Ensin sitä hakee ja hakee työpaikkaa eikä mistään irtoa mitään. Sitten kun yhden saa, niin kohta tarjotaan toista. Jo toinen kerta näin, ei voi valittaa kyllä :)
Toinen tapaus on että silloin kun ei voi mennä töihin (opiskelu tms.) niin silloin olis töitä vaikka kuinka paljon tarjolla.
Mutta kunhan edes joskus on. Täytyy nauttia työn teosta niin kauan kuin vain siinä on jotain nautinnollista. Nyt on. Jes.
Miten sitä voikaan olla näin romu. Selkää reistaa, rasitusvamma ranteessa koskee, niska kipeenä (röntgen tulokset tulee huomenna)ja jalat mustelmilla, pirullinen yskä ja kohta menee taas ääni.
Hautaan vaan ja happanemaan... >:(
Viikonloppu hengenpelastajan peruskurssilla takana. Oli sekä mahtavaa ja rankkaa. Nyt on valtava väsymys, mutta monta mukavaa muistoa mahtavasta porukasta (jos joku teistä sattuu lukemaan niin kiitos kaikesta siitä naurusta!). Aikoihin en ole nauranut yhtä paljon. Viikon päästä vielä toinen osa edessä.
Täytyy sanoa että kovin näppärän näköisesti se Pamela aallokossa aina vaan kauhoi, mutta tosielämässä tilanne on vähän toinen. Enpä taida ihan vielä Baywatchin porukkaan hakemusta laittaa. Tuskin lienen myöskään _muodollisesti_ pätevä ;).
Vielä täytyisi viikossa oma korkeanpaikan/putoamisen pelko voittaa. Hyppy kolmesta metristä jäi tekemättä. Hermo ei vaan yksikertaisesti kestä.
Yksi ikävä juttu painaa mieltä, viikko sitten löin pään suoraan auton ovenkarmiin ja niska retkahti pahasti. Nyt on ollut niin kipeänä että täytyy huomenna soittaa lääkäriin ja käydä kuvauttamassa se. Hyvässä tapauksessa on vain niskan lihakset revähtäneet, mutta jos huonosti on asiat niin voi olla hiusmurtumakin. Eikun aamulla vaan heti soittamaan. Toivotaan parasta.
(hehe, hassu typo)
Miten sitä voi olla niin mämmikoura ja kämmääjä että känny katoaa aina? Päivittäin, monta kertaa? Mulla on jopa toinen känny, vanha surkea sellainen, jolla pystyy soittamaan kun oikeaa ei löydy, mut nyt ei löydy kumpaakaan. Onko tässä joku niksi miten se pysyisi tallessa, mitä mä en vaan ole tajunnut?
Niksinikkareilta neuvoja? Olisko sukkahousuista vaikka kehiteltävissä apu? :D
Niin se vain on. Pari päivää vietin kaverin luona. Istuttiin yöllä pihalla myrskyssä, tuuli puhalsi puiden latvoissa ja vain yksi lamppu valaisi yötä. Sai avautua kaikista mieltä painaneista asioista ja nojata vasten olkapäätä. Pelkästään jo se, että sanoo asiat ääneen, helpottaa. Kuinka sitä tulisi toimeen jos ei ystäviä olisi. En minä ainakaan pärjäisi. Ystävän kanssa keskustellessa osaa suhteuttaa omat ongelmansa todellisuuteen.
Mihin se aika oikein katoaa? Kohta on elokuukin jo mennyt. Jouluun alle neljä kuukautta muistutettiin radiossa.
Jotain olen tässäkin kuussa sentään saanut aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Työhakemuksia pitäisi kirjoittaa. Pitäisi kuvailla ja kehua itseään, osata tehdä se epäsuomalaisella tavalla itseään aliarvioimatta mutta myöskin olemalla sopivan tietoinen omasta epätäydellisyydestä.
Pitäisi ylipäätään miettiä ja päästä yhteisymmärykseen itsensä kanssa mitä tulevaisuudeltaan tahtoo. Aina tähän asti on suunnitelma ollut valmiina, mutta yhtäkkiä edessä odottaa tyhjyys josta pitäisi muovata oma tulevaisuutensa. Siinä tuntee itsensä aika pieneksi ja haavoittuvaksi. Mikä tahansa ovi voi olla se oikea tai aivan väärä. Pitäisi kai vain suotta pelkäämättä jokin niistä avata. Mutta kun omat tekemiset vaikuttavat niin moneen muuhunkin elämään, eikä voi ajatella vain itseään, kuten teinivuosina kun niitä suunnitelmia viimeksi teki, iskee yhtäkkiä pelkuruudenpeikko jostain.
Vaan elämä täytyy elää itse, eikä odottaa että asiat vain tapahtuvat. Täytyy mennä ja tehdä, nauttia onnistumisista ja kantaa vastuu virheistään.
Teoriassa kaikki on niin helppoa, mutta miten käytännössä?
"If all you have to do today is find peace of mind, come here, you can have a piece of mine". Tuli jostain mieleeni juuri. Itse voisin kirjoittaa aivan päinvastaista. Kun ei tiedä mihin suuntaan kulkisi, minkä polun valitsisi. Iltaisin risteilee ajatukset päässä eikä unta saa.
Joka syksyinen vitsaus, ääni menee. Aamulla oli ääni käheänä ja nyt illalla ääni laskee ja laskee kunnes kuuluu vain pelkkä örinä ja pihinä. Näin on joka syksy. Heti kun ilmat vähän viilenee ja tulee syksyn kosteat säät niin käy näin. Pahimmillaan ääni on ollut poissa lähes kuukauden. Yritä siinä sitten töitä tehdä ja tavaraa kaupata. Mutta nyt kun ei mistään saa edes sairaslomaa.
Ostin sitten vääränlaisia mustepatruunoita tulostimeen. Kiva kiva, ne kun on niin halpojakin että joutaa rahaa tuhlaamaan.
Tarvis olis, mistä sellaisen sais? Kelpaa myös vähän käytetty jos on hyvä ja saa halvalla. Mielellään saisi sisältään hyvän työn ja kivat kaverit. Tehdäänkö kaupat? Anyone?
Mitä kaipaan tänään:
Sadetta ja ukkosta, mun puolesta seuraavat pari päivää saisi sataa vaikka tauotta ja kaatamalla.
Vapaa-aikaa, ei siis lisää sitä, vaan ylipäätään että edes
olis.
No juu, synkistelyt sikseen. Tuli tänään käytyä salilla pitkästä aikaa. Olipas kivaa. Kun pääsis säännöllisemmin käymään niin alkais tuntua ja näkyäkin jossain. Uimassa sit samalla kertaa ja kyllä nyt ainakin lihaksissa tuntuu mukavasti. Huomenna sitä on sitten ihan tönkkönä mutta kipu se on joka kasvattaa.
Kaks 15 vuotiasta sälliä oli siellä kuntopyörää ja soutulaitetta vatkaamassa, joskin siitä lähes tunnista ehkä 5min ajan yhtään mitään tekivät. Soittivat suutaan ryyppäämisestä ja dvd-levyjen polttamisesta. Rikollista touhua, kyllä nykynuoriso on sitten turmeltunutta, kun minä olin nuori niin.. jäkä jäkä jäkä... Pidin suuni kiinni, joskin meinasin revetä kun olivat niin kovaa poikaa...
