Hurahus..

No niin, rokkaripoika otti sitte ja soitti. Se hurahti minuhu mutta mie en ny kehtasi olla milläsäkkää sen kans.. Mahdollisuuden annoin, lupasin lähtiä reheviille. Entäs sitte jos mie tykkäänki siitä, lyönkö pannulla päähän jo niinku ennakoivin toimin?Jos se viöö mun kirkontornia likellekkää ni sitte saa iha varmasti lyödä pannulla päähän... Tohtiiko sitä päästää likelle vai otanko mukisematta? Ystäväni kyllä sano että o iha niinko herra romahduksen aiheuttaja. Saman näkönen kuulema. Kieltämättä joo, jollainlailla... Töissäkäyvä ihiminen on, sopevaki o, komiat pikisilimät, puhuu pienen ihimisen pyörryksiin yhtäkkiä kysymättäkää..
Täsä lähiaikoina o tullu tehtyä jos jonkinmoista mitä joutaas hävetä, mutta ei anna luonto periksi hävetä. Tajusin juuri eilen kun olin kaverin kanssa syömässä että miksi näin piti tapahtua... Kauanki se ottaa ihimisen tajuta nämä touhut.. Mutta olo o melekeen niinko normaali, tänään toki se morkkis iski tai jonku sortin haikaalu kohtaus...Se meni ohi luojan kiitos..

Kirjoitettaessa soi Emiliana Torrini- Jungle Drum