Toimisikohan selibaatti?
Selkeytyisiköhän ajatukset?
Vai kiristyvätkö hartialihakset ja pinna äärimmilleen?
Lasketaanko se selibaatiksi jos harrastaa kuitenkin seksiä itsensä kanssa?
Miten tätä ottelua pystyy katselemaan?
Jos poistan Mertarannan äänen ja seuraan vaan toisella silmällä?
Onko kuitenkin niin, että en koskaan hyppää oikeasti?
Usko ihmissuhteeseen ja uskalla ajatella tulevaisuutta?
Miksi fyysinen läheisyys on niin paljon helpompaa kuin päästää toista lähelle?
Olenko päästänyt ketään?
En muista.
Saako koskaan olla vahingoniloinen?
Onko se aina väärin?
Miksi?
Sisälläni kytee vahingonilon siemen.
Miten jaksaa vielä kaksi viikkoa hullua aikataulua?
Voinko mennä työhaastatteluun ja ilmoittaa, etten haluakkaan paikkaa?