Tavan mamman marinoita ja tuumailuja, kasvamista paremmaksi ihmiseksi
Joo nythän se selevis että sulhohan lähtee pohjoseen, keskiviikkona jo.. Maarit se sitte opettelee elämään yksin taas... Eipä täältä yhtäkkiä pikalomalle lähe sinne koiran ja lapsen kanssa.. Ja sitte on viä et sulhon työvuorot on mun tehtävä paarilla... krääh...
Operaatio pako on alkanut! Keskiviikkona ratkeaa aikasta paljon.. Piettäkäähän peukkuja =D
Huomasin juuri että vaikka kaikkensa tekee niin se ei riitä. Kaikkensa rakastaa, se ei riitä, on oma itsensä, se ei riitä, ymmärtää kaiken, se ei riitä...
Hmm.. tiän mitä pitää tehä jos huomaan toisella masennuksen merkkejä, mutta mitä oikeesti pitää tehä?
Parisuhde voi..................ööö.........äää.........hyvin? Kossin kanssa olemma suunnitelleet kaikenmoosta, enemmän ja vähemmän toteutuskelposta, haluaisin niin kovasti pois täältä nottaristusmaasta. En osaa arvostaa enää lakeuksia ja jussipaitoja.. Onko väärin ruveta vihaamaan, on liian vahva sana olisko epäilemään omaa synnyinseutuaan?? Miten sen nyt järkevimmin sanois... haluamaan äkkiä pois paikasta missä on asunut koko elämänsä...
