Blogi

Olen viisaimmillani kun en ajattele mitään.
Olen kiinnostavimmillani kun olen nukkumassa.
Olen hauskimmillani kun olen vakava.
Olen luotettavin kun valehtelen.
Olen seksikkäimmilläni kun minulla on paljon vaatetta päällä.
Tuoksun parhaimmalta kun olen paskalla.
Kuulostan parhaimmalta kun olen hiljaa.
Tunnun parhaimmalta kun olen kaukana.
Kuuntelen parhaiten kun olen muualla.
Olen siisteimmilläni kun kierin mudassa.
Olen ahkerimmillani kun makaan sängyllä.
Olen parhaimmillani kun olen kuollut.
Ja elän vain vittuillakseni teille.

Siirsin tämän käyntikortistani tänne ja ajattelin uudistella taas käyntikorttiani, pitäis keksiä sinne jotain nasevaa... kai...

Ei nyt ole oikein muuta sanottavaa tänään, elän "suhteetonta" ja kortitonta elämääni eteenpäin.

Sen olen taas huomannut, että kyllä vain on hankalaa elää näin pienessä kaupungissa ilman autoa. Ei meinaa ottaa viikonlopun suunnitelmat onnistuakseen kun ei pääse kulkemaan joka paikkaan kaikkina vuorokauden aikoina. Kyllä mä ite jotenkin selviän tolla polkupyörällä mutta nyt kun tulee vieras viikonlopuksi niin ei oo helppoa järkätä kulkemisia, varsinkaan kun ei ole tottunut tähän ettei ole autoa käytössä. Pitäisköhän mun ostaa pappa-tunturi? Siitähän mä oon haaveillukkin jo pidemmän aikaa. :)

*poistuu takavasempaan*

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Oli aamulla hiukan luppoaikaa kierrellä kaupungilla. Katselin mitä vois hommata pikkujoululahjaksi citymiittiin ja keksinkin melko hyvän idean, ainakin omasta mielestä. :)

Tarttuipa samalla 5 cd:täkin matkaan, ei maksanut kuin 15egee yhteensä. Löytyy jazzia, rockia ja bluesia, saa nähdä tykkäänkö edes niistä. :)

Että näin taas mentiin *poistuu edelleen takavasempaan*

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Nonni, nyt on sitten asiat selvät eksän kanssa. Ei kyllä mennyt niinkuin piti mutta mutta...

Exälle: jos luet tätä (vastoin tahtoani), niin kyllä, aion tämän viimeisen kerran kirjoittaa sinusta, koska kirjoitan täällä elämästäni ja sinä kuuluit elämääni. Ja kerran vielä, kaikesta huolimatta, toivotan sinulle hyvää jatkoa. Kyllä sinä itsellesi paremmin sopivan miehen löydät.

Me emme ole enää edes väleissä. Meni siis toisin kuin tarkoitus oli. No, ehkäpä näin on toisaalta parempikin, sillä toivon, että näin hänen on helpompi päästä minusta nyt ylitse kun olen hänet suututtanut. Ja suututtihan hän minutkin.
Jätän tämän asian tähän.

Nyt on kaikki suteellisuudet ja suhteettomuudet selvät ja voin ajatella vain itseäni hetken aikaa. Pidän kyllä silmäni auki, ettei vain hyvät asiat menisi ohitseni, sillä eihän sitä koskaan tiedä... ;)

You'll never know... *poistuu takavasempaan*

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Kiva kiva, vapaapäivä taas ja huomenna töitä.
Eilen tuli käytyä viihteellä, mukavaa oli, kamut vain taas simahti ennen aikojaan, mulla olis ollu virtaa pyöriä baaris vaikka pilkkuun asti. Noh, joku toinen kerta sitte.

Saatiin sit juteltua exän kanssakin tässä yks päivä. Oikeastaan mihinkään ratkaisuun ei päästy vaan lupasin jatkaa edelleen mietintää. No, tuli sentään selvitettyä molempien ajatuksia, eli jotain hyötyä. Hänellä oli sinällään hyvä pointti miksi koitettaisiin uudestaan ja se oli se että meidän juttu loppui oikeastaan vain siihen ettei puhuttu tarpeeksi selkeästi asioista. Molemmat taisivat vain vihjailla samasta asiasta, kummankaan ymmärtämättä toisiaan.

Ja nyt sitten tulee se iso MUTTA! Jos olisimme siis puhuneet jo silloin aikanaan asioista niiden oikeilla nimillä, saattaisimme edelleen olla yhdessä MUTTA nyt kun se kuitenkin loppui ja siitä on jo aikaakin kulunut useampia kuukausia (virallisestihan seurustelu kyllä loppui jo uutenavuotena eli vajaa vuosi sitten) niin nyt en ole enää kovin innokas jatkamaan. Mitä jos onkin olemassa se "oikeampi" nainen tuola jossain? En kehtaa hänelle sanoa mutta yksi asia hänessä on alannut häiritsemään minua yhä enemmän, siitä oli joskus puhetta mutta riita siitä vain syntyi. En yritä enkä halua muuttaa naista juuri sellaiseksi kuin itse haluaisin naisen olevan mutta tässä asiassa hänen pitäisi mielestäni muutos tehdä. Hmm, se siitä, katsotaan mieten tässä käy, luultavasti sanon että kiitos mutta ei kiitos enää. (jos vain saan mieleni rohkaistua tarpeeksi)

Nyt on sitten oltu muutama päivä ilman ajokorttia, ei tää kyllä helppoa ole kun julkinenliikenne näillä leveysasteilla on liki olematonta mutta ehkä tästä selvitään, kunhan ei mitään ihan mahdottomia kelejä tule, että pääsen kulkemaan pyörällä töihin edes. Kyselin matkakeskuksesta miten pääsisin linkalla töihin, selvisi, että aamulla joutuisin käyttämään yli kaksi tuntia työmatkaani. Hiphei! Onhan työmatkani sentään niinkin jumalattoman pitkä kuin 6 kilometriä!

TIEDOKSI TEILLE JOTKA OLETTE YKSITYISAUTOILUA VASTAAN, HAISTAKAA PITKÄ **SKA!!! Hyvä se on sieltä Helsingistä huutaa, tulkaapa tänne käymäs!

Eikä ne hankaluudet siihen lopu. Jos haluan tulla kotiin (Härmään) käymään viikonlopuksi, niin eipäs se onnistukaan tuosta vain. Junat eivät pysähdy enää ollenkaan Härmässä ja linja-autotkaan eivät juuri tähän suuntaan tai täältä Seinäjoelle päin kulje viikonloppuna. Eli ainoa vaihtoehto on kulkea kauhava-sjoki väli junalla ja härmä-kauhava jollain muulla.

TIEDOKSI TEILLE JOTKA OLETTE YKSITYISAUTOILUA VASTAAN, HAISTAKAA PITKÄ **SKA!!! Hyvä se on sieltä Helsingistä huutaa, tulkaapa tänne käymäs, perkeleet!

Ai niin, jotain mielenkiintoista olis tiedossa ens viikonlopuksi. Sain eilen soiton eräältä Turkulais naiselta, hän oli lukenut profiilini hospitalityclub:sta, koska haluaa kierrellä Suomea ja tutustua paikkoihin joissa ei ole aiemmin käynyt. Tällä tavoinhan pääsee huomattavasti halvemmalla ja saa vielä ilmaisen kaupunkiesittelyn kaupanpäälle. Mukavaa tutustua uuteen ihmiseen, odottelen sitä innolla. :)

Näin lauantaina, poistun takavasempaan...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Polliisisetä oli ihan kivalla päällä, joutuhan se mulle ajokieltoa antamaan mutta antoi sentään vähimmäismäärän 1kk. Kiitinkin oikein kun oli noin ymmärtäväinen. :) Kyllähän mä toki pidin mun koiranpentuilmettä koko ajan päällä ja valittelin miten vaikea on kulkeä tämän mun vaivaisen jalan takia. Ehkä ne auttoi.

Ehkä ne on sittenkin ihmisiä, poliisit nimittäin.

Tästä alkaa siis kuukauden taival ilman autoa, saas nähdä miten jätkä pärjää. Tuleepa kuntoiltua ainakin, vähintään 12km päivässä pyörällä. Ehkä eräs työkaveri vois kuskatakin mutta mä luulen niin kuljen pyörällä ihan kuntoilun kannalta. :) Onpa tässä tullut otettuakin leppoisasti viimeajat, päässy massukin vähän pömpöttämään. :)

Hankalimmaksi kulkeminen ehkä käy tuonne Härmän suuntaan, sinne kun ei junalla pääse ja linja-autotkaan ei viikonloppuisin häävisti liiku sieläpäin. Täytyy tiedustella kavereilta miten ne kulkee sieläpäin.

Niin, illalla sitten sinne exän luo, saas nähdä saanko suuni auki kun pitäis...

Että näin ja poistun takavasempaan...

Kahden tunnin kuluttua selviää miten kauan joudun olemaan ilmana autoa, 2kk? 4kk? Voi paska kuitenkin, meen ihan varmasti aivan lukkoon kun joudun poliisien kanssa tekemisiin, kuten aina ennenkin. :(

Miten tällainen ihminen joka on tottunut aina kulkemaan omalla autolla pärjää ilman? Autoilu on mulle muutakin kuin paikasta toiseen siirtymistä, se on eränlaista terapiaa. Jos jokin asia painaa mun mieltä niin saatan lähteä autoilemaan, se yleensä helpottaa.

Töihinkin on 6kilsan matka, tosi hauska veivata se pyörällä ja siinäpä sitten palvelet asiakkaita hikisenä ja kylmissään.

No joo joo, kyllä mä tiedän että ne sakot on omaa vikaa mutta silti, tuola on tuhansittain kuskeja jotka ajaa lujempaa ja huonommin kuin minä mutta niillä vaan on pirusti parempi tuuri sakkojen suhteen, vähänkö vituttaa.

Joo-o näillä ajatuksilla eteenpäin. Saatanpa käväistä koneella vielä iltapäivällä uudestaan kertomassa kuinka kävi.

Poistun takavasemman kautta poliisiasemalle...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Nyt onkin maanantai tosiaan. Luulin sunnuntaiksi kun on vielä tämäkin päivä vapaata.

Keskiviikosta tulossa rankka päivä. Aamulla fysioterapiaan, päivällä polliisien puheille kysymään haluaako ne mun ajokortin nyt ihan välttämättä lainalle ja illemmalla sitten exän luo syömään. Ajatuksena olis nyt sitten selvittää se etta miksi hänen mielestään meidän kannattaisi vielä yrittää. Mahdollisesti täytyisi myös yrittää torjua kyseinen ajatus, sillä ei se mielestäni ole järkevää. Helppoa ei tule olemaan tuo keskusteleminen sillä suhteen aikanakaan emme olleet koskaan hyviä siinä, varsinkaan keskustelun aloittaminen ei koskaan ottanut onnistuakseen.

Se on tulevaisuutta, tällä hetkellä siis istun kirjastossa, tuossa viereisellä koneella istuu aika kaunis tyttö, taitaa vain olla hiukan nuori minulle, tai en tiedä, siinä 18 ikävuoden tietämillä varmaankin. Mutta nätti on kyllä, kauniit suuret silmät, punasävyiset hiukset. Noihin silmiin olisi ihana uppoutua tunneiksi, katsella vain, nähdä hänen hymynsä... Nyt Sube, lopeta jo ennenkuin on myöhäistä. :) Taitaa tyttö ihmetellä, että mille oikein virnuilen tässä. :)

Kävin äsken kaupassa hakemassa tarvikkeet hedelmärahkaa varten: persikoita, ananasta, banaania, omenoita, kermaa ja maitorahkaa. Tästä kun pääsen kämpälle, laitan saunan lämpiämään, saunan lämmetessä siivoan kylppärin (muu kämppä tuli jo siivottua), käyn saunassa, teen rahkan, istun telkkarin ääreen ja nautin 70's showsta sekä maanantai leffasta (007), kera hedelmärahkan. ;) Lähtisköhän tuo vieressä istuva tyttö syömään mun kanssa rahkaa. ;)

No niin siinäpä mun maanantai sitten onkin, ihan hyvä maanantai.

Poistun, veikeä hymy kasvoillani, takavasemmalle... ;)

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Tuossa taannoin kirjoitin kuinka exä alkoi hamuamaan entisiä aikoja takaisin. En osannut tyrmätä ajatusta suoraan, sillä se kiehtoi toisaalta itseänikin. Lupasin siis harkita asiaa.

Tiedossahan se on ollut minulla koko ajan, että ei siitä varmaankaan mitään tulisi, ei ne asiat ole kummemmin muuttuneet. Samat hankaluudet tulee eteen kumminkin. Sinällään suhteessa ei suurempia vikojakaan ollut mutta ei se vain toiminut.

Tiedän että hän odottaa (ainakin alitajunnassaan jos ei muutenkin) minun vastaavan kyllä, siis kysymykseen siitä että kokeilemmeko uudelleen. Mutta ajateltuani asiaa, olen yhä vakuuttuneempi että se ei kannata. Vai kannattaako? Jos otamme sen puhtaasti kokeilun kannalta. Luulen kyllä että hän ei osaa ottaa sitä pelkkänä kokeiluna.

Miten raaskin vastata hänelle että ei? Hän murtuu taas täysin, enkä minä ole hyvä kestämään sellaista. :(

Häneltä tuli juuri nyt viestikin, pyysi minua luokseen syömään jonain iltana. Ei helv.... mitä mä teen? Keskustelu on tietysti paras mitä voin tehdä, selvittää mitä hän ajattelee. Tai tiedänhän minä hänen kantansa jo, mutta millä hän perustelee sen että miksi se onnistuisi nyt? Kuulemma on muuttunut, mutta miten? Ja mitä se muka auttaa? Tuskin yhtään.

Sitä paitsi minusta tuntuu, että nyt jos koskaan minun pitäisi olla olematta kenenkään kanssa hetken aikaa ja aloittaa sitten puhtaalta pöydältä.

Eli kysymys siis kuuluu, miten teen hänelle selväksi että hänen on parempi olla jonkun muun kanssa?

Itseä jää kyllä suuresti haittaamaan se että hän ei varmaankaan halua (tai pysty) olla kanssani enää tekemisissä vaikka minä haluaisin hänet kaverina vielä pitääkin. Vaan eipä tässä taida paljon vaihtoehtoja olla...

Näihin sekaviin ajatuksiin lopetan raporttini ja poistun takavasempaan...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Onko tämä ny se talavi josta kaikki puhuu? Lunta on maas tollanen kymmenkunta senttiä, lämpötila 0 astetta kelsiusta ja aurinko paistaa komiasti. :) Olin hetki sitte tekemäs lumitöitä, piristi mukavasti. Tykkääkös muut lumitöistä?

Pari kuvaakin otin pihasta:

Jamie Cullum: My yard

Kaipaisin halausta,
pitkää ja lämmintä.
Istuttais kahdestaan pimeässä
tai kynttilän valossa hämärässä.
Haluaisin kuulla äänesi,
ja keskustella kanssasi.
Kuunneltais hyvää musiikkia,
vaikkapa hiljaista jazzia.
Sylikkäin lopulta nukahtaen,
huomista aamua odottaen.

Rauhallista yötä ja ihania unia kaikille. :)

Toivoo Ari