Mamman marinat

Oikeen mukava ylläripylläri, 10cm lunta maassa kun heräsimmä pikku kossin kanssa. Lähettiin äitin kanssa asioille kirkolle kun se riesuraapu ei o saanu talavirenkahia volovonsa alle. Tai oikeastaan äitin miesystävä ei o niitä saanu laitettua. Käväsin tuossa matkalla 4tä ihmiseltä kysymässä että tarviiko apuja kun autot oli ihan kylykimyyryä ojassa. Jälleen kerran, talvi yllätti autoilijat. Mulla sentäs ne talvirenkaat oli autossa. Ei nekään muuten olisi mutta kun lähimmä tos pari viikkoa sitte pohjoseen niin äitin mielestä ne on pakko laittaa kun levilläkin jo hiihdetään ja lasketelleen. Seur pvnä lapin kansas luki että levillä lasketellaan viime vuoden pakastetuilla tykkilumilla. Ja toiseksi leville on yli 100km sieltä missä me olimma.... Me äidit olemme lapsia koskevissa asioissa hieman hermoheikkoja.. Saa nähä miten mun käy sitte kun pikku kossi on autoilu iäs.... Pohojanmaa jatkaa liukastelujansa....

Joo kakku tuli uunista, oikein hyvän näkönen ja makunen. Otin vuokaa irti ja sinnehän jäi pala kakkua ja koko kakku ulkonäöllisesti pilalla. ja vitut vieköhön saatana. Kossi se nauro mulle niin makiasti että ittiäki rupes naurattamaan. Luojan kiitos huomenna on perjantai ja mun parhaista parhain kaveri tulee meille. Älyllistä elämää tähänkin perheeseen... Kossit iso ja pieni ovat naureskelleet nyt mulle koko ajan siitä kun kirosin niin makiasti tuos äsken.. Rupes kaikki ärsyttämään jopa ex temporeekin vaikkei se oo tänään vielä mitää rutajanukkaa. Saatanan suntio sen tähäre...

Rupesimpa leipomaan. Ensi meinas isolta kossilta palaa käämit kun syytin sitä vaniljasokerin piilottamisesta. Totta se oli; kossi oli jemmannu mun sokerini niin hyvään paikkaan etten löytäny sitä. Joka tapauksessa yhtäkkiä pyöräytin kauniita kevätkeksejä, vallan makoisia. Nyt oottelen vielä että kakku tulee uunista. Nyt taitaa olla puhti pois, huh huh. Iski lorvikatari. Ehkä kossi huolii mun kainaloonsa ;) Pohojanmaa vaikenee jälleen.. Soronnoo

No empäs malttanu kauaa pysyä täältä pois. Sain pikku kossin nukkumaan ja suihkusa käytyä. Iso kossi se tekee mun seinääni reikiä (hän heittää tikkaa) välillä se huutaa tuolta olkkarista että van hanred hän heitti.. Vallan sopeva tappaus. Onko teillä rakkaat ihmiset kokemusta siitä että miten jotain voi rakastaa niin että sattuu? Mulle se on ihan uus juttu. Vaikka ex temporeen kans leikittiin 10 vuotta niin en ole kokenu tämmöstä tappausta. Kait sekin laantuu, kait. Mutta vallan mukavalta tuntuu. Vaikka joskus sitä tuntuu että tarvis jonkun näkösen pohjanmaa lappi pohjanmaa sanakirjan. No väliäkö tuolla, ei lapsienkaan mukana minkäänmooista opasta saa. Lauantaina olis pikku kossin 3 veet, saas nähä mahtuvatko herra kökköpaska ja lapinrysky saman katon alle. kovasti herra kökköpaska uhos että hän ei tule ja jos hän tulee niin hän ei vastaa tekosistansa. Pyh sanon nuolle tuollaasille tissiposkille. Omaapahan on tyhymyyttänsä jos ei tuu tai uhuaa. PYyh sanon myös turhalle uhuamiselle. Pohojanmaa käpertyy rakkaansa kainaloon huomiseen asti. Adjö

alotanmpas minäki nyt tämän touhun kun oma rakkaani on tätä niin ahkerasti täytelly... ompas sitte ollunna railakas pv. tuntuu että täytyis olla monta kättä ja jalkaa ja aikaa nin paljo että piisais. hirvee hinku pohjoseen. kossi rakkaani mua vei pohjoseen näytille tossa muutamana viikkona menneenä ja muhun iski se maharotoon lapin hulluus. ex-mies on kyllä sen verran riesa että ihan ilolla sitä jättäis pohojanmaan lakeuet. ja sitähän sanotaan että kun kerran jotain hyvää saa niin sitä tahtoo jatkuvasti. sama se on miehissä. nyt on semmonen kossi tuossa vieressä ettei muille tahtois enää jakaakkaa. tasan ei käy nallekarkit. ex ukko on muka niin yksinäinen ja kaikkia mutta niin pahan olon se mulle aikoonansa teki että se on yks paskan hailee. pohojanmaa vaikenee, mutta vain hetkeksi.