Valo, se on palannut jälleen.
Muutama aurinkoinen päivä ja olen uusi ihminen.
Eikä siihen todellakaan tarvittu, kuin muutama aurinkoinen päivä.
Joten ihmekös tuo jos syksyllä valon hiipuessa hiljaa pois, hiivun minäkin.
Unen tarve nousee lopulta niin korkeaksi, ettei vuorokauteen mahdu muuta kuin työtä ja unta.
Ja hiilarit, ne ihanat hiilarit.
Hiilihydraattien himo, se koettelee itsekuria kuukausia.
Kolme ja puoli kuukautta, marraskuun alusta helmikuun puoleen väliin, elämä kulkee kuin hidastetussa mustavalkoisessa elokuvassa.
Sen katseluun kyllästyy jo muutaman minuutin kuluessa.
Viikkojen vieriessä eteenpäin on jo valmis lahtaamaan tekijän.
Ja nyt valon palattua…
Kevät on saanut neidin säkenöimään.
Kipinät sinkoilevat.
Moottori hyrisee.
Pian se jylisee ja voi vain toivoa, että mopo pysyy käsissä.
******************************************************************
Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin
(Sir Elwoodin hiljaiset värit)