Blogi

Tätä voi sanoa luksukseksi, mulla on kolme vapaapäivää putkeen ja vieläpä viikonloppuna! :) Kuinka mä edes keksin tekemistä näin moneksi päiväksi, onneksi ei tarvi pakosta keksiäkään. :)

Ihmisten käyttäytymistähän on aina hauska seurata, eikös juu. :) Itse olen päässyt viime aikoina havainnoimaan miten eri ikäiset ihmiset suhtautuvat erilaisuuteen eri tavoin. Kuten osa teistä jo tietääkin, niin vasen jalkani on ulkonäöltään hieman poikkeava, johtuen eräästä tietystä moottoripyöräonnettomuudesta. Vaatteet päällähän sitä ei huomaa kuin ehkä välillä pikkuisen ontuvasta kävelystäni mutta uimahallissa kun ollaan vain uikkarit päällä niin "vammani" on kaikkien nähtävillä. Ja kuten käyntikortistani voitte lukea niin tykkään uimisesta, joten uimahallilla tulee käytyä kohtalaisen ahkerastikin välillä.

Noh, nyt siihen ihmisten käyttäytymiseen. Pukuhuoneessa ja suihkutiloissa tulee vastaan paljon tuollaisia noin 8-12 vuotiaita poikia jotka nähdessään jalkani ovat pudottaa melkein silmät päästään ja jäävätkin tapittamaan säärtäni pitkäksi aikaa. Seuraavaksi he yrittävät "vaivihkaa" kuiskata kaverilleen, että: "Näiksä ton jalan?" Useinmiten tuo kuiskaus vain ei ole niin huomaamaton kuin he luulevat. :) Se onpi aika huvittavaa se. Kerran kun eräät pojat olivat viereisissä suihkuissa ja vähemmän huomaamattomasti katsoivat ja kuiskivat erikoisen näköisestä vasemmastajalastani, avasin suuni ja tuumasin, että saa sitä katsoa ihan vapaasti. Sen jälkeen toinen pojista rohkeni kysyä, mitä sille oli tapahtunut.

Sitten taas kun seuraa vanhempien ihmisten käyttäytymistä samassa asiassa niin he ovat kuin eivät olisi huomanneetkaan koko asiaa. Uskallan kuitenkin väittää että osaa ainakin mietityttää että mitähän tuollekin on tapahtunut, mutta koska ollaan niin korrekteja ja hyvin käyttäytyviä niin ei mitään sanota eikä vahingossakaan katsota siihen. Toisaalta minusta olisi ihan mukavaakin kun joku kysyisi saunanlauteilla istuessa, että mitä mulle on tapahtunut. Se olis helppo keskustelun avaus, ei tarttis aina koittaa vääntää juttua uudistetun saunan huonoista löylyistä. :) Saunahan on mitä mainioin paikka tutustua uusiin ihmisiin.

Tuli sitten yöllä lunta. Näyttää kaikki taas niin valoisalta, taitaapa vaan aika äkkiä nämä lumet sulaa pois, harmi.

Palataan taas astialle... *poistuu takavasempaan*

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Hahaa, ekat liukkaat kelit, enkä sittenkään onnistunut ajamaan autoa paalun ympärille. *koputtaa puuta* Yhdessä liikenneympyrässä meinasin jo ruveta kikkailemaan kuin takavedolla ikään (joilla olen viimeiset 4 vuotta ajellut) mutta onneksi muistui samantien mieleen jotta nyt ollaan etuvedolla matkassa. Ja sitten iski armoton vitutus, pitäiskö vaan hankkia sittenkin joku lada talveksi, että sais kikkailla. Hitto kun lapsettaa taas. :)

Töissä olin melkein koko päivän varastohommissa kun varastomies oli vapaalla ja tänään oli kuormapäivä. Tuli hirvittävä hinku päästä taas fyysisiin töihin, ei myynti ole mua varten! Tahtoo takas varastoon nostelemaan sohvia, ajamaan trukilla ja järjestelemään, ne on mun hommia!!

Pitäis kyllä saada se tietsikka ja nettikin kohta hankittua, tämä baarissa istuminen (pelkän netin takia) ei oo mun hommaa ollenkaan. :( Vaan minkäs teet kun ei oo rahaa...

Näillä eväillä poistun takavasempaan...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Eilen kirjoitin, että nyt olisi aika jättää hetkeksi suhteellisuudet taakse ja keskittyä muuhun elämään. Entäpä kun suhteellisuudet eivät jätä minua rauhaan?

Ex sanoo rakastavansa minua edelleen vaikka on jo ehtinyt uudenkin miehen kanssa seurustella. WTF. Eikö ex ole ex juuri sen takia ettei se homma toiminut. Eihän ole mitään järkeä aloittaa samaa uudestaan. Eihän? Ja silti jokin siinä kiehtoo itseänikin... Voi paska! (tuon jälkimmäisen sanan lainasin Räikköseltä)
Jos hän ei olisi alkanut haikailemaan perääni, en olisi ikinä ajatellutkaan näitä asioita, sen verran hyvin olin jo päässyt yli kaikesta.

Niin, entäs ne kaikki jutut jotka saivat meidät eroamaan. Eivätkö ne asiat enään muka häiritsisi minua. Kyllä ne taitaisivat kohta häiritä, ja on tullut muitakin asioita jotka saavat minut varovaiseksi.

Joo joo, kyllä mä tiedän ettei ole mitään järkeä palata vanhaan, se vain kiehtoo niin pirusti ainakin nyt kun ei ole oikein muutakaan...

Vois hetken päästä kadota takavasemmalle laittelemaan taas mopoa...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Olen käsitellyt blogissani (tänä lyhyenä aikana jona olen blogiini mitään kirjoitellut) useampaankin otteeseen suhteitani ja niiden hankaluuksia. Nyt aloin miettimään sitä, että pyöriikö maailmani todellakin näin paljon vain suhteiden ympärillä? Vaikka todettakoon, että toisaalta nyt on toki ollut harvinaisen vilkasta aikaa suhderintamalla. On säätöä ollut useampaankin suuntaan melko lyhyen ajan sisällä. Uusien suhteiden lisäksi vanhatkin jutut ovat koittaneet nostaa päätään.

Entäs oma elämäni sitten?
En ole pariin viikkoon käynyt uimassa, enkä kunnolla pyöräilemässäkään, vaikka viikonloppuna vähän ajelinkin pyörällä. Olisiko aika ottaa itseään niskasta kiinni, unohtaa kaikki säädöt ja saattaa vanhat suhteet siihen tilaan, että ne eivät turhia muistuttelisi. Jos keskittyisin pitkästä aikaa vain itsestäni huolehtimiseen ja pelkkiin kaverisuhteisiin, niin uusiin kuin vanhoihinkin. Todellakin, nyt tekisi mieli unohtaa kaikki nuo jutut.

Kunpa vain saisin Seinäjoelle oman lämpimän tallin moottoripyörääni varten, sitten olisin onnellinen. Nyt olisi kova into keskittää kaikki illat vain kuntoilemiseen ja pyörän muotoilemiseen (joopa joo, katteet saa uutta muotoa). *hetken hiljaisuus kun haaveilee*

Siinäpä se, oma talli. Olisikohan Seinäjoella myynnissä jokin mukavan kokoinen varastotila, sen verran iso, että sinne voisi rakentaa pienen asunnonkin... hmm... vähänkö olisi mainiota. :) Ei sen asuintilan tarvisi olla häävi, tärkeintä olisi että olis kunnon ruuvaustilat. Hah, hieman äijämäistä mutta se sopis tällä hetkellä hyvin. :)

Nykyinen työ ei kyllä edesauta yhtään paremman elämänlaadun etsinnässä, ensinäkin työajat ovat ihan väärät, mä oon aamuvirkku, voisin aloittaa työt seittämältä tai kahdeksalta ja lopettaa kolmelta tai neljältä, sen jälkeen ehtis tehdä vaikka mitä ja ehtis ajoissa silti nukkumaankin. Sen lisäksi tämä työ aiheuttaa harmaita hiuksiakin, koko ajan saa miettiä tuleekko tarpeeksi palkkaa että saa kaiken maksettua. :( No kai sitä saa mutta elämänlaadusta joutuu tinkimään ja siinä mä en oo ollenkaan hyvä. Ollappa oma vakavarainen yritys...

Näillä ajatuksilla *poistuu takavasempaan*

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Mielessä pyörii suhteet, sellaiset josta ajattelee että olisko tämä ihminen se jonka kanssa viettää loppuelämä yhdessä.

Itse asiassa mietityttää se, kenelle minä kelpaan. Tulin siihen tulokseen, että jos en kelpaa tällaisenaan (tarkoitan nyt luonnettani), niin on sitten parempi olla yksikseen.

Moni nainen tuntuu hakevan miestä, jossa on hurjasti mielenkiintoisia piirteitä ja mikään muu ei kelpaa. Itse en kuulu niihin mielenkiintoisiin persooniin, olen tavallisen tylsä, kiltti ja luotettava. Olen yrittänyt tehdä itsestäni mielenkiintoisempaa mutta se ei todellakaan ole "mun juttuni". Olen "onnistunut" saamaan parin naisen mielenkiinnon heräämään yrittämällä olla jotain muuta kuin olen mutta jälkeenpäin tuntuu ihan tyhjältä kun en kelpaakaan itsenäni. -> Tällainen olen ja niin aion jatkossa ollakin.

Olen sentään saanut lähiaikoina parikin vahvistusta sille, että ehkä pieni mahdollisuus on minullakin löytää sellainen nainen joka tällaisen miehen hyväksyy. Kaksi eksääni on haikaillut perääni kun ovat uuden miehen myötä tajunneet kiltin ja luotettavan miehen edut. Pieni osa minustakin on sen verran ilkeää, että tekisi mieli lällättää eksilleni, jotta mitäs läksitte mutta en sellaista en tee, sekin on osa todellista luonnettani.

Kirjoitan viimeisen lauseen ja poistun takavasemmalle...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Perus perjantai, ei mitään ihmeellistä. Illalla kaverin tuparit, vois olla kuitenkin selvinpäin, vaikka kuskina. Huomenna taas töitä.

Eipä mulla täs oikeen muuta tällä kerralla.

Jatkakaa...

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Voi uretaani minkä teit! No eihän se mun uretaaniviritys nyt ottanut onnistuakseen, valui vain koko ajan, perkele...

Pakko sitä on silti vielä yrittää mutta jääköön seuraavaan Härmän reissuun ne yritykset.

Kävin juuri etsimässä erästä kirjaa ja sitä etsiessäni törmäsin johonkin joka minulla oli viime viikolla mielessä, nimittäin vanhoihin cd:in jotka olen laittanut laatikkoon ja jättänyt tänne kotiin. Nyt kaivoin sieltä osan esiin ja kuuntelen ne läpi kämpällä, muistellen vanhoja hyviä aikoja. :)

Nyt siis lähden kohti Seinäjokea.

"...I'm a poor lonesome cowboy and a long ways from home..."

Näin tuossa aamulla tympeän unen, siinä unessa mun auto rupes taas temppuilemaan kuten se teki tässä pari päivää sitten, joten vein sen sitten unessani korjaamolle ja maksoin itseni kipeäksi siitä. Toivottavasti niin ei käy oikeasti.

Vois kohta mennä ruuvaamaan taas moperia. Nyt pitäis sotkea sen uretaanin kans, voi olla että menee vituiksi mut koitetaan kumminkin. :)

On se kummallista kun jostain hommasta oikein tykkää niin sitä tehdessä ongelmatkin unohtuu. Jotkut juovat viinaa unohtaakseen, jotkut urheilevat, jotkut käyvät psykiatrilla, toiset tilittävät ystäville, ehkäpä jotkut runkkaavatkin unohtaakseen (no mistä tuo nyt tuli mieleen?) mutta minä poika tuhoan moottoripyörääni. :D

Menin tuossa iltapäivällä talliin, katselin siinä hetken aikaa moottoripyörääni, tuumasin, tuumasin, tuumasin, tuumasin, tuumasin, tuumasin ja lopulta otin rälläkän käteen ja katkaisin kaksi palaa rungosta pois. Tuumailin taas uudelleen, sovittelin osia uusille paikoilleen, otin hitsauspillin käteen ja hitsasin uusia kiinnikkeitä. Tuumailin taas ja sovittelin katteita paikoilleen. Seuraavaksi käteen osui kuviosaha ja ei muuta kuin katteet paloiksi. Kylläpä mulla oli hauskaa. :) Ja huomenna jatketaan. Silloin voisin laittaa uretaania katteiden päälle, se vois olla ihan kiva juttu se. :D

Huomenna mennään isseen ja äiteen kans keilaamaan, uimaan ja syömään, kuulostaa niin kuin olisin joku 10vee mutta hälläväliä, tuosta voi tulla ihan hauskaakin. :)

Kohta vois käydä runk........ eikun vessassa ja sen jälkeen saunaan. Jos laittais csi:in nauhalle ja kattois sen vasta saunan jälkeen. :)

Isotmiehet ei itke, siis en itke minäkään, isotmiehet ei paljasta tunteitaan, siis en minäkään. Ja silti sisältä olen vain pienipoika, haluan kertoa miten pahalta tuntuu, haluan näyttää miten paljon sinusta tykkään, VITTU MÄ HALUAN ITKEÄ omaa surkeuttani.
En uskalla, mitä tämä yhteiskunta minusta ajattelisikaan? Eniten minua kiinnostaa mitä sinä ajattelisit minusta, jos kertoisin miltä nyt tuntuu? Sinä vaivaantuisit ja lähtisit pois, sitä en halua missään nimessä, pysy siinä ja pidä minua hellästi sylissäsi. Kun tunnen itseni taas voimakkaaksi korvaan sen sinulle, pidän sinua hellästi sylissä, silitän hiuksiasi, tuon kupin kuumaa kaakaota ja varoitan että älä polta suutasi.

Taitaa iskeä pikkupoikaan syysmasennus. Tunnen itseni ihan mitättömäksi hiirulaiseksi, en osaa mitään tehdä oikein ja oma elämänikin kulkee ohitseni. Jos vain löisin pääni seinään? Helpottaisiko se? Olisi ajatukset ainakin hetken muualla. Älkää pelätkö, en tee sitä, yritän vain näyttää mahdollisimman säälittävältä. Mutta älkäät te peljätkö rakkahat toverit, kun tapaamme, en näytä masennustani teille, olen kuin viilipytty, hymyilevä viilipytty.

Onneksi on kaksi vapaapäivää, eipähän tarvi ajatella töitä. Lähdin kotiin käymään, tulin tänne että saan ruuvata moottoripyörää ja että ajatukseni keskittyvät nyt vain siihen, ei mihinkään muuhun. Ehkäpä tänä aikana muut ajatukset jäävät jo unholaankin, toivottavasti.

Tällä kerralla toivon että muut lukevat tämän mutta sinä et. Vaikka sairas mielikuvitukseni taas toivookin että lukisit. Niin kuka sinä olet? Sinähän olet tietysti...
;)