Edellisestä kirjoituksestani on kauan. Toisaalta tuntuu siltä, että olisi tapahtunut paljonkin, toisaalta taas ei mitään.
Uskon siihen, että asioilla on tarkoituksensa. En vielä tiedä, mikä tarkoitus kaikella elämässäni tapahtuneella on, mutta tiedän että sillä kokemuksella pystyn auttamaan muita. Heikompia, pienempiä, niitä joiden elämässä mikään ei ole mennyt niinkuin pitäisi, jotka ovat kärsineet koko ikänsä.
Haluan ympärilleni ihmisiä, jotka eivät arvota minua ulkonäköni, tai ruumiillisten ominaisuuksien perusteella. Arvostan muissa henkistä rikkautta, avoimuutta, rohkeutta. Miksi en siis itse saisi olla samanlainen? Kuka minua estää?
Suurin etuni ja suurin haittani on se, että välitän liikaa muista ihmisistä, heidän hyvinvoinnistaan ja tarpeistaan. Joskus jopa oman hyvinvointini ja tarpeitteni kustannuksella. Olen leijonaemo, huolehdin niistä, joista välitän ja teen mitä tahansa heidän takiaan. Ehkä sen takia minuun on sattunut niin paljon.
Nyt on uudenvuodenaatto. En aio tehdä minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia. En usko niihin. Ne lupaukset, joilla on jotain merkitystä, tehdään aivan toisenlaisissa tilanteissa.
Ehkä voisin kuitenkin vähentää energiajuomien juomista, tai ostaa vähemmän vaatteita. En kuitenkaan usko, että teen kumpaakaan noista. =)
Viettäkööt jokainen Onnellisen Uuden Vuoden Juhlan, omalla tavallaan.