Ainakin minä luulin, nimittäin että olin jo ottanut opikseni eräästä virheestä. Enpä sitten olutkaan, vaan toistin kyseisen virheen uudestaan, tein sen jo aiemmin mutta tajusin sen vasta eilen.
Tuon takia eilinen oli ihan kummallinen päivä, aamu kyllä alkoi normaalisti mutta aamupäivällä aloin tajuamaan tekemäni virheen. En ole saanut sitä mielestäni millään, eikä se sieltä ihan heti lähdekään. Aika parantaa, sanotaan, ja niin se tekee ainakin tämän virheen kohdalla, en nimittäin usko että saan sitä korjatuksi, mahdollista se varmasti olisi ja kai minä sitä yritänkin, mutta en taida osata.
Yleensä minulle tulee nälkä puolenpäivän aikaan mutta eilen ei tuntunut nälkää tulevan ollenkaan, ajatuksissa pyöri vain se tekemäni virhe. Lopulta pakotin itseni syömään, joskus iltapäivällä neljän aikaan, ei silloinkaan nälkä ollut.
Pääsin seitsämältä töistä ja kävin vuokraamassa leffan. Menin asunnolleni, luin uutta gti-magazinea (jossa oli muuten kuva moottoripyörästänikin) ja lopulta aloin katsomaan telkkaria ja sitten elokuvaa. Koko illankin oloni oli ihmeellinen, mikään ei tuntunut miltään, virheeni oli vallannut koko mieleni. Asiaa ei yhtään auttanut se että autokin rupes temppuilemaan, yhtäkkiä katos kaikki sähköt ja se tapahtui ainakin kolme kertaa, yhden kerran jopa kesken ajon.
Elokuva loppui ja kello oli hieman yli yksitoista, yleensä alan siihen aikoihin valmistautumaan nukkumaanmenoon mutta nyt ei huvittanut mennä nukkumaan. Luin siis vain gti:tä, tai oikeastaan selailin, ei aivoni olisi tajunneet siitä mitään jos olisin koittanut lukea. Lopulta istuin vain sohvalla ja ihmettelin, en halunnut nukkumaan. Vitutti oma saamattomuuteni asioiden korjaamiseen.
Lopulta pesin hampaat ja painuin petiin, kello oli jo lähellä kahta. Uni tuli kuitenkin ihmeen hyvin.
Heräsin tänään ennen kahdeksaa, kello oli herättämässä vasta yhdeksältä. Tuo ei ollut mitenkään merkillistä, noin käy aina. Koko aamun olen pyöritellyt vain tätä yhtä asiaa mielessäni. Mitä tehdä? Aamupalaakaan ei tehnyt mieli mutta pakolla söin jotain. Nyt töissä, saa nähdä mitä tästä päivästä tulee.
Toivottavasti kukaan ei tätä lue (vaikka joku sairas pieni osa minusta toivookin toisin ja siksi tämän tänne kirjoitinkin)
Nyt jos koska olisi ystävälle käyttöä.