Aakkostelua, osa 6

Äf vuorossa.

F = fundeeraaminen tai funteeraaminen tai hunteeraaminen, kuten mammani sanoo, mutta se ei enää ala äffällä, joten meni vähän off-topiciksi.

Koska a jo käytettiin, listaan siis ajattelemisen rantaruåttilla. Harrastanhan sitä aika paljonkin. Juu, kukapa ei, mutta mä voisin vähentääkin välillä. Kaikenmoista tulee pohdiskeltua; realistisia asioita, täysin utopistisia juttuja ja kaikkea siltä väliltä. Osa on ihan puhdasta ajatustyötä, osa taas kuvittelua - sitäkin teen paljon. Omaankin melkoisen mielikuvituksen. Siinä yksi syy, miksen voi katsoa kauhuelokuviakaan.

Hassua, että niin paljon kuin tuleekin käytettyä päätään (useimmiten ei-niin-kehittäviin asioihin), toisinaan sen käyttö unohtuu ihan totaalisti juuri silloin, kun ei saisi unohtua. Näin tapahtuu itse asiassa aika useinkin. Ryntäilen sisälle asioihin ja tekemiseen sen kummemmin ajattelematta. Tunne vie usein, ei ajatus. Tosin jälkikäteen voi sitten olla aikaa pohtia ja olla jälkiviisas. :P Toisaalta liian harkitseva ja varmisteleva en tahtoisikaan olla. Spontaanius on jännää, joskaan siitä ei aina seuraa pelkästään hyvää.

Ajattelen, siis olen. Tai: Funteeraan, siis oon.