Cityparin elämää

Kävin tänään elokuvissa katselemassa Shutter Islandin. Täytyy sanoa, että siinä oli paras leffa hetkeen. Näyttelijäkaarti - pääroolissa Leonardo DiCaprio - oli verraton, ja leffa oli sanalla sanoen hieno niin juoneltaan kuin visuaaliselta toteutukseltaankin. Tarina piti otteessaan eikä kelloa todellakaan tullut vilkuiltua, ja lisäksi elokuva onnistui vielä yllättämäänkin melkoisesti. Shutter Island ei myöskään jäänyt sinne elokuvateatteriin, vaan pysyy mielessä varmasti pidemmän tovin. Leffa ei ollut "ympyrä sulkeutuu" -tyylinen tarina, vaan avoimeksi jäävä ja kysymyksiä jättävä teos, joka antaa katsojalleen tilaa tulkita. Tykkäsin, todella.

Juonta sen enempää paljastamatta kysehän on liittovaltion sheriffistä, joka menee Shutter Island-saaren vankimielisairaalalle tutkimaan naispotilaan katoamista. Ja niin alkaa punoutua salailusta ja vainoharhasta koostuva verkosto...

Suosittelen.

En voi uskoa, että todellakin olen saanut kolme kouluhommaa valmiiksi ennen deadlinea edeltävää viimeistä hetkeä. Viestintäoikeudet ja etiikka -kurssin hermoja riipivän esseen sain tehtyä jo eilen, vaikka deadline on vasta huomenna, ja äsken sain päätökseen pari kirjoittaminen ja kielenhuolto -kurssin tehtävää, joiden deadline on myöskin huomisiltapäivänä. En siis jättänyt näiden tekemistä viimeiseen minuuttiin enkä edes sitä edeltävään iltaan. Tämä on ihan ennenkuulumatonta!

Hyvä kuitenkin näin koska tuo viestintäoikeuksien kurssi on ihan hullu; uutta esseetä ja tutkimusta pukkaa jatkuvalla syötöllä. Ainakin tää maaliskuu näyttäisi olevan aika kiireinen koulun osalta. Toisaalta, kiire saa ajan vierimään ja ajan vieriminenhän tarkoittaa vain kevään etenemistä, mikä puolestaan tarkoittaa kesän lähestymistä.

Tänään paistoi aurinko ja sulat jalkakäytävät saivat uskomaan talven vetäytymiseen. Ehkä sinne rannalle pääsee vielä joskus makoilemaan bikineissä - paleltumatta...

"Let me tell you a little something about love. It´s different every time. It´s nothing more than a chemical reaction, an arrow over an equation, but the elements change. The most fragile kind of love is that between a man and a woman. Chemistry, again: if you introduce a new element, you never know how stable original bond is. You may wind up with a new union, with something left behind. I believe that you can fall in love many times with many different people. However I don´t think that you can fall in love the same way twice. One type of relationship may be steady. Another may be fire and brimstone. Who is to say if one of these is better than the other? The deciding factor is how it all fits together. Your love, I mean, and your life.

Most people don´t marry the loves of their lives. You marry for compatibility; for friendship. And there´s a lot to be said for that. It may not be a kind of relationship where you can read each other´s minds, but it´s comfortable, like a familiar warm spot on your favorite chair. That´s just another kind of love, one that doesn´t burn itself out, one that lasts in the real world."