Mieluinen ylläri...

Joo, sulhoni sai yllärinsä. Se olin mie ja pikkumies =) Menimmä junaillen sunnuntaina ja tulimma takasi keskiviikkona, koko ajan avin toivoin että junat lakkais tiistai illalla kulukemasta niin meän ei olisi tarvinnu lähteä pois Rovaniemeltä. Meillä oli niin mukavaa että ei rajaa.. Siis ihan perheen kesken ja sit lasten nukkumaanmeno ajan jälkeenkin..... kröhöm.. ei siitä sen enempää.. Maanantai meni kylällä pyöries ees taas ostoksilla ja tiistai meni koko päivä napapiirillä joulupukkia kattomassa ja poroajelullakin päästiin käymään. Kovin montaa kertaa en halua enää lähteä rollosta pois, se on niin kamalaa.. Jos sitä ihminen ihastuu johonki kaupunkiin niin sille ei voi mitää..

Mun ikävällä ja kaipuulla ei ole enää rajoja. Se on aivan oikiasti kamalaa ikävöidä ihmistä ja sen lämmintä ihoa omaa vasten. Sen omia kummallisia tapoja jotka ärsyttää joskus.....