En koskaan väittänytkään olevani helppo

Sinkkuus ja digitaalisuus. Sinkkuus ja yhteiskunta. Tarinoita sinkkuudesta sinkulta, joka ei enää greisibailaa ja käyttää kalliita kenkiäänkin vaan töissä.

Näytetään kirjoitukset lokakuulta 2013.

Kuka sitä saa?  1

En tiedä kuka tämän maailman on luonut, mutta minusta sillä tyypillä on harvinaisen kiero huumorintaju. On nimittäin olemassa asia, jota kaikki haluaa, mutta kukaan ei saa. Joko ei ollenkaan tai sitten ei tarpeekseen tai ei ainakaan niin hyvää kuin on joskus saanut tai on nähnyt telkkarista.

Perjantai-iltana sain Facebookissa viestiä. Tuttu, parisuhteessa oleva mies se sieltä viestitteli. Juovuksissa, totta kai. Tiesin kyllä mihin homma johtaa ja koitinkin olla ystävällisen torjuva (osaan olla myös vittumaisen torjuva, mutta en sentään tutuille). Viestiboxissa soperreltiin sekavia ja avauduttiin olemattomasta seksielämästä (facepalm) ja haluttiin ”kurnuttaa” mun kanssa. Siinä vaiheessa sanoin hyvää yötä (huomatkaa, edelleen ystävällisen torjuva) ja masennuin.

Ei, en voi väittää, että minulle tuli jotenkin yllätyksenä se, ettei parisuhteissa ole seksiä (olen ollut itsekin parisuhteessa). Mutta onhan se nyt hirvittävän surullista, että näin on. Aika moni tuntemani sinkkukin on silleen ihan siveellinen, ettei jaa tuolla kaupungilla pitkin poikin, joten ei meilläkään hyvin mene. Niin, että kuka sitä sitten saa? Cheek?

Kuka kuka muu muka? Cheek! Luukuta!
Kuka kuka muu muka? Cheek! Luukuta!

Helsingin Sanomien toimittaja Jani Kaaro kertoi kolumnissaan, että naisen puute aiheuttaa miehille syrjäytymistä ja tragedioita muillekin kuin miehelle itselleen.

Naisten miehen puutteesta johtuvia ongelmia ei kolumnissa eritellä. Niitäkö ei ole tutkittu? Ei kai vaan ajatella, ettei niitä ole?

Minulla ainakin on. Esimerkiksi asuntoni jääkaappi, se ei oikein toimi. Ulkoistaisin tämän ongelman mielelläni poikaystävälle hoidettavaksi. En myöskään yllä laittamaan verhoja ikkunaan korkeassa huoneessa, tarvitsen siis vähintään 175 senttisen poikaystävän. Renkaat sentään vaihtaa Vesa.

Eikä tämä tähän jää. Aika monta kertaa olen ollut myös mukana keskusteluissa, missä äkäisestä naisesta todetaan, että se ei vaan ole saanut parrua ja siksi kiukkuilee.

Niin, että oletteko olleet joskus esimerkiksi työn puolesta tilanteessa, jossa toisena osapuolena on äkäinen nainen? Minä olen. Ei muuten ole kivaa.


Epätoivon psykologia  10

Pari viikkoa sitten muuan puhelinkeskustelu kääntyi suosikkiaiheeseeni eli siihen, miten sinkkuja selvästi pidetään täysin vajaaälyisinä. Tähän tulokseen olen tullut, kun olen seuraillut nettideittipalveluiden mainontaa. Keskustelukumppanini laukaisi siihen, että no, mutta onhan sinkuissa paljon epätoivoisia. Häkellyin. Mutisin jotain ja kompuroin jotenkin puhelun loppuun ja jäin miettimään asiaa.

Epätoivoisia? Kuulkaas, minäpä kerron teille mitä se epätoivo oikein on.

Olettekos koskaan kuulleet Maslowin tarvehierarkiasta? Jos et, niin googlaa, mutta tässä lyhyesti: Maslowin tarvehierarkia kuvaa ihmisten perustarpeita. Niin, siis P-E-R-U-S-T-A-R-P-E-I-T-A.

Ensimmäisenä tulee selviytyminen elikkäs ruoka ja suoja – check, sanoi länsimaalainen. Sitten tulee turvallisuus. Tänä päivänä tätä voi soveltaa esimerkiksi työpaikan menettämisen pelkoon. Eli ei ihme, että yyttäreiden uhatessa ihmiset työpaikoilla saattavat taantua perin vittumaisiksi toisilleen.

Kolmantena tulee rakkaus ja tarve kuulua johonkin ryhmään/perheeseen/elämäntapaan. Sitten tulee itsetunto ja lopuksi itsensä toteuttaminen.

Tarvehierarkiaa voi tulkita myös silleen, että kun ensimmäinen taso on kunnossa, niin sitten on energiaa keskittyä seuraavaan kerrokseen. Eli, jos on oikeasti nälkä ja kylmä, niin ei siinä paljon blogin kirjoittaminen ja tykkäykset Facebookissa auta. Ja jos kaikki on kunnossa, niin sitten se, ettei kaikki tykkää, onkin maailman loppu. Tunnetaan myös ilmiönä first world problem.

Mutta takaisin sinkkuihin.

Rakastaminen ja tarve tulla rakastetuksi on siis ihmisen perustarve. Sepä on sieltä puolison kainalosta helppo sanoa, että voi kauheeta, kun sinkut on epätoivoisia, nettideittailevat ja kaikkee noloo.

Sinkut ovat ihmisiä, joilla on samat perustarpeet kuin parisuhteessakin olevalle. Heillä ei vaan ole sitä toista, joka voisi rakastaa ja joka rakastaisi häntä eli perustarve ei tältä osin toteudu. Sekö sitten oikeuttaa naureskelun epätoivoiseksi, jos tätä tilannetta haluaa muuttaa?

Oletko koskaan kuullut kenenkään (täysijärkisen) naureskelevan nälänhätää kärsivästä, et onpa epätoivoinen, kun jonottaa hyväntekeväisyysjärjestön jakamaa ruokaa? I rest my case.

PS. Sitä paitsi, tämä ”epätoivo” ei rajoitu vain sinkkuihin. Kun varatuille tarkoitettu nettideittipalvelu Victoria Milan lanseerattiin Suomessa jokunen vuosi sitten, tein sinne kokeeksi profiilin. Ilman kuvaa. Sain päivässä 44 viestiä. 44!! Eipä taida parisuhde olla tae Maslovin tarvehierarkian kolmannen tason toteutumisesta sekään.


Epäonnistuneiden treffien kaava: siitin haluaa, että kohtu kuuntelee  6

Treffit. Ja niillä oleminen ja onnistuminen. Tai ainakin pahimpien karikkojen välttäminen. Tämä on niin kulunut aihe, että melkein jätin tämän blogitekstin kirjoittamatta. Mutta, koska minua niin suunnattomasti nämä kaksi asiaa, joista aion nyt avautua, hiertää, niin ajattelin, että kyllähän tänne maailmaan sisältöä riittää.

Eli täältä pesee. Kun pääset treffeille, niin noudata edes näitä neuvoja.

Älä puhu vain itsestäsi

En tiedä, onko se sitten se jännitys ja tarve välttää niitä kiusallisia hiljaisia hetkiä, mutta muutamilla viimeisillä treffeilläni olen huomannut istuvani kuunteluoppilaana nyökyttelemässä (muka) kiinnostuneena.

Olen töissä erityisen hyvä keskeyttämään kaikki, koska minulla on siellä aina niin tärkeää sanottavaa, mutta treffeillä sentään osaa olla hiljaakin. Mutta se oikeasti tarkoittaa sitä, etten juurikaan pääse ääneen, kun treffikumppani jaarittaa omasta harrastuksestaan ja asuntokaupoistaan ja lapsistaan ja ja ja.

