Ihme herkkistelyä ollut koko päivä tähän asti. Olen haaveillut jostakin Suuresta Rakkaudesta vaikka tuskin sellaista koskaan löydän. Alkaa mennä usko pysyviin tunteisiin. Viimeisin suhde oli kyllä rakkautta tulvillaan kunnes se sitten omalta puoleltani lopahti ilman minkäänlaista "järkevää" syytä. Sittemmin olenkin pohtinut että miten uskallan enää suhteilla tai mitä järkeä muutenkaan on missään jos kaikki voi loppua noin vain, vaikka suhde olisi kuinka mallillaan. Uskon kyllä että joidenkin kohdalla rakkaus säilyy mutta omakohtaisesti ja kokemusteni mukaan se tuntuu vain niin kovin mahdottomalta.
Miksi elokuvissa ja musiikissa aina kuvaillaan kaiken voittavaa rakkautta, kun tosielämässä sellainen tuntuu olevan kadoksissa? Kai meille halutaan tuoda esiin jonkinlainen ideaali vaikkemme sitten itse sellaista koskaan tavoittaisikaan. On kuitenkin vaikea lakata haaveilemasta Suuresta Tunteesta ja tyytyä vähempään. Se aiheuttaa ahdistusta ja lopulta pakenemisreaktion sillä tietää olevansa kykenemätön moiseen.
Jatkan odottamista. Ja mikäs tässä odotellessa, kunhan ei koko elämä vilahda ohi.
10 kommenttia
scissors
6.3.2007 14:21
Ohos, olin juuri tulossa kommentoimaan kun olitkin mulle naputtanut, no niin siis anyways mun kommenttini tähän sinun juttuusi on että:
Nii just ffs!Olen miettinyt ihan samaa tässä jo jokusen tovin.
Vastaa kommenttiin
Satu
6.3.2007 14:53
Noh, ainakaan en ole ajatuksineni yksin :)
(Jos tästä nyt jostain lohtua yrittää hakea.)
Vastaa kommenttiin
Jaja
6.3.2007 15:00
Ja miksikös et löytäisi? Mitä jos kaikki tähänastiset suhteet ovatkin olleet harjoitusta sitä oikeahkoa (tuskin niitä on vaan se yksi oikea per nuppi) varten? Suhteita, joista on saanut kaikkea hyvää siinä vaiheessa elämäänsä. Ja niitä huonojakin juttuja, joista voi oppia ja kasvaa.
Tai jotain.
Vähempään kuin aivan mielettömään onnentunteeseen ei kuitenkaan kannata tyytyä.
Sanoo ikuinen romantikko, hehh :).
Vastaa kommenttiin
Teemu
6.3.2007 15:28
Aavistuksen verran pessimistinen miesnäkökanta tuohon Suureen Tunteeseen. Joskus teininä tuollaisia hulvahduksia tapahtuikin, mutta ihmeellisesti ne muuttavat muotoa vanhemmiten. Nykyään sitä on onnellinen jo toimivasta arjesta :)
Vastaa kommenttiin
Mika
6.3.2007 15:56
Oma elämä kondikseen niin yhtäkkiä joku tulee ja sotkee sen perinpohjin. Niin tapahtu mulle neljättä vuotta sitten enkä oo siitä vieläkään tointunu. :D Ei sillä, että eläisin haaveissa eksästä vaan siitä, ettei duuni anna mahdollisuuksia kehittää omaa elämää tarpeeks. :o)
Vastaa kommenttiin
Satu
8.3.2007 13:12
Jaja ja sonneeter: Kiitos. Ainakin joku uskoo että Suuri Tunne on mahdollista saavuttaa. Jatkan odottelua :)
Vastaa kommenttiin
Jusa
8.3.2007 23:31
Karu totuus elämässä...kaikki loppuu. Piste. =D
Vastaa kommenttiin
Caelestis
9.3.2007 12:27
Aina löytyy jotakin, joskus. Missä ja milloin, nou aidiö. Silmät auki ja valppaana vaan niille elämän pienille vihjailuille =)
-c-
Vastaa kommenttiin
Satu
9.3.2007 15:39
Mulla menee kyllä kaikki vihjailut ohi korvien :D Mutta katsotaan taas eteenpäin. En ole katkeroitunut elämälle, vielä x)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:31
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin