Riippuvuus riippuvuuksista

Voiko ihminen olla riippuvainen riippuvuuksista?

Siis musta on alkanut tuntua, että olen riippuvainen riippuvuuksista. Tarvitsen jonkun riippuvuuden joka pakottaa mut heräämään aamulla ja menemään päivällä ja toimimaan myös illalla.

Onnistuin karsimaan mun kaikki riippuvuustekijät nollaan ja huomasin ettei mua huvittanut tehdä enää mitään. Lähinnä nukuin.

Voisin listata tähän kaikkea mistä olen ollut joskus riippuvainen mutta se on vallan turhaa. Lähiaikoina olen riidellyt nikotiinipurkan kanssa. Kuulostaa ehkä pieneltä mutta lopetin tupakoinnin jo vuosia sitten ja nikotiinikorvikkeetkin olivat kauan sitten taakse jäänyttä elämää kunnes tänä keväänä tartuin purkkaan uudestaa. Miksi? No ei ollut enää mitään muutakaan...

Olenhan päässyt netti-/city-, läheis-, kahvi- ja niin edelleen riippuvuuksista kuin vettä vain eroon. Mutta tosi asia on, että elämä on aika tylsää jos kaikki menee hyvin eikä ole mitään riippuvuuksia. Vatsa kasvaa ja ikää kartuu, päivät valuvat kuin syksyinen sade tuulilasissa. Nuoret luulevat, että aikaa on, jos he tietäisivät totuuden... no se ensimmäinen 18-vuotisjakso tuntui ehkä pitkältä mutta seuraava vilahtaa kuin perhosen päiväuni ja kuulemma sen jälkeen vauhti vaan kiihtyy.

Jos olen riippuvainen jostain niin se saa ajan edes tuntumaan pidemmältä. Kun sisälläni kourii halu/himo/tarve ja draivi hankkia riippuvuuteni tyydytystä niin koen eläväni kärsimyksessäni. Minulla on päämäärä, minulla on tehtävä ja taistelu.

Olen aina vihannut sitä Disney maailmankuvaa jossa kaikki on kivaa ja haahaa laalaa, prinsessoja ja pörröisiä pehmoeläimiä. Minusta elämän pitää olla äärimmäisyyksiä, äärimmäisiä tunteita, kokemuksia, nopeuksia, repivää vuoristorataa. Sen takia kun kaikki on todella hyvin niin kävelen kauppaan ja ostan nikotiinia vaikka tiedän ettei siitä seuraa mitään hyvää, paitsi ehkä elämä. Uusi taistelu alkakoon.