Cityparin elämää

Niinpä niin. Joskus muinoin normaalikokoiset jätskipuikot olivat tuon kokoisia. Sitten ne kasvoi. Nyt kasvaneista puikoista tehdään "uutuutena" pienempiä versioita. Hohhoijaa.

Sama koskee karkkipusseja. Kun olin lapsi, sata grammaa oli normaalin karkkipussin koko, 200 grammaa oli jättipussi. Sitten yhtäkkiä tuo 200 grammaa olikin normi ja jätti- tai mega-etuliitteen ansaitsi vasta 400 gramman pussukka. Kunnes sitten saapuivat "uutuutena" nämä "pikkuhyvät", sadan gramman pussit. Toinen hohhoijaa.

Joo, on se ihan hyvä että on pienempiä kokojakin, en mä sitä. Jotensakin silti järjetöntä touhua kun tuota alkaa oikein miettiä. Hinnat tuskin kuitenkaan samassa suhteessa laskevat.

Ehkä mun vaan tekee mieli karkkia ja jätskiä, kun näitä pohdin. Hyvä että kaupat on jo kiinni, niin ei tule mentyä ostamaan isoja eikä pieniä hyvyyksiä.

Onko pakko odottaa jos ei haluu?

Joku ostos-tv pyörii tuossa taustalla. Mainostavat jonkinlaista silitysraudan korvaavaa silittäjää, jonka kehuvat maasta taivaisiin. Eip` kosketa mua. Mähän en silitä. Koskaan. Tai no, ehkä kerran-pari vuodessa, jos on joku juhlameno ja mekko rypyssä. Muut vaatteet siliävät päällä. Tai sitten eivät siliä - who cares. :D

Se oli yksi osa poligonon kodinhoidosta. Toinen osa kertoo pyykinpesusta. Mun sanavarastoon ei kuulu pyykin lajittelu. Kaikki samaan kasaan vaan ja koneeseen! Ihan hyvin on toiminut. Puhdasta jälkeä on tullut eikä värjäytymiäkään ole sattunut kuin ihan satunnaisesti. Niin, ja mitään huuhteluaineitahan ei sinne koneeseen tungeta. Hyvin pelaa pelkällä pesuaineella. Ja kyllä ne vaatteetkin ihan hyvin ovat kestäneet. Ainoa niitä uhkaava tekijä tuntuu olevan allekirjoittaneen hajamielisyys, mitä epämieluisiin hommiin tulee. Ovatpa tainneet pyykit joskus unohtua koneeseen "toviksi". *viheltelee*

Siivoan yleensä vain silloin, kun on joku tulossa kylään. No, ehkä vähän järjestelen joskus muulloinkin, mutta hyvin vähän ja hyvin harvoin. Imuroin harvoin, en pese lattioita muulloin kun pois muuttaessani. Mattojen piiskaus...öh. Vaatteet ovat vaatekaapissa yhdessä mytyssä, tiskit löytävät tiensä tiskikoneeseen vasta kun puhtaat astiat alkavat loppua. Asumisfilosofiani tuntuu olevan, että jätä kaikki siihen mihin satuit sen ensimmäisenä laskemaan. Siirrä vain pakon edessä - eli silloin, kun kämppä alkaa muistuttaa vaikeasti kuljettavaa esterataa.

Oon ihan selkeesti vaimomatskua. xD

Varasin just lennot vihreälle saarelle. Lähtö on 17. toukokuuta ja paluu 23. päivä. Ei nyt oikein ois ollut tuohon varaa kun on sitten taas kesä-heinäkuussa se Portugalin ja Lontoon reissu, mutta on sitä ennenkin kituutettu matkojen vuoksi. Meneminen on kumminkin melko mukavaa. :)

Ihan kiva nähdä paikka vaihteeksi taas keväällä. Toivottavasti siellä ei sada jatkuvasti, kuten viime syksynä tapahtui lähes kolmen kuukauden ajan...

Tein tällasen pääsiäiseksi. Oli hyvää, joten jaan sen kanssanne, mikäli jotakuta sattuu houkuttamaan. Soon ulkoisesti kuin juustokakku, vaikkei juustoa sisälläkään. Itse asiassa tällä sisuksella kakku on juustoversioita keveämpi.

Raikas mangounelma

Pohja: 12-15 digestiveä (vuoan koosta riippuen), noin 1 dl voisulaa

Tee piparipohja tavalliseen tapaan eli sulata rasva ja sekoita hyvin murskattuihin pipareihin --> painele rengasvuoan pohjalle. VINKKI: Laita rengasvuoan pohjalle voipaperi, niin saat sitten kakun hyvin irti.

Täyte

2 purkkia rahkaa (huoneenlämpöistä!!)

1 purkki Creme Vanillaa vaahdotettuna (kevytversio käy)

1 purkki mangopilttiä

1 purkki säilykemangoa silputtuna

tarpeen mukaan ripsaus sitruunamehua maun terästämiseksi

sokeria, jos siltä tuntuu, itse laitoin ruokalusikallisen

5 liivatelehteä

Kuorrute: 1-2 purkkia mangopilttiä + 1 liivatelehti

Vatkaa creme vanilla vaahdoksi ja pistä jääkaappiin odottelemaan. Sitten laita liivatelehdet pehmenemään kylmällä vedellä täytettyyn astiaan reiluksi viideksi minuutiksi. Odotellessa silppua mango ja yhdistä se, purkki mangopilttiä, sokeri ja mahdollinen sitruunamehu rahkaan. Työstä liivatelehdet niiden paketin ohjeen mukaan ja sekoita rahkasörsseliin, jonka jälkeen kääntele kulhoon mukaan myös creme vanilla. Valuta koko kauneus vuokaan piparipohjan päälle ja anna hyytyä, kunnes tuntuu valmiilta: itse annoin olla yön yli, mutta varmaan 3-4 tuntiakin jo riittää. Kun täyte on jonkin aikaa kiinteytynyt, lisää päälle kuorrutuspiltti, johon on sekoitettu ohjeen mukaan käsitelty liivatelehti. Anna vielä hyytyä tovi.

Joidenkin kuukausien päästä saattaa taas Lonttisten bilekeskus avautua. On meinaan hyvinkin mahdollista, että muutan takaisin samaiseen asuntoon elo-syyskuun vaihteessa.

Pitäisköhän alkaa suunnitella bilekeskuksen comeback -miittiä. x)

- Ylipitkä kankkunen - ei ole kestokyky enää entisellään.
- Kesäaikaan siirtyminen tuntui jossain. Ei ole tuntunut koskaan ennen!
- Puhuttiin kaverin kanssa "nuoresta parista" teini-ikäiseen pariskuntaan viitaten. Selvää tätikieltä.
- Oltiin varauduttu bilereissuun buranoin, ja yhdeltä kaverilta löytyi jopa nenäliinoja vaikkei flunssasta ollut tietoakaan. Tätimäistä varmistelua siis havaittavissa.
- Pyysin tutulta reseptiä maistettuani hänen tekelettään - voidakseni leipoa pääsiäiseksi kakun. WTF?!
- Leivoin myös kahta sorttia piirakkaa kun kaveri yksi ilta tuli kylään. Milloin siideri vaihtui kahvipullaan?

Lopetan listan tähän ennen kuin alkaa pelottaa liikaa.

Nyt voisi taas sanoa sen perinteisen, että mä en juo enää ikinä. Toinen juominkien jälkeinen päivä jo ohi ja vieläkin on krapula. Tää vain pahenee kerta kerralta. Kohta varmaan kärsin viikon darroja.

No toisaalta olin kyllä melko tukevassa jurrissakin. En tajunnutkaan, miten pihalla olin, ennen kuin näin erinäisiä kuvia ja kuulin juttuja. Vaikka olivathan ne muistikuvatkin suht sekavia.

Syytin aiemmin boolia, mutta eihän sitä kukaan pakottanut juomaan. Ilmasesta viinasta vaan on mukamas mahdoton kieltäytyä... Sitten vielä se seikka, etten ole tämän vuoden puolella ollut kuin pari kertaa kännissä. On varmaan toleranssi laskenut.

Jooh. Oiskohan joskus huomisiltaan mennessä olo normalisoitunut. Alkaa vähän vituttaa tällainen megadarra, kun ei pysty mihinkään täydellä panoksella ja suunnilleen tekisi vain mieli maata sohvalla, tuijottaa jotain tyhjäpäistä ohjelmaa ja syödä non-stoppina. Tänään onkin tullut syötyä sitä sun tätä ilman mitään rajoja. Pakko palata takas ruotuun ja pian.

"Ei enää ikinä" voisi olla ainakin "Ei ennen vappua". Voisi muutaman viikon keskittyä terveelliseen elämään ja kuntoiluun. Ja koittaa vappuna olla hommaamatta ihan näin karmivaa olotilaa.

Mä en käsitä miten joillain meikkailu ja muu valmistautuminen voi kestää niin tuhottoman kauan. Taas kerran tuli tämä mieleen kun en millään saanut meikkiin kulumaan yli varttia, itse asiassa se taisi hoitua noin kymmenessä minuutissa. Eikä kyse ole siitä, ettäkö meikkaisin lauantai-illan pirskeitä varten jotenkin älyttömän vähän. Kyllä mä laitoin pohjustukset, kulmat, luomet, ripset ja huulet.

Ehkä en vaan osaa meikata.

Edellisyönä nukuin 20 minuuttia, jonka jälkeen heräsin ahdistukseen. Tuntui etten saisi hengitettyä kunnolla, oksetti ja itketti. Itkinkin. Paljon. Sitten en enää saanut unta ennen neljää. Kahdeksalta oli herätys. Ja niin eilinen päivä olikin melko rankka.

En silti ajatellut tehdä taas uutta pahan mielen merkintää. Kaikki elementit siihen kyllä olisi, mutta siitä huolimatta tänään on hyvä päivä. Kävin S:n luona mummin kanssa ja kaikki meni hyvin. S näytti voivan hyvin. Se on tärkeintä. Päästiin jopa päärakennuksen kahvilaan sen kanssa, vaikkei sen luvat vielä edellyttäisi moista, ei ainakaan ilman henkilökunnan seuraa. Mutta me päästiin. Se teki hyvää kaikille meille ja etenkin S:lle itselleen. Valoi myös toivoa paremmasta huomisesta.

Piti mennä salille tänäänkin, mutta tie veikin kaupoille ja ostin uuden topin, rintsikat sekä vyön. Vähän podin huonoa omatuntoa siitä, etten tosiaan mennyt salille, mutta sitten päätin olla itselleni armollinen. Ei edes omia sääntöjään - eikä etenkään niitä - tarvi aina niin orjallisesti noudattaa. Olinhan salilla kuitenkin eilen ja edellispäivänä. Nyt sain hyvän mielen ostoksista, joten se ei voinut olla huono valinta.

Mun pää ei anna mun kärsiä liikaa. Välillä, jopa usein, tuntuu suunnattoman pahalta ja siltä, etten yksinkertaisesti jaksa, mutta seuraava hetki tai päivä on aina parempi. Kuin mielellä olisi joku ahdistuskiintiö, jonka täytyttyä se taas nollaa tilanteen. Jotta jaksaisin seuraavat pahat hetket.

Tänään illalla mä aion nauttia olostani. Uskon että voinkin.