Se oli taas niitä päiviä. Liian monta kellon ympäri tehtyä työpäivää takana. Nyt sitten pitäisi nauttia vapaan päivän ihanasta kepeydestä.
Koti on kaaos.
Jääkaappi tyhjä.
Mies töissä.
Lapset huomionkipeitä.
Hermo kiristyy.
Siivoan oman valitukseni säestyksellä. "Miksi kukaan ei koskaan..."
Tuo kireä vapaapäivä kääntyy iltaan. Ties kuinka montaa kertaa suustani on päässyt väsyneen naisen äkäisiä huudahduksia. Illan pimeys peittää pölypallot ja kynttilöiden valossa ei näe likaista lattiaa. Mutta minä jaksan valittaa. "Miksi niiden kynttilöiden ei voi antaa palaa rauhassa, pakkoko niitä on sorkkia ja irrotella kuumaa steariinia?"
Yö tuo helpotuksen. Luvan piiloutua peiton alle. Käännyn sammuttamaan lukuvalon. Huomaan yöpöydälläni jotain. Siinä on steariinista muotoiltu sydän. Vieressä lapseni kirjoittama lappu. "Äidille".