Vittu että oli hyvä päivä vihdoinkin!

Siis mun lääkitys Topimax nostettiin viime ke –to välisenä yönä 75mg/vrk. Torstaina olin pihalla kuin lumiukko. Perjantaina paheni vaan. Perjantaina yönä olin alkanut selittelemään tästä ahdistavasta tunteesta rinnassa kuinka tuntuu kuin joku seisoisi rinnan päällä. Pupunde oli ihan kauhuissaan. Sitten olin kertoillut ihan vakavalla naamarilla kuinka onnessani olin, ettei meillä ole nyt aseita asunnossa kun haluisin päättää tän tähän. Niin kuin mitä vittua? En tunnista itseäni lainkaan. Mä jos kuka EN OLE itsetuhoinen.

Lauantaina Pupunde sitten järkevänä soitti mun lekurille ja sopivat heti laskevansa mun annokset 50mg/vrk. Samana lauantaina Pupunde veikin mut ulos täältä ja päädytiin miittiin Kaisikseen.

Sunnuntaina Gendal ja kump. vei mut Särkänniemeen.

Tänään heräsin ja tuntui kuin olisin herännyt pahasta unesta. Nyt yks mun kaverin faija soitteli mulle ja kyseli tästä kaverista, kun se oli joutunut hoitamaan sen pakkohoitoon. Kundi on vanha nisti ja ratkennut taas. Sen faija halusi selvitellä sen liikkeitä viime viikoilta. Oli hieman omatkin liikkeet hukkasessa, mut vakuutin et mun lääkkeillä poika olis kuollut.

Elämä on joskus mustaa kuin hyinen vesi vaikka aurinko paistaa.