osa I
Olin kaksi päivää töistä poissa. Aamulla möngin ylös aivan liian aikaisin. En ole ennen kokenutkaan mitään unettomuuteen viittaavaa, mutta nyt heräsin 03.45 saamatta enää unta. Olinhan tuossa vaiheessa nukkunut jo huimat 3 tuntia, joten oli jo korkea aika herätä. Liekö tarttuvaa laatua.
Tänään kävellessäni käytävällä tuli useampi ihminen hihkumaan:” Jeeee, sä oot töissä! Älä enää ikinä oo poissa!” Hih, ja mun muuten kurja oloni parani välittömästi huomattavasti. Muistin miksi teen työtäni, miksi olen 90% ajasta hymy huulilla lähtiessäni töistä. Aina välillä on hyvä muistuttaa itseään tai saada muistutuksia siitä, miksi työtään tekee.
osa II
Päivän kruunasi kuitenkin seikkailu ravintoloiden ihmeelliseen maailmaan. Menimme ystäväni kanssa testaamaan uudistunutta XXXX ruokaravintolaa, vaikka aiemmat kokemuksemme ovatkin olleet huonoja ja hyvin huonoja. Palvelu on hidasta, todella hidasta ja aivan olematonta. Kerran ehdimme odotella pöydässä 20 minuuttia katsellen tarjoilijoiden höpöttelyä katse kontaktin ottaen, kunnes kyllästyimme siihen, ettei kukaan ollut edes juomia tullut kyselemään. Laittaessamme takkejamme niskaan tuli sitten eräs tarjoilija kysymään että mitä saisi olla. Totesimme ettei enää kiitos mitään.
Tänään tämä kyseinen ravintola pääsikin sitten aivan uusiin ulottuvuuksiin. Aloittaessani syömään annostani löysin sieltä niitin. Kyllä, sellaisen jolla nidotaan papereita yhteen. Että sellaista. Ravintola XXXX pysyy siis edelleen sillä paikalla minne se kuuluu.