailman tärkeimmän asian” kimpussa joka vaikuttaisi olevan vielä se minulle herkkä kohta, niin he itse asiassa paljastavat omat heikot kohtansa ja parhaat aseensa, jonka jälkeen heidän niittaamisensa on lapsellisen helppoa.

Huomatkaa tässä vielä näyttää siltä, että rikon tärkeintä sääntöäni ”älä koskaan paljasta aseitasi”. Paskat nämä ovat jo käytettyjä ja kaluttu tylsistymiseen asti. Mulla on uudet kujeet. Pitäkää hauskaa.

Kun vanha pariskunta ottaa mittaa toisistaan, niin se on aivan eri luokkaa kuin nuorparin nahinat. Tämä ei siis ole mitään yleistä väheksyntää vaan tosiasia. Kun tunnemme toistemme heikot ja vahvat kohdat niin on selviö, että vahingon tuottamiskyky on ihan toista luokkaa. Tähän kannattaa lisätä se huomio, että ikä tuo kokemusta sanallisessakin mittelössä ja esimerkiksi allekirjoittanut on valmistunut sellaisista ”vittuilun korkeakouluista” kuin myyntikonsultti, mediatoimitus ja opettajahuone. Näistä siis kaikkein korkein verbaalituhovoiman opetusaste löytyy opettajahuoneesta. Luulin olevani joku sanaseppo kun menin aikuiskoulutuksen maailmaan, mutta astuttuani opettajahuoneen ivalliseen epäinhimillisyyden katkuun, laskin pääni nöyryydestä sillä ymmärsin olevani ihan noviisi akateemisen vittuilun saralla.

Kuitenkin, sitä nuorena etsii täydellistä ultimatum asetta jopa verbaaliseen vääntöön. Kun 90-luvulla tehtiin tietokonepelejä, niin niihin keksittiin toinen toistaan hienompia aseita. Lopulta ei mielikuvitus riittänyt enää nimeämään tätä lopullista kaiken tappavaa tuhokonetta, joten se nimettiin lyhyesti BFG9000 eli Big Fucking Gun 9000. Aikani hioin tuota verbaaliviikatetta tyyliin BFG mutta sitten aika vei voiton ja tajusin, ettei se ase merkitse kaikkea vaan sen käyttö.

Strategia astui peliin. Kun vanhapari riitelee niin siinä noudatetaan samoja strategioita kuin Sun Tzu ja Sodan käynnin taito –kirjassa. Ensinnäkin kaikki perustuu petokseen, mikään ei ole sitä miltä se näyttää, kuulostaa tai vaikuttaa. Toiseksi kun ei voi vaikuttaa toisen häviöön niin pitää rakentaa oma puolustus mahdollisimman vahvaksi, niin ettei sitä voi horjuttaa mikään. Tämä alkaa ehkä kuulostaa absurdilta, no otetaan esimerkki elävästä elämästä.

Puoliso A (nainen) heittää kehiin ”itsekäs paskiainen”-kortin. Tähän nuori tuore puoliso B heittäisi kokemattomana ”prinsessa”-kortin, myhäillen tyytyväisenä. Mutta vanha puoliso B heittääkin halveksivan katseen ja ”onko tuo nyt parasta mihin pystyt”-nollauskortin.

Eli kyse ei ole siitä mitä itse saa sanottua tai tehtyä vaan kuinka monta virhettä saa vastapuolen provosoitua tekemään. Jokainen toinen toistaan pahempi sana ja isku viiltävät myös itseään ja vanha puoliso tietää sen. Joten itsensä suojaaminen ja toisen provosoiminen aiheuttaa sen, että toinen viiltelee itsensä henkisesti hengiltä. Lopulta viimeinen pisto ei tarvitse olla neulaa isompi. Mutta pistin sen omaan sydämeeni ja tunsin kuolevani. Koska olemme vanhapari eikä tätä peliä pysty ymmärtämään kuin toinen vanhapari.

