Olemisen sietämätön julmuus

Kun on teheny taas töitä ihan liikaa niin sitä ei osaa pysähtyä olleskaa.Rupesimpa täsä taas mietiskelemään elämän laatua ja tätä olemistani.
Parempi olis muualla olla, ei täälä. Pohojoseen en kaipaa muiden kuin itseni takia, son vakta. Miksei sinne voi sitte lähtiä? Miksi piettää rutista? Ottaa ja mennä vain, ettiä hommat sieltä ja mennä. Kuka mua täälä kahlittee? Ei kukaa. Jos jää luu käteen, tulee takasi.. Eikö vain?
Mulla meinaa olla hyvä olla ihan itteni kans. Herra entinen elämä on parina viime päivänä ollu enemmän ko tarpeeksi mielesä. Nyt oikeestaan vaan on ihan sanaton.. Mikä on kyllä niin eksoottinen mielentila mulle..
Mun kissa Nilla, on ollu karuussa jo noin kuukauden päivät vähä yli ja sitte eileen sain sen loukulla omilta kotiportailta kiinni. Mitä sitte, no sitä sitte että aina kun olen keskustellut ystäväni neiti muusikon kanssa puhelimessa herra entisestä elämästä ja juuri aiheesta mutta ko mie tahon sinne pohjoseen niin Nilla on tullu joka ainokaanen kerta siihen naaman eteen marisemaan ja kellimään. Net liittyy jollain lailla aina toisiinsa... Nyt vaan jänskättää että mitä nyt tapahtuu. Rassaa nää tälläset kamalat yhteenliittymät vaikkapa asioilla ei toisaalta minkääsorttista yhteyttä ole muutakun se että kaikki kolome samahan aikaan.. Grrrh..