Tavan mamman marinoita ja tuumailuja, kasvamista paremmaksi ihmiseksi
Joo olihan sielä mukavaa.
Ensmäistä kertaa sitten teini-iän polovet on rikki vain ja ainoastaan paneskelun takia. Muhun tais ukkopolo rakastua ja johan mieki siihen ehkä vähän.. Törmäsin myös entiseen elämääni, mutta kaikki loppupeliis ihan ok.. Käynti jälleenkerran taas depressiohoitajalla helepotti olon..
Oli ukko niin herrasmies että, saatto mun junalle sunnuntaiaamulla ja soitti vielä perähän, soitti maanantaina ja soitti tiistaina, soitti eilenkin ja voi voi.. Ah sitä nuorta lempeä..
Tässä pussillinen paskaa niskaasi ole hyvä. Ja tässä toinen. Toimitamme kolmannen hetken kuluttua, odottakaa olkaa hyvä.
Mun maalima romahti viimme yönä. Liikaa informaatiota. Kuulin jotain niin kamalaa mitä ei voi kuvitellakkaan todeksi. Mun kriisinhallintataidot eivät ole mitään maanmainioimpia. Ainakaan mielenterveyteni ei ole sitä tasoa jotta tuollaisia voisi vastaanottaa. Mikään puhelu ei ala hyvin jos langan päässä toinen sanoo ensimmäiseksi että istu alas.
Kyllä se rakkaus toista kohtaan onkin aiva äärettömän vahvaa, ja tunteet, ei net mene minnekkää, net jää muhimaan johki syövereihin ja sitte sopivan tilaisuuden tullen ryöpsähtää yhtenä pötkönä sieltä ko hups vaan.