Olen ollut jopa kerran treffeillä hevosiin erikoistuneen eläinlääkärin kanssa eikä se kysynyt ainuttakaan kysymystä hevosestani. Voitteko kuvitella? Okei okei, hevosesta kysyminen on toki kuin avaisi Pandoran lippaan, mutta tie hevosnaisen sydämeen käy hevosesta kiinnostumisen kautta (se on kolmas tärppi, joka tulee tässä vähän niin kuin kaupan päälle).

Okei, tämä on vaarana, kun hevosnaisen kanssa keskustelee, mutta kun olet kiinnostunut mun hepasta, olet kiinnostunut musta. Näin me se kato tulkitaan.
Okei, tämä on vaarana, kun hevosnaisen kanssa keskustelee, mutta kun olet kiinnostunut mun hepasta, olet kiinnostunut musta. Näin me se kato tulkitaan.

Mutta, pointtina siis. Jos puhut vain itsestäsi, annat kyllä samalla kuvan, ettet ole sitten muuten pätkääkään kiinnostunut deitistäsi. Niin se vaan on. Jos et ole, niin sitten voi ekan juoman jälkeen sanoa, et pitääkin mennä, oli hauska tavata ja katellaan (=ei nähdä toista kertaa). Mutta jos olet, niin sitten kannattaa opetella pari repliikkiä kuten ”hei, se mun harrastuksesta, mitä sä harrastat” tai ”sellainen on mun perhetilanne, miten sun elämäntilanteesi”.

Noilla pääset jo hyvin alkuun. Tsemppiä!

Älä treffaille kohtuja ja siittimiä, treffaile ihmisiä

Meidän aikuisten (yli 35v on mun määritys aikuisuudelle) treffailua varjostaa kiire. Kiire lisääntyä ennen kuin on joko liian vanha synnyttämään tai liian vanha heräämään 100 kertaa yössä tai liian vanha kyykistymään lattialle keräämään legoja.

Kumppanin löytäminen ns. aikuisella iällä on haastavaa. Kun olit nuori ja rai rai, niin esimerkiksi perheen perustamisen pohtiminen ei ole ihan prioriteettilistan kärkipäässä. Mutta annas olla, kun ikää nakuttaa mittariin, niin monella alkaa olla kiire. Ja onhan se surullista oikeasti – olla yksin ja haluta perhettä – ei ihme, ettei aina pysty miettimään kauhean strategisesti, kun on tutustumassa toiseen ihmiseen.

Olen ollut treffeillä, joissa olen hädin tuskin ehtinyt istuutua, kun huomaankin, että mies on tullut treffeille kohtuni kanssa. Pitäis helvetti heti tietää, että haluaako sitä lapsia ja vielä tuon tyypin kanssa, mähän tiedän siitä about vaan nimen ja et se asuu Käpylässä.

On totta kai kaksi eri asiaa haluta lapsia in general ja haluta lapsia juuri sen treffikaverin kanssa, mutta kun tuo ekaksi mainittu asia läväytetään pöydälle ekoilla treffeillä tai, vielä pahempaa, jo ennen treffejä esim. chättäilessä, saattaa nämä kaksi asiaa mennä sekaisin ja ahdistus puskee pintaa.

Ymmärrän tarpeen tiedustella lisääntymishalukkuutta ihan yleisesti, mutta oikeasti, eiköhän suurin osa ihmistä nyt halua kuitenkin tehdä/saada lapsen itselleen tärkeän ihmisen kanssa eikä minkään tyypin, jonka nyt sattuu tapaamaan ensimmäistä kertaa, joten sen vuoksi tämä lapsijuttu ei kuulu ekojen treffien agendalle!

Ja hei, tässähän oiva syy mennä niille toisille tärskyille, jos oikeasti kiinnosti!

Ps. Kuva lainattu sivustolta zazzle.com, josta tommoisen t-paidan voisi tilata. Oiva joululahjavinkki, pistäkääs korvantaakse.