Rakkaus on valkoinen, veljellinen, rakkaus on ystävän vaaleanpunainen, rakkaus muuttuu kaipuun mustasta himon tummanpunaisen kaikkiin sävyihin. Rakkaudella on monet värit ja muodot.
Rakkauden niitty kasvaa terveen mielen ja sydämen mustasta mullasta, raviten ja elävöittäen sitä kuin pyhä amrita bindu.
Rakkauden subjektiivisuus sallii rakastaa vaikka kaukana kohteestaan, rakkaus on silloin oma sisäinen elämänsä, itseään ruokkiva tuli joka kuluttaa, muttei vahingoita ketään.
Mennyt rakkaus ei kasva enää, mutta koristaa rakastavaa kuin ikuiset timantit. Nämä timantit voi rakastava antaa uusille rakkailleen jalostuneena lahjana, kertoakseen oppimastaan rakkaudessa.
Kuitenkin jokainen rakkaus on erilainen, kuten on jokainen kedon kukkakin toinen toistaan värikkäämpi ja kauniimpi, pystymättä kilvottelemaan paremmuudestaan.
Rakkauden niityllä toisen onnesta iloitsemisen villiviini käärii kärhensä menetyksenpelon kukan ympärille, raviten itseään siitä, nakertaen pois pelon voiman.
Mustasukkaisuuden ja omistamisen kuolettava ansa ei voi vangita rakkauden voimaa, tuota jaloa villiä tiikeriä. Tiikeriemon kaltaisesti rakkauden voima huolehtii väsymättä ja puolustaa raivoisasti. Kuin leimuava liekki heinikossa on tuo keltaraitainen jumaluus osana jokaista elävää ja kaikkea joka siitä sikiää.
Jokaisen rakkauden kukan kauneus ja tuoksu jalostuu mitä useampi sitä ihastelee. Rakkaus ei kulu koskaan vaan voimistuu käytössä. Rakkauden määrälle ei ole muuta rajoitusta kuin rakastavan oman mielen ja sydämen viisaus.
Rakkaus ei jakaannu mitä useampia on rakkaudella kohteita, vaan ennemminkin kasvaa jokaisen rakkauden kohdalla moninkertaiseksi lisäten rakkauden voimaa myös muita kohtaan kunnes se voi kattaa vaikka koko luomakunnan, tällöin on rakkaus jalostunut jumalaiseksi voimaksi. Tällöin on rakastava valaistunut jumaluudesta joka hänen sisältään loistaa, valaisten kaiken jota se koskettaa.
Rakkauden muodoille ei ole olemassa luonnollisia esteitä, vain ruumis voi rajoittaa rakkauden ilmentymismuotoja. Kehojensa jalostaminen on rakastavan velvollisuus rakkautensa kohteille, jotta rakastava voisi kestää rakkautensa koko voiman ja vimman, sekä antaa sitä rakkautta ympärilleen siinä laajuudessa kun hän itse sitä kokee.
Ruumillinen rakkaus ei ole yhtään henkistä tai veljellistä vähäisempää. Tantran harjoittamisella saadaan ruumiillisen rakkauden voima yhtä jaloksi kuin joogan rakkauden yhteys. Ruumiillisen rakkauden rajoittaminen koskemaan vain yhtä tai tietyä muotoa, rajoittaa ruumiillisen rakkauden kokemuksen ja täten kasvun ja kehityksen. Tällöin ruumillisen rakkauden muoto ei koskaan jalostu ruumista suuremmaksi. Ruumiillisesta rakkaudesta kokonaan kieltäytyminen ei lisää mitään elämässä, vaan rajoittaa elämän kokonaisuudessaan henkiseksi suoritukseksi.
Pitkän ja rikkaan elämän salaisuus ei ole itseensä vetäytyminen vaan rakkaudestaan antaminen. Rakastava kasvaa itse yhtä suureksi hän antaa rakkautensa kasvaa. Hän jalostuu yhtä monipuoliseksi kuin hänen antamansa mahdollisuudet rakkaudelle elämässään.
Rakkauden voiman hyödyntäminen ei halvenna rakkautta itsessään eikä vähennä sitä, vaan antaa mahdollisuuden nousta perinteisen rakkauden rajoitusten yläpuolelle hyödyntäen rakkauden voiman jumalallista alkuperää.
Sanotaan, että rakastunut muuttuu hulluksi, rakastava viisaaksi. Rakastunut kuluttaa elinvoimaa, rakastava jakaa sitä. Elinvoiman jakaminen mahdollistaa elinvoiman hyödyntämisen. Rakastava vaaliessaan ja kehittäessään rakkauttansa, luo elinvoimaa jalostaen villit luonnonvoimat rakkaudella elinvoimaksi.
Rakkauden voima muuttaa toisten rakastavaa kohtaan tuntemat vihamieliset ajatukset tylsiksi ja tehottomiksi. Rakkaus suojaa sairaudelta, iältä, aikakaudelta ja pahalta. Rakkaus luo elämää, rakkaus on itsessään rikkaus, muodostaan riippumatta.
Tarjottavanaan kellään meistä ei ole elämässään suurempaa rikkautta kuin itsessään rakkaus.
