Ylämäen jälkeen....

Hyvien aikojen jälkeen tulee aina jotain huonoa..

Parit käynnit pohjosesa on helpottanu suunnattomasti omaa oloa. On saanu olla omahan läjähänsä oman ittensä kans. Sydän on sielä, oma sydän. Ketään en kaipaa, en oo tahtonu ees mitään panemista vakavampaa. Nyt vasta on tullu mieleen että voiskohan sitä alakaa elämään. Olen vanhentunu neljässä kuukaudessa ainaki 5 vuotta. Paino on tippunu, suru ja paha olo on kuivattanu kyyneleet ei lopullisesti mutta hetkellisesti. Mutta usko toisiin ihmisiin, sitä ei ole olemassa. Tahtosin että joku sanois mulle että kaikki menee hyvin ja susta tulee vielä ihminen.