Viihdeartisti ja vapaa taiteilija
Urani alkoi vuonna 1982 joulunäytelmän pääosassa. Kiukusta kihisten yritin eläytyä koko viisivuotiaan elämäni tuomalla kokemuksella Marian rooliin haisevan Joosefin vieressä, kun oikeasti olisin halunnut olla enkeli ja saada siivet selkääni.
Häikäisevä suoritukseni sai jatkoa pari vuotta myöhemmin. Tuolloin olin laajentanut repertuaariani musiikkiin ja esiinnyin musikaalissa soutajana/ nokkahuilistina. Tämä johti luonnollisesti tanssin pariin ja neljännellä luokalla puin kevätjuhlassa päälleni vihreät sukkahousut ja paperista tehdyn sinivuokkopäähineen ja häikäisin parisataapäisen yleisön ”sinivuokko nro neljänä”.
Kyllästyin kuitenkin pian olemaan huomion keskipisteenä ja siirryin kuoroon, jossa viihdyin aina yhdeksännelle luokalle saakka. Lopulta kaipuu valokeilaan ja huomion jano kävi ylivoimaiseksi kestää ja valtasin jälleen estradin. Tällä kertaa valitsin lajikseni runonlausunnan.
Nyt 16 vuotta myöhemmin teen jälleen paluun estradeille ja debytoin perjantaina Mänkkinä. Ensi-illan tuoma jännitys ja adrenaliinilataus vievät yöunet (yhdessä sen huolen kanssa, ettei joulupukki löydä minua tänä jouluna). Sieluni silmillä näen, kuinka varastan shown muilta esiintyjiltä ja yleisö repeää hurraa huutoihin ja taputtaa seisaaltaan.