Ruikuttava, itseensä kyllästyny, kotiäiti..

Joo se tunnen olevani.. Nyt tuntuu että ottaa luonnolle niin lujaa kun joku asia ei menekkään niinku haluais. Suntio otti pikkukossia päiväksi leikkimään sen luo ja nyt soittiki että menevät käymään isovanhemmilla ja sen jälkeen toiseen mummolaan toiselle paikkakunnalle. Eihän se lapsiriepu saa minuuttiakaa leikkiä isänsä kanssa kun maakunta kierrosta vedetään. Ja tämä toistuu joka toinen vkl kun kossi on isällänsä. Ja auto sitten.... oli puhe et saan sen korjauksesta tälläviikolla mutta sekin on nyt vielä kuvitelmaa... Ja sitten vielä kun olisin halunnu romantiikkaa isolta kossilta just nyt ni töllöstä tuli jotain sen ohjelmaa, toki mua jo ittiäki naurattaa tämä tällänen jos mä haluan kattoo jonku ohjelman ni en mäkään muuta taho tehä. Vielä nämä mun iänikuiset läskimakkarat alkaa vituttaa niin rakkahasti että... Mutta veikkaisimpa että kun ne läskitkin on aina ollu niin ei sitä varman olisi sama ihminenkää tai jotain.... Kummallista. Sit vkln aikana on tullu jotain kummallisia mietteitä etten ole tarpeeksi hyvä mihkää. En hyvä äiti,en tarpeeksi kaunis kossille,en osaa laittaa mitään oikein plaa plaa plaa... Persoonallisuushäiriökö?? Vaikenen, voi olla parempi.. Mutta vain pieneksi toviksi.