Pessimistit vs Opportunistit

Tajusin juuri, en ole optimisti olen opportunisti. Eli en näe kaikessa positiivista puolta, vaan kun näen positiivisen tilaisuuden, niin hyödynnän sen välittömästi. Tämän tästä minulle tullaan itkemään ”ei voi kundilla olla noin hyvä onni” tai ”sinun pakko valehdella, koska jos et valehtele niin elämä on todella epäreilu” yms. kakkapöllöä jota en jaksa kuunnella. Suksikoon kuuseen mokomatkin elämäntapa marisijat.

Olen huomannut myös toisen asian, ihmiset lähelläni saavat ”tartunnan” opportunismistani. Eli he huomaavat myös useita tilaisuuksia jotka ennen olivat heille jotenkin ”piilotettuja”. Saan siitäkin paljon palautetta joten kiitos heille siitä, sitä on kiva kuulla.

Luulen, että tällä on jotain tekemistä luontaisen selviytymisvaistoni kanssa. Eräs entinen esimieheni kerran huomautti, että rotat ja torakat selviävät ydintuhosta - mutta sitten kun nekin ovat poissa, olen vain minä jäljellä. Ei ei ja ei, tämä ei ole mitään höpönpöpön itsekorostusta vaan pelkkää pohdintaa, henkistä peilailua. Mietintää miksi osa ihmisistä on niin ärsyttävän rasittavan masentavia.

Minun mielestä on kivaa olla kiva, joskin tämä ei kaikkien ystävieni mielestä kuulosta yhtään minulta. Esimerkiksi tänään keskustelimme tupakalla (ei, en enää tupakoi, mutta käyn tupakalla koska se on etu josta en luovu sen seikan takia etten enää harrasta ko. pahetta), Ketosen ja Myllyrinteen ”Saatanan palvojat ovella” sketsistä, johon jostain syystä monilla tuntui olevan asenne, että se liittyy jotenkin minuun!!??? Hölmöläiset, enhän minä nyt ole mikään saatananpalvoja!! Se, että olisin ollut sellainen vielä keskiajalla (jos olisin silloin elänyt) ei tarkoita, että olisin sitä nyt. On paljon kivempaa olla lapsia inhoava polyamorinen S/M tantra jooga streittari hörhö – joka saa kaikki lokeroijat repimään silmät päästään.

Noh niin toivottavasti on tullut taas haukuttua kaikki mahdolliset ja mahdottomat tahot… heh