Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 64. Al Gore - Epämiellyttävä totuus. Jani Laasosen blogissa taas lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 8. huhtikuuta 2010
64. Al Gore - Epämiellyttävä totuus
Ilmastonmuutosta käsittelevässä dokumenttielokuvassaan, Epämiellyttävä totuus, Al Gore osoittaa, kuinka kautta historian maapallon lämpötilan nousun ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun välillä on ollut havaittavissa selvä yhteys. Näin todellakin on, mutta samalla dokumentissa unohdetaan mainita eräs pieni, mutta sitäkin merkittävämpi seikka. Lämpötila on nimittäin aina noussut ennen hiilidioