Kylästä suurpesäksi

Joka ikinen päivä mielin jotain. Yleensä halajan jotain mitä en voi saada. Mutta turhankin usein haluan kylän ympärilleni.

Itse asiassa kylä-toive ei ole mitenkään erityinen tai poikkeuksellinen muuten kuin sen tosi asian valossa, että olen usean sukupolven helsinkiläinen. Monien mielestä Helsinki on vain pikkukylä, kyllä onhan se niinkin mutta oikeasti täällä eletään kuten suurpesässä (suomennos sanalle "hive").
Suurkaupunki, kaupunki ja hyperjärjestäytynyt yhteiskuntarakenne on minulle yhtä kuin suurpesä. Samankaltaisuus yhdistää meidät, jokaiselle on oma rooli, omaa rooliaan on suoritetava mahdollisimman hyvin tai sinulta otetaan se rooli pois. Ihan kuten mehiläis- tai muurahaispesässä.

Ok, otetaan pikkaisen tarkempia esimerkkejä. Olet äiti ja sinulla on lapsia. Jos olet huono äiti niin sinulta otetaan lapset pois ja lakkaat olemasta äiti. Käytännössä sama, olet yksinhuoltaja äiti (ehkä ilman omaa valintaa) ja sinun täytyisi päästä jonnekin, niin menetkö ja jätät lapset yksin? Tällöin olet "huono äiti" ja menetät lapset jos jäät kiinni. Kylässä koko tilanne olisi absurdi, kylä hoitaa lapset eikä kukaan ole niin huono äiti että menettäisi äiti statuksensa koska koko kylä kompensoi.

Toinen esimerkki. Olet toimitusjohtaja (tai mikä tahansa toiminnanjohdollinen loppuvastuutaho) ja et pysty käsittelemään eteesi tullutta uutta tilannetta, menetät johtajuutesi sekä sinut todennäköisesti haastetaan oikeuteen ja sinun oikeutesi elää, elämänpolkusi häpäistään. Käytännössä sama, olet keskikokoisesn yrityksen toimitusjohtaja ja yllättäen takavasemmalta tulla tupsahtaa globalisaation sivuvaikutus joka ajaa tilanteesi oman osaamisesi rajan tuolle puolen. Myönnätkö osaamattomuutesi vai piilotatko sen ja häviä tuplasti jäätyäsi kiinni?

Kylässä tätäkään ei tapahtuisi vaan johtajuus on vain kylän tiettyjen hallinnollisten toimien hoitaminen oman toimen ohessa, joten jos et osaa niin koko kylä haluaa auttaa.

Ihmisyys nousi laumasta kyläksi ja samalla kivikaudesta, keräilystä ja metsästyksestä tietyn tasoiseen sivistykseen ja maanviljelyyn. Tällöin voitimme ekologisessa kisassa muut nisäkkäät. Nyt kuitenkin aiomme piestä hyönteiset. Rakennamme kennokaupunkejamme ennen kokemattomalla vimmalla ja jaamme osamme pesähierarkian mukaisesti rooleihin jonka vangeiksi jäämme.

En sittenkään halua hyönteiseksi. Kaipaan takaisin kylään jossa en ole koskaan ollutkaan. Haluan ympärilleni hyväksyntää ja tukea. Onko se niin liikaa vaadittu?