Mun piti tehdä sarjakuvablogi mut sit Blondi päätti pistää ranttaliksi ja aloitti ihan megariidan ja homma jäi kesken. Muutenkin ne kuvat oli miten sattui. Joten nyt ne löytyy kansiosta "Sarjakuva" tuolta mun profiilista.
Sarjakuva on ihan oma piirtämä ja yhtä älytön kuin minä itse.

Sit se riita. Se on varmaan elintärkeätä parisuhteelle riidellä välillä. Me ei riidellä juuri koskaan. Se varmaan johtuu siitä etten mä pidä riitelystä ja mä olen niin paha suustani, että mä lopetan ne riidat ennen kuin ne edes alkaakaan. Jokunen helevetin typerä naishenkilö eräissä oppilaitoksissa missä olen opettanut on tullut muka imartelemaan mua mun kielellisistä lahjoista ja sanonut, että he uskovat minun kanssa tappelemisen olevan paljon hedelmällisempää parisuhteessa kuin perussuomalaisen mörököllin. No ainakin se on henkisesti aivan saatanan tuskallista molemmille osapuolille ja aiheuttaa pysyviä tunnevammoja (tai siltä ainakin tuntuu nyt). Joten hedelmällisyyteen en usko, elleivät he sitten tarkoita jotain pirullisia mustia "sodanhedelmiä".

Onneksi on Gendal. Kun Gendal osuu paikalle niin hän luo parannustaian ja kaikki paha haihtuu. No oikeasti en tiedä mitä se jätkä tekee mutta 25min Gendalin seurassa ja sen jälkeen tämä pariskunta istuu autossa kuin puulla päähän lyötynä ja molemmat tokaisevat "vittu ei mitään hajua mitä se oli mutta perskules, että on mintunraikas olo" ja riita päättyi siihen... siltä erää ...tänään tietenkin otettiin jälkijäristykset ja sopuseksiä.

Exäni kutsui minua ”kolliksi”. Olin kuulemma kuin Aristokateista sellainen jazzahtava kattokolli. No se oli mairittelevaa mutta olin silloin noin 15v. nuorempi. Nyt olen ehkä sellainen kirppuinen, reikäturkkinen riippakorva.

Gimmat olivat kuin hiiriä minulle nuorempana, jahdin arvoista laatusaalista. Pidin maalaishiiristä koska ne olivat niin hämmentyneitä ja yllättäviä. Jahti oli aina enempi fyysinen kuin psyykkinen juttu.

Nyt kun olen vanhempi, niin suosin kaupunkilaishiiriä. Ne ovat liian itsetietoisia juostakseen joten minunkaan ei tarvitse. Voin käydä heidän vierellään ja haastaa heidät psyykkisellä tasolla. Nykyisin se sopii minulle paremmin. En jaksaisi juosta itseäni tainnoksiin yhden hiiren perässä.

Sitä paitsi kaupunkilaishiiret tuntuvat itsekin nauttivat jahdista enempi kuin maalaishiiret jotka ottavat niin kovin herkästi uhrin aseman. En koskaan kuitenkaan käytä kynsiä tai hampaita, olenhan kelpokolli.

Mentiin siis joogasalille ja valmiiksi kumpikin oli ihan poikki ja väsy. Repeiltiin vaan autossa "napalmijutuille". Eli kuinka napalmi on kodin paras aine, auttaa sisällä ja puutarhassa. Kuinka sillä pääsee eroon, niin inhottavista naapureista kuin sokeritoukistakin ihan kuin taikaiskusta... napalmia peliin ja stidi perään... ja hupsista on ongelmat ohitse hehe

No kuiteski ei ollut hirvee jooga fiilis. Päästiin salin ovelle ja huomattiin, et aikataulut oli vaihtunut ja siellä oli ohjattu tunti käynnissä, täyskäännös ja hampurilaismestan kautta kotiin löhöön teeveen ääreen. Elämä on luksusta kun yhteensopiva kumppani!

Nih kerta hö
scy over n out.

Olen koko päivän ollut etana eli siis etätöissä. Olkkarin lattia on selvästi kämpän paras työpiste. Heräsin klo 9:00 ja sain kahvit juotua ja hesarin luettua klo 10:00 mennessä. Sit isooo pomo soitti ja alkoi hillua puhelimessa et miks mun etanasta ei oo mitään merkintää mun kalenterissa. Vittu mikä kyylä. Soitin mun ”muka pomolle” (joka on siis mun lähin esimiehen vastike) joka kertoi et se oli just eilen käynyt sen kanssa läpi mun etanaa. Eli se isottelija halus vaan mikromanageroida. Haukuttiin se kimppaan selän takana ihan pataluhaksi.

Sit laitoin koneen päälle ja hupsista keikkaa vierähti pari tuntia ja sain jopa töitä tehtyä – on se koti ihmeellisen motivoiva paikka.

Sit tajusin etten ollut toimittanut mun artikkelia lehteen maanantaina vaikka olin luvannut ja vittu, että tuli kiire. Eihän sitä nyt enää noin vaan raavita… mut raavin kuitenkin. Kirjoitin sen niin kuin oisin kirjoittanut teknistäblogia mut kolmessa erässä ja siitä tuli ihan hyvä. Ihan pikkaisen stilisointia ja hups ”Teacher I’m done!”.

No blondi tulee kohta ja meen joogaan. Hastala vista pitää rientää

Kun ajattelen aikuistumista, niin ajattelen matoja. Muistan kun olin jotain 3v. ja taisin tunkea suuhuni jotain mitä lie maassa ollutta asiaa ja sain heti perääni huudon – ”älä syö sitä tai saat matoja!”. Tätä samaa jatkui kaikki kesälomat. Rento päivä maalla saa perään huudon ”se ruohon korsi heti pois suusta tai saat jotain lapamatoja! Luulisi, että olet jo oppinut koulussa tuon verran melkein aikuinen poika.” Mikä sitten on melkein aikuinen poika? Ikä 10v. vai 12v.? Sillä Aikuinen poikahan määritellään sitten taas madolla – ”aikuinen poika osaa laittaa ITSE madon koukkuun”.

Nuori aikuinen määritellään myös madoilla – ”tässä sinulle tätä Clerasilia jota käytät sitten, ettei tule niitä ihomatoja”. Vai niin. Ensin luulin, että ihomadot ovat jotain ihon alla ryömiviä toukkia, kunnes se aika koitti jolloin ymmärsin niiden olevan huomattavasti pahempi kohtalo.

Koko aikuisuuden taistelemme matoja vastaan ruuassa, asunnoissamme, jätteissämme ja puutarhoissamme. Myrkytämme, pesemme, puunaamme, harjaamme, kiillotamme ja vahdimme päiväyksiä murhanhimoisin silmin. Kunnes aika koittaa ja kupsahdamme omaan kiimaamme matojen vastaisessa taistossamme. Oma perheemme hautaa meidät ja päädymme matojen ruuaksi.

No niin, ilo pitkästä itkusta.
Kävin koulutuksessa ja suoritin näyttävästi sertifioinnin jota tässä yrityksessä oli kaivattu jo pitkään (oikeasti tosi vähäinen, ei tekninen ja pieni muotoinen jota kukaan ei halunnut eikä jaksanut käydä tekemässä).

Sain siitä mukavan piristys ruiskeen. Huomenna on palkkapäivä ja sain palkkanauhan joka taas toi hymyn huulille. Sekä aurinko lämmittää mukavasti kehoa ja mieltä. Tulin konttorille kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan blogia kun odottelen joskos lempi blondiinini pääsisi kohta töistään. Oma työvelvoitteeni on tällä kertaa ohitse ja seuraavan kerran harkitsen työntekemistä ensiviikon tiistaiaamupäivällä. Silloinkin olen "etana" eli teen töitä kotoa. Jee ee.

Kyllä asiat järjestyvät kun jaksaa vaan nillittää tarpeeksi pitkään. Pitää vaan muistaa ruikuttaa joka osoitteeseen mahdollisimman paljon. Sitten kun homma rules niin hirveä virnuilu ja naurua juostessa pankkiin...

Olen ihan possu... nyt soi Mobyn uusin ja siitä biisi 257.zero uuuh olen ihan pippeli pystyssä ja muutenkin fiiliksissä. Tuleekohan musta kohta nainen? Aaaaltoja & vaihdevuodet!?