Cityparin elämää

Cityn kautta alkunsa saaneen parisuhteen ja sittemmin uusperheen arkea.

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2009.

Me, Myself and Peace  2

Pari palaa tummaa suklaata. Punaviiniä. Ehkä kirja. Ja rauhaa. Tätä tarvitsen, nyt, tänään. Toivon että sen saan. Suklaata on, punaviinikin jo maistuu suussa. Kirja on käden ulottuvilla, rauhakin toivottavasti.

Joulu meni kivasti. Laskeutui se joulurauha kai omaankin mieleen, vaikka sen läsnäoloa ennalta vähän epäröinkin. Oli yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja juomaa, kuusi ja lahjoja. Kynttilöitä. Mukavia hetkiä, iloa. Aattoilta meni vanhemmilla, joulupäivänä käytiin mummilla syömässä. Oli kiva nähdä sukua, ja tänä vuonna jopa yhdyin jokajouluisiin lauluihin, joita täti ja serkku pianolla säestivät. Illalla kävin pappan haudalla. Vein yhden kynttilän kolmen muun seuraksi. Putsasin hautaa ylimääräisestä lumesta. Toivotin pappalle mielessäni hyvää joulua. Itkin vähän. Hautausmaa näytti kauniilta pimeyden ja lumen keskellä, lukuisten kynttilöiden loisteessa.

Tapaninpäiväkin meni mukavasti, sunnuntai myös. Sitten rauha särkyi. Ahdistus hiipi takaisin, ärsytys myös. Uppouduin päiväksi kirjojen maailman ja halusin jäädä sinne, olla rauhassa, olla yksin. Välillä oman tilan kaipuu rakoilee, sitten taas umpeutuu. Haluan olla lähellä ja sitten taas kaukana.

Nyt on ihan levollinen olo. Kunpa se vain kestäisi. Pian vaihtuu vuosikin, edessä aukeaa taas uusi, tyhjä, valkoinen vuosi. Tammikuu ja kaikki sitä seuraavat. Toivon hiljaa, että tuleva vuosi olisi parempi, onnellisempi, levollisempi.


Haaveissain Kuuba siintää...  7

Tänä vuonna on tullut vähän matkailtua. Olen reissanut Egyptiin, kaksi kertaa Irlantiin, Portugaliin, Englantiin, Venäjälle ja Puolaan. Ja enemmänkin olisi voinut mennä jos vain olisi ollut rahaa ja aikaa.

Nyt on taas kamalasti painanut matkakuume päälle, ja olenkin suunnitellut yhtä sun toista matkaa ainakin puolitosissani. Huvittaisi lähteä pakoon kylmyyttä ja pimeyttä tammi-helmikuussa, mutta jos silloin haluaisi lähteä jonnekin oikein ja varmasti lämpimään, pitäisi lähteä kovinkin kauas. Ja siihen mulla taas ei taida olla rahaa ihan niin pian.

Toisaalta huvittaisi odottaa kevääseen ja mennä vaikka Kreikkaan tai Romaniaan tai Bulgariaan tai Unkariin tai vaikka mihin. Jonnekin kiinnostavaan paikkaan, ja silloin ois jo ihan lämminkin. Sitten mua huvittais kyllä myös toteuttaa toinen Pietarin reissu, ja/tai mennä taas Viroon.

Mutta. Mä olen jo kovin pitkään haaveillut pääseväni joskus Kuubaan. Maan historia ja nykyisyyskin kiehtovat, kulttuuri, erilaisuus, kaukaisuus, sekä toki myös maisemat ja lämpö. Kuuba on ollut tähän asti kuitenkin sellainen aika kaukainen haave, sellainen sitten joskus -juttu. Nyt kuitenkin mun vanhemmat olivat siellä ihan hiljattain, ja Kuuba-into kasvoi moninkertaiseksi kun näin kuvat ja kuulin tarinat. Sitten joskus -juttu vaihtui pian, pian -jutuksi.

Kuubaan en tietenkään voisi lähteä ihan just nyt heti, kun tosiaan se vaatisi hieman rahan säästelyä. Ihan ikuisuuksiin ei kuitenkaan tarvitsisi säästää, koska vanhemmat kertoivat, että omasta matkastaan olivat maksaneet n. 1600e, siis yhdeltä hengeltä toki. Mutta hinta sisältää lennot, majoitukset, kuljetukset maan sisällä kolmeen eri kaupunkiin, puolihoidon ja all inclusiven hotellin baarissa, jossa siis juomat ja pikkupurtavat ovat "ilmaisia".

Ja sitten se sisältää myös osallistumisen Havannan maratonille, joka ois toinen hieno syy lähteä reissuun. Voisi juosta joko puolikkaan tai kokonaisen. Kokemuksena tuo on kuulemma aika kiva, kertoivat vanhempani jotka siis juoksuihin osallistuivat. Ja mähän olen jo pidempään nuita juoksujakin suunnitellut.

Kyseessä on siis pakettimatka, maraton-matka, Folke Westin opastuksella. Mä yleensä kierrän kaukaa pakettimatkat, samoin kuin vanhempani, mutta Kuubaan asti jos lähtee, niin se ois varmaan kuitenkin ihan järkevä vaihtoehto. Eipä tulis rajoittavia kulku- tai majoitusongelmia. Ja mukana ois joku, joka taitaa epsanjaa. Ainakin yleensä itsenäiseen matkailuun tottuneiden vanhempieni mielestä tuo oli oikein käypä ratkaisu ja kehuivatkin sitä elämänsä matkaksi.

Tuo matka järjestettäisiin sitten vasta ensi marraskuussa. Se olisi oikein hyvä aika lähteä pakoon pimeyttä, ja siihen mennessä ehtisi säästellä rahaakin. Ja kun mua niin hirmuisesti polttelisi päästä tuonne.

Ainoa ongelma vain on se, miten mä nyt saisin hetikaikkimullenyt-matkakuumeeni aisoihin niin, että voisin tosiaan hillitä matkailumieleni ja odottaa vajaan vuoden. Joskus kun tuntuu, että se reissuliekki vain polttelee niin kovasti, että sitten on ihan pakko päästä johonkin ja pian. Mutta jos mä tuonne halajan, niin en mitenkään voi valloittaa viittä-kuutta maata ensi vuonna.

No. Ehkä mä yritän, oikein kovasti. Vaikka tuonne lähtisinkin, voisin varmaan kuitenkin tehdä ainakin sen Pietarin reissun, koska se on niin halpis. Ja jos Irlantiin pitää päästä, niin sitä ei lasketa, koska sinne pääsee superhalvalla eikä mun siellä tarvii maksaa majoituksista.

Eli Kuuba: Toivottavasti näemme marraskuussa.