Blogi

Koska Pipit ei pysty lisäämään enää merkintöjä blogiinsakaan, tehdään se sitten tätä kautta:

Tällä palstalla oli hauskaa olla, vaikka välillä muutama tyyppi ärsyttikin. En enää edes muista koska olen nikkini tänne rekisteröinyt, enkä jaksa sitä etsiä, vaikka saattaisikin olla helposti löydettävissä.

Kokonaisuutena ihan hauska palsta ja sain monia hyviä tyyppejä kavereikseni vuosien varrella. Sinkkuiluvaiheessani löysin hyviä naisia ja muutaman kanssa yritinkin suhdetta rakentaa. Ne eivät vain sitten syystä tai toisesta onnistuneet. Kenestäkään heistä minulla ei ole pahaa sanottavaa. Citysonni -statukseni oli ihan hauska vitsi ja legenda taisi alkaa elämään ihan omaa elämäänsä todellisuudesta poiketen voimakkaastikin.

Monenlaista hiihtäjää tännekin mahtuu ja nykyinen moderointi tulee olemaan täystyöllistetty. Kuten jo jossain mainitsin, niin en kadehdi sitä paikkaa.

Tällä hetkellä mietin vain, mitä tänne tuottamaani sisältöä haluan säilyttää itselläni ja sen tehtyäni poistan tunnukseni. Uusi palsta on jo kuulemma nousemassa pystyyn, joten liityn siihen. Taitaa syntyä samantyylinen joukkopako, kuin muutamia vuosia sitten. Ilmeisesti samasta syystäkin.

Tälle palstalle toivotan vilpittömästi kaikkea hyvää. Myöskin jäljellejäävät keskustelijat saavat onnentoivotukseni.

Tästä on hyvä jatkaa, kiitokset ja halit kaikille, jonka ne ansaitsevat (lista on loputtoman pitkä, joten jätän nimeämättä tän tarkemmin). Kaverilistani lisäksi tähän porukkaan kuuluu monia muitakin.

Heippa ja hyvät kesät kaikille.

P.S. Snoukka: Kippis

Tämä lienee vihonviimeinen kirjoitukseni tälle sivustolle.

Periaatteessa lopetin cityilyn jo puoli vuotta sitten, mutta tulin vielä käymään kun kuulin suurta kohinaa. En pidä uudistuksista joita tänne on tehty. En pidä ylläpidon toiminnasta keskustelupalstalla. En pidä enää mistään täällä... paitsi keskustelijoista.

Mut saa kiinni parhaiten Facebookista, jos haluaa pitää yhteyttä. Koska olen kirjoittanut tämän kirjoituksen, aion kuitenkin käydä täällä vielä seuraavana parina päivänä kohteliaisuussyistä, jos joku nyt sattuu kommentoimaan tätä kirjoitustani.

Sen jälkeen... sanon todennäköisesti Hei Hei, jollei täällä muutu moni asia aivan toisenlaiseen suuntaan. Sitä paitsi, koska City ei anna mun vaihtaa puhelinnumeroa, en voi myöskään ostaa itselleni lisää sitä sisäpiiriaikaa... eikä näillä systeemeillä se edes kiinnosta. Ja tunnuksetkin menevät melko pian kiinni aivan itsestään.

Ja juuri kun katsoin, niin huomasin että sisäpiiriaikaa napsahti juuri äsken viikko.. mielenkiintoista. Anyway, tunnukset menevät siis kiinni 7.8.2010 enkä aio tehdä niiden uusimisen eteen yhtään mitään... ja jos ne ei mee vanhoiks ni sit pitää poistaa ne.

...4-vuotiaan poikani ja 5-vuotiaan tyttäreni kanssa:

Poika: "Äiti, onko "nuotiolla paistettu nakki" haukkumasana?
Minä: Ei se ole.
Poika: Onko se kirosana?
Minä: Ei se ole sitäkään. Kirosanat on rumia sanoja.
Tytär veljelleen: Niin, sellasia rumia sanoja, joita äiti sanoo aika usein...

Että näin meillä. XD

Mä en ole hankkinut vieläkään ensimmäistäkään joululahjaa. Enkä tehnyt niitä. Pitäis neuloa vielä neljät villasukat ennen aattoa. En oo ees aloittanut. Sit pitäis ostaa yks kitara, 2 jotain prinsessabarbia tai ponia, yks puhelin tai sellanen joku muu, ehkä läppäri tai jotain. En tiedä. En oo jaksanu miettiä..

Ja sit ei muuta. Ehtiihän noi. Jossain vaiheessa.

Mua oikeesti nyt ahdistaa vähän liikaa. Laskettiin tossa murun kans, että onkin jo päivä 4. mun röökilakkoa, mut kauhee tuska. Ei niinkään nikotiininpuutetta, mut tää psyykkinen riippuvuus on jotain ihan hirveetä.. :(

Mitä mä teen?????? En mä voi alkaa porkkanoitakaan popsimaan röökin korvikkeena ku oon niille allerginen. :(

Nyt kaikki hyvät vinkit kehiin, ja jätetään niistä pois korvausvalmisteet jo heti kättelyssä. Siis helpotusvinkkejä tavan pois jättämiseen?

Mä lihon satamiljoonaakiloiseksi jos syön aina ku tekee mieli mennä röökille.

En tiedä tuleeko tästä mitään, mutta kun eilen alkoi tuntumaan siltä ettei tee mieli polttaa, ni en oo sit polttanut. Tai no, eilen illalla yhden, mut se ei ollu hyvä juttu, joten en oo sit polttanu. Musta tuntuu että mulla on ihan liikaa energiaa, mut kai se tästä tasaantuu. Unirytmi on sekasin.

Mä kyl veikkaan, että polttamatta oleminen on vaikeeta töissä ku siellä kaikki polttaa koko ajan ympärillä, oltiin sit sisällä tai ulkona. Mut onneks nyt ei pitäis ennen jouluu ihan hirveesti olla töitä. Sellasta.

Saa tukea tossa lakossa, jos siltä tuntuu. Ei se haitaksi ole.

"Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.

Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.

Yritystä varten pitää valita kaunis päivä.

Alku ei ole hankalaa.

Tarvitsee vain heittäytyä maata kohti koko painollaan välittämättä siitä, että se sattuu.
Se nimittäin sattuu jos osumatta jääminen epäonnistuu.

Useimmiten osumatta jääminen epäonnistuu, ja jos yrittää oikein kunnolla on varsin todennäköistä että se epäonnistuu aika kovaa.

Selvästikin juuri tämä jatko, eli osumatta jääminen, aiheuttaa vaikeuksia.

Yksi ongelmista on se, että osumatta jäämisen on tapahduttava vahingossa. Ei kannata yrittää tahallaan jättää osumatta maahan, koska se ei onnistu. Kesken putoamisen on huomion äkkiä kiinnityttävä johonkin muuhun, niin ettei enää ajattele putoamista tai maata tai kuinka paljon epäonnistuminen sattuu.
On tunnetusti erittäin vaikeaa irrottaa huomionsa näistä kolmesta seikasta sen sekunnin murto-osan ajaksi, joka käytettävissä on. Siksi useimmat epäonnistuvat ja menettävät lopulta kiinnostuksensa tähän piristävään ja huomattavaan urheilulajiin.

Jos kuitenkin käy niin hyvin, että onnistuu harhauttamaan huomionsa ratkaisevalla hetkellä, sanotaan nyt vaikka suurenmoisen sääriparin takia (tai lonkeroiden tai valejalkojen, pääjaksosta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuen), tai siksi että lähistöllä räjähtää juuri sillä hetkellä pommi, tai siksi että sattuu juuri silloin näkemään erittäin harvinaisen kuoriaislajin läheisellä oksalla, silloin saattaa olla kokonaan osumatta maahan ja jäädä poukkoilemaan kymmenen sentin korkeuteen, mikä saattaa tosin näyttää hieman hassulta.

Silloin pitää keskittyä suurenmoisen herkistyneesti.
Poukahdus ja leijunta, leijunta ja poukahdus.

Pitää unohtaa kaikki ajatukset omasta painosta ja antaa itsensä leijailla ylöspäin.

EI kannata kuunnella mitä mut silloin sanovat, sillä tuskin he sanovat mitään sellaista mistä olisi apua. Todennäköisimmin he sanovat kuitenkin jotain sellaista kuin: 'Hyvä luoja, et kai sinä mitenkään voi lentää!'

On ehdottoman tärkeää olla uskomatta heitä tai muutoin he äkkiä ovat oikeassa.

On leijuttava yhä ylemmäs.
Voi yrittää syöksyjä, ei liian hurjia aluksi, ja sitten voi liihotella puiden latvojen tasalla tasaisesti hengittäen.

EI SAA VILKUTELLA KENELLEKÄÄN.

Kun tämän on tehnyt muutaman kerran muuttuu huomion harhauttaminen nopeasti yhä helpommaksi.

Seuraavaksi oppii kaikenlaista siitä kuinka voi kontrolloida lentämistään, sen nopeutta ja ohjattavuutta.

Kikka piilee tavallisesti siinä, ettei ajattele liian tiukasti sitä, mitä haluaa tehdä, vaan antaa sen tapahtuaikään kuin se tapahtuisi joka tapauksessa.

On myös opittava laskeutumaan asianmukaisesti. Ensi yritys menee taatusti reippaasti poskelleen."

Kuka tahtoo kokeilla ensin? Mulla on vähän korkeanpaikan kammoa, joten jos joku testaa ja kertoo sit alkaako helposti huimaamaan?

Lainaus: Douglas Adams; Elämä, Maailmankaikkeus - ja kaikki.

Nyt on ihan pakko kirjottaa. Me lähdetäänkin tyttöporukassa mökille. Minä ja Almis ja Nukkis ja Dotte. On hienoo!! En muista millon oon viimeks ollu missään viikonloppua ilman miestä/lapsia. Mennään kyl vasta tammikuussa, mut aika kuluu yllättävän nopeasti.

Mun vanhin lapsi on sikainfluenssan kourissa. Ei kiva. Mut onneks noi lääkkeet puree ja pahin on ehkä jo selätetty. Ainakin mä toivon niin.

Ja sit kivaa on sekin, että mulla on taas inspiraatio tehdä tota mun perhovapaani. Sen mallinimi on Prinsessa ja se on just mulle sopiva. Ja ettei poikettais tyylistä ja tyttömäisyydestä, niin mä laitan siihen pinkit sidokset.

Kurjaa on se, etten mä nää mun pieniä lapsia ennenku 2 viikon päästä, mut parempi niin. Mä en halua että ne sairastuu tohon tautiin kun ovat kuitenkin niin pieniä ja erittäin vaarallisessa riskiryhmässä perussairauksiensa takia. Mä en antais ikinä itselleni anteeksi jos itsekkäästi haluaisin ne vaan kotiin ja sit ne sairastuis. Se on nimittäin teho-osastokeikka molemmille samantien. :( Ei silti, oon mäkin riskiryhmässä. Me ollaan kaikki.

Mut sit taas kivaa on se, että mä oon ihan pirun onnellinen ton miehen kanssa. Mä tykkään siitä ihan järjettömän paljon ja se tietää sen ja se tykkää musta yhtä paljon. <3

Mä olen nyt sitä mieltä että täällä on kaikki ihan yhtä sekasin eikä ketään pitäis bannata muusta ku floodaamisesta korkeintaan.

Mikä ihme siinä on, että kun ihminen sanoo mielipiteensä, ja se ei jotakuta miellytä, niin sit hankitaan sille mielipiteen ilmaisijalle bannit???

Ketä se hyödyttää.. tuleeko siitä hetkeksi hyvä olo ja tuntee olevansa vittu maailman valtias joka pystyy päättämään mitä toiset saavat sanoa ja mitä eivät.

Ylläpito on jokseenkin saatanan hakoteillä koko tossa jutussa eikä niitä itseasiassa tunnu koko asia kiinnostavankaan. Miksi täällä siis on ylläpitoa? Siksi että yliherkät ihmiset saavat syyttää muita siitä että ottavat asiat liian henkilökohtaisesti?

Mä taidan ottaa seuraavaksi tehtäväkseni bannien hankkimisen itselleni. Täytyy ihan tutkia kuinka helposti ne mahtaa nykyisin saada.

Leukaa särkee. On särkeny siitä saakka kun tosta hampaasta irtosi viimeinenkin paikan murunen. Juurihoidettua hammasta ei pitäis särkeä.. eipä niin.. kunnes sen juuri tulehtuu.

Mä sain akuuttiajan yksityiselle kun itkin puhelimessa kipua ja särkyä, kunnalliselle puolelle sitä ei herunut. Jos mä olen vuorokauden aikana syönyt 7 g parasetamolia, 200 mg tramalia ja sekalaisia muita kipulääkkeitä eikä mikään auta, on tuska oikeasti aika järjetön.. ne poisti sen hampaan kokonaan mutta...

nyt mä syön taas tota parasetamolia ruokana. Tuska tossa ikenessä ja leukaluussa on saatanallinen kun puudutusaineen vaikutus loppui. Niin kauan on hyvä kun pidän suuni kiinni, en puhu mitään enkä syö mitään enkä varsinkaan juo mitään. Kuinka monta vuorokautta voi olla syömättä ja juomatta ennenkuin kuolee? Ei kovin montaa, veikkaisin.

Enimmäkseen mä vaan itken kun sattuu niin paljon enkä mä haluais valittaa tai näyttää ulospäin tätä tuskaa. Miks ei vaan vois olla sattumatta?? Kuka tulis parantamaan mut tästä tuskasta? Kuumekin vaan nousee. Tunti sitten oli 37,8, nyt jo 38.6 .. hienoa, sanoisin..