Sankareita, onko heitä?

Maailma tarvitsee sankareita.

Keskuudessamme pitäisi olla enemmän hahmoja, jotka puolustaisivat oikeudenmukaisesti, pelastaisivat ihmishenkiä, ajaisivat heikompien asioita eteenpäin. Nämä sankarit olisivat rohkeita, he eivät tavoittelisi omaa etuaan, vaan tekisivät epäitsekkäitä ratkaisuja ja tekoja muiden hyväksi.

Näihin aatoksiin heräsin jälleen katsottuani kaksi Spider-Man-elokuvaa putkeen. ”Suuri voima tuo suuren vastuun”, sanoo Peter Parkerin edesmennyt Ben-setä. Siinä lienee syy, miksi sankareita on niin vähän. Suurta vastuuta on raskas kantaa ja vain harva sen taidon osaa. Oikeastaan pienikin vastuu on joskus yllättävän painava.

Toinen suuri sankarini (Hämähäkkimiehen lisäksi ) tapasi kerran erään naisen, joka ei ollut osannut kantaa vastuutaan. Naista syytettiin aviorikoksesta. Naisen ympärillä oli lukuisia miehiä kivet kourassaan valmiina heittämään niillä pahantekijää . Mitä sanoi siinä hetkessä sankarini? ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä heittäköön ensimmäisen kiven.” Ja kas kummaa, kivet putosivat kolisten käsistä maahan. Ei tullut tuomiota. ”En tuomitse minäkään ”, sanoi Jeesus.

Juuri nuo ominaisuudet pitää sankarilla olla: armollisuus ja rakkaus.