Sinkkuelämää. Elämää suurempi sarja. Olen katsonut kaikki kaudet varmaan miljoona kertaa. Silti otin HBO:n käyttöön lähinnä vain kyseisen sarjan takia. Miten ne teemat, mitä sarjassa käsitellään, ovatkin niin tuttuja?
Koska ne ovat elävästä elämästä.
Koin oman elämäni Sinkkuelämää-hetken jokunen aika sitten, kun puuskahdin kaverille, että miksi kivatkin miehet käyttäytyvät kusipäisesti. Johon kaveri, että koska me annamme heidän käyttäytyä.
Hän sanoi siis täsmälleen samaa, mitä Carrien ystävät kertovat Carrielle, kun tämä kynnysmattoilee Mr. Bigin kanssa.
Sivustaseuraajan on helppo pyöritellä silmiään, kun nainen sallii mieheltä suhteen muodostumis- tai muodostumattomuusvaiheessa kaikenlaista perseilyä.
Miksi ihmeessä fiksut ja elämänsä muilla alueilla niin voimakastahtoiset naiset suhtautuvatkin niin lammasmaisesti miesten tempauksiin?
Tajusin itse nimittäin, että tuossa syssyllä suutuin satakertaisesti enemmän Finnairille, kun he joustamattomuuttaan eväsivät minulta Silver-tason kortin kuin miehelle, jonka käytös ei nyt varsinaisesti kukkasia ole ansainnut.
Finnairilla en enää lennä, miehen kanssa olen väleissä.
Siinäpä teille brändiuskollisuutta vailla vertaa.
Mutta, en usko, että syy on täysin meissä naisissa.
Syyn on pakko olla miehissä.
Nimittäin, kuten hyviä ja arvostettuja brändejä, myös hyviä miehiä on vähän.
Että kaipa niiden takia sitten vaan pitää taipua?
Kaveripiirissä on sitä paitsi pientä todistetta ilmassa, että kärsivällisyys kannattaa.
Olen ymmärtänyt, että miehetkin omalla tavallaan tykkäävät ns. high maintenance -naisista. Ehkä nämä tavalla tai toisella vaikeat miehet ovat miehinen equivalentti näistä naisista. Ja silloin toisen pitää joustaa.
Jos suhteen toinen osapuoli ei ole henkinen ruuna, on toisen pakko olla lauhkea tamma.
Maybe that just is the price we need to pay...