Vielä olis kaksi viikkoa töitä, sitten on lomaa. Tulevana viikonloppuna olis synttärit. eMpä taida juhlia. Sit heinäkuun verran pitäis reissata ympäri suomea. Jos kerkeis kotonakin olla.
Nyt lakkas inspiroimasta kirjoittaa yhtään mitään. Prkl. Pitää palata myöhemmin.
Ja itseasiassa tuossa kyydissä olleista kolmesta ihmisestä loukkaantunut oli todennäköisesti myös kaverini ja kuolleen kuskin oletettavasti tunnen.
Voi vitun paska!
Kuolema. Se kohtaa meidät kaikki. Vanha kaverini kuoli viime yönä auto-onnettomuudessa. Tuo tieto pysäytti. Ensin suru kaverista, ikävä... Kaikki ne tunteet mitä kaikki ihmisen menettäneet on varmasti tunteneet. Samalla sitä tulee mieleen kysymys jos minä olen seuraava?
Voinko lähteä tästä maailmasta tietäen että vaikka ehkä en saa asioita valmiiksi, olen tehnyt parhaani niiden eteen ja elänyt niin kuin oikeaksi tunnen. Ehkä en vielä ole siinä tilanteessa, asioille on tehtävä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä.
Nettiujo? Minä olen. Olen varovainen sen suhteen mitä mielipiteitä netissä tuon julki ja minkälaisen kuvan itsestäni annan. En esim. cityssä muiden käyttäjien takia vaan sen jäljen mikä minusta ikuisesti bittiavaruuteen jää. IRL minusta ei saa ujoa tekemälläkään. Mutta cityssä olen jättänyt osallistumatta keskusteluihin joissa aihepiiri olisi mennyt liian henkilökohtaiseksi tai on ollut kovin provosoiva. Tämä ei tarkoita sitä etten seisoisi sanojeni takana, mutta kirjoitettu teksti on aina kovin helppo ymmärtää väärin ja asia yhteyksistään erotettuna väärinkäsitykset ovat enemmän kuin todennäköisiä.
Siitä syystäpä olenkin lähdössä City-risteilylle. (toivottavasti) pääsee jutustelemaan ja tutustumaan sellaisiin ihmisiin joihin se on jäänyt täällä tekemättä tuon "ujouden" vuoksi.
Sitä odotellessa!
Olen leikkinyt pari päivää tosi-nörttiä. Asennellut kaikenlaisia ohjelmistoja ja lisäosia. Vielä kun saisi kunnollisen työaseman johon tän koneen sijoittaisi. Sitten voisi hifistellä taas lisää, langattoman hiiren ja näppiksen ostinkin jo. Voisi hankkia paremmat kaiuttimet johon yhdistäisi telkkarinkin ja vaikka mitä kivaa.
Harmi vaan välillä pitää käydä töissä...
synttäreihin. Aika muistuttaa kulumisestaan kerran vuodessa. Ja tahti senkun kiihtyy.
Mitään suunnitelmia ei ole kuinka asiaa juhlistaisi. Vieläkö sitä viitsisikään juhlia. Yhdet onnittelut sain jo etukäteen ja ne jäänevät lähes ainoiksi. Sinänsä ettei kyllä haittaa pätkääkään.
Erilainen
toinen nainen
toisten kaltainen
kaltoin kohdeltu
kaavamainen.
Liuta sanoja jotka pälkähtivät mieleeni sattumalta. Jonkinlainen punainen lanka niitä kaikkia yhdistää silti...
joskus kun joutuu paikkaan jossa ei ole sähköä tai ne yllättäen katkeavat huomaa kuinka riippuvainen siitä tosiaan onkaan. Ennen on pärjätty hyvin ilman sitä, nyt tulee orpo olo jos on tunninkin ilman. Sähkö itsessään ei saastuta, vaan sen valmistaminen ja koneet joita sillä käytetään. Joskus tekisi hyvää olla ihan ilman ja miettiä mitä voisi kotoaankin karsia.
Ennenkin on pärjätty ihan hyvin ilman nettiä...
Aivan uskomattoman hieno olo kun on saavuttanut jotain mikä ei ole ollut itsestään selvää. Viikonloppuna oli toinen osa kansainvälisestä hengenpelastaja kurssista ja sain kaikki testit läpi! Lauantaina uusin testiä joka jäi aikarajasta 3sek edellisenä viikonloppuna, tällä kertaa se jäi 1sek rajasta, sunnuntaina alitin rajan 12sekunnilla. Suomalainen sisu on hyvin kelluvaa.
Hypotermiakokeessa pudotettiin n.6 asteiseen veteen jossa lilluin 4 minuuttia, lämpöraja oli olkapäässä.
En todellakaan ollut lähtiessä varma pääsenkö testeistä läpi, riittääkö kunto. Muut kurssilaiset olivat paljon enemmän treenanneita ja paremmassa kunnossa. Mutta mutta, mä tein sen!!
Sitten vaan lisää reenaamaan ja sm-kisat olisi kesäkuun puolessa välissä.
Pitäisi laittaa asunto myyntiin ja alkaa katsella uutta. Tässä täytyy tehdä kaikenlaista pientä koristelua yms. että menisi nopeammin ja tietty mahdollisimman korkealla hinnalla.
Se on tämä, ah niin kaunis, kevät mikä saa ihmisen suunnittelemaan muutosta ja antaa virtaa myös toteuttaa sitä.
