Aina vihaiset ihmiset hämmentävät. En nyt tarkoita ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta suuttuneet ja siksi vihaisia. Vaan tarkoitan ihmisiä, joista huokuu määrittelemätön ja kohdentamaton viha koko maailmaa kohtaan. Se huokuu sanojen väleistä ja valuu pitkin katuja. Tiedätte varmasti ihmistyypin. Ihmiset, jotka keskittyvät vikoihin, ongelmiin ja korkeisiin esteisiin ja niitä voivotellessaan eivät näe sen vian ympärillä olevaa kaunista, ongelman vieressä olevaa ratkaisua tai korkean esteen alakulmassa olevaa ovea.
Ymmärrän vihan kyllä olevan puhdistava ja voimaa antava tunne, mutta pidemmän päälle luulisi sen olevan äärettömän kuluttava tunne. Vihata pitää, mutta ajallaan siitä on hyvä päästää irti, jotta voi surra. Ja surra pitää. Niin paljon, että surut on surtu ja voi siirtyä eteenpäin. Jämähtämällä vihaansa, jämähtää elämässään. Toisinaan se viha, joka antaa voimaa, voi kantaa hetken eteenpäin. Kantaa kriittisimmän ajan, mutta se ei ole hyvä ystävä pitkällä matkalla. Se imee voimat, vetää silmät kieroon ja sammuttaa valot.
On tietenkin ymmärrettävää, että toisinaan itse kukin on oman raivonsa, pahan olonsa ja elämäntuskansa keskellä yksin ja sokeana. Itse olen tuossa tilassa aina kun räntää sataa vaakasuoraan. Ja nyt kevään tultua kaikki on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa.
11 kommenttia
Leccare
30.3.2008 19:27
*pörröttelee*
Vastaa kommenttiin
Oooih
30.3.2008 19:30
=D
Vastaa kommenttiin
Oooih
30.3.2008 19:43
Ah, mä en onneksi noita omaa perhepiirissä ja yleensä myös jätän ystävä/tuttavapiiriin lisäämättä. Tuskin niitäkään haittaa, sillä mitä iloa musta niille olisi kun en alkuunkaan ymmärrä tai omaa kosketuspintaa. Tai no ymmärränhän mä jos elämä on potkinut päähän vuosia, mutta en ymmärrä miksi pitää luovuttaa. Sillä sitä se vihaaminen mielestäni on.
Oikeastaan tuohon olisi voinut lisätä myös voivottelijat. Noiden ainavihaisten ihmisten lisäksi on toinen ihmetystä herättävä ryhmä ja niitä ovat juuri nämä voivottelijat. Elämään ollaan tyytymättömiä, mutta jos niille ehdottaa ratkaisuja tai yrittää kysellä mitä voisit tehdä, niin vastaukseksi saa vain raskasta huokailua. Mikään ehdotetuista ratkaisuista ei ole mahdollinen tai itseä ei nähdä tarpeeksi kykenevänä ratkaisua toteuttamaan. Huono itsetunto on henkinen syöpä.
Vastaa kommenttiin
vonStackelbaum
30.3.2008 19:51
Mullakin oli menneisyydessä yhden kaverin sukulainen niin hapan että naapurin maitokon juoksettu.
Siis ulkoisesti ja puheineen kaikille. Mut ei mulle, mulle se aina hymyili ja jutskas kivoja,toki, niin mäki sille. Ihmettelin vaan aina et miksi se just mut hyväksyi ihmiseksi ku oli keskimäärin kaikkea muutavastaan.
Elämä on ihmeellistä, jäi hyvät muistot.
Vastaa kommenttiin
Oooih
30.3.2008 19:56
Hih, on taito tulla toimeen hankalien ihmisten kanssa. Duunissa mun kollegalla on sellainen maine, mutta hyvin mä tulen toimeen. Johtunee siitä, että jätän tietyt asiat omaan arvoonsa. Se on hieman känkkäränkkä. Aikuinen mies. Mutta jos ottaa ne känkkikset olankohautuksella, niin se on hauska tyyppi. Ja sain jopa siltä elämäni kohteliaisuuden. Se tuumi tässä viimeviikolla, että haluaisi jatkaa yhteistyötä jatkossakin =D.
Vastaa kommenttiin
Oooih
30.3.2008 19:59
Hih,no totta tuokin, mutta eikö kuitenkin oman elämän paras mittari ole oma fiilis...eikä se, että naapurilla on vielä kurjempaa =P
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
30.3.2008 20:05
Niin kateellinen pitää olla että jos naapurilla menee huonosti niin itsellä pitää mennä huonommin:)
Vastaa kommenttiin
Oooih
30.3.2008 20:05
Hahahahaahah
Vastaa kommenttiin
Oooih
30.3.2008 20:26
Hihihih, no aina välillähän niin saattaa ollakin, jolloin tunne on ihan validi. Ja menee hetki ennen kuin huomaa sen halon jättävän tikkuja luisuessaan ulos anuksesta.
Vastaa kommenttiin
Fantte
30.3.2008 22:34
Olen kanssasi samaa mieltä vihasta. Vähän aikaa viha on voimavara mutta myöhemmin se syö ihmisen. Nauti keväästä, siitäkin olen samaa mieltä.
(olipas pitkä sepostus sanoille "täysin samaa mieltä")
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:03
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin