jaahas, oon näköjään kirjoittanut viimeksi syntymäpäivänäni tähän. Monena päivänä on ollut sellainen olo, että olisi ehkä pitänytkin kirjoittaa, mutta oon sit pitänyt asiat omana tietonani.
En jaksa sitä tekopyhää hurskastelua mitä täältäkin löytyy jos sanoo asioita suoraan.
Vaikka tuo mies sanookin, ettei kotoasioista puhuta, niin puhun silti.
Mulla on hyvä olla tuon ihmisen seurassa. Arki on tasapaksua massaa, mutta hyvällä tavalla. Ei ole kiire mihinkään. Mä en muista olleeni näin tasapainoinen pitkiin aikoihin. Joku viisas sanoi, että kaikki hyvä päättyy aikanaan. Mä toivoisin kovasti ettei niin käy, mutta sitä kun ei voi koskaan yksin päättää.
Mun on vaikeata luottaa toisiin ihmisiin, sillä se luottamus on petetty niin monesti. Silti sitä vaan jaksaa yrittää ja uskoo siihen hyvään, minkä jokaisesta vastaantulijasta toivoo löytävänsä. Olenpa tosin tässä viime aikoina törmännyt pariin sellaiseen mieheen, joista sitä hyvää ei ole löytynyt.
Nämä miehet liittyvät suoraan tuohon Pipitin aloittamaan "Ovatko miehet sikoja vai naiset tyhmiä" -ketjuun. Mä en voi ymmärtää mikä naisia riivaa. Miksi pitää pysyä kynsin ja hampain kiinni suhteessa jossa satuttaa itseään sekä fyysisesti että henkisesti jatkuvalla syötöllä.
Tää on tyhmä kysymys, oikeasti tyhmä. Mun pitäisi tietää vastaus tähän kun olen itsekin sortunut ihan samaan käyttäytymismalliin, mutta vaikka olen siitä päässyt itse irti, en osaa vieläkään vastata tuohon kysymykseen.
Tuskin kukaan muukaan osaa.
Viime aikoina on alkanut taas tuntumaan siltä, että katsoipa mihin suuntaan tahansa, läheisten ihmisten suhteet menevät ihan penkkien alle. Sitä alkaa vaistomaisesti itsekin pelkäämään että omakin suhde ajautuu karikolle, vaikka siihen viittaavia merkkejä ei olekaan ilmassa. Ehkä siihen on syynä sekin, että viimeiset 3 suhdetta ovat päättyneet ilman ennakkovaroitusta. Sitä vaan miettii, että mikähän mussakin on (ollut) vikana. Olenko mä liian jotain? Voimakastahtoinen? Joustava? Vai liian vähän jotain?
Vaadinko liikaa?
Tuskin noihin koskaan saa mitään vastausta. Pitäisi opetella olemaan ajattelematta asioita joihin ei voi vaikuttaa enää. Pitäisi osata vaan katsoa eteenpäin palaamatta miettimään asioita jotka ovat olleet ja menneet. Asioita joilla ei ole enää merkitystä tulevaisuuteen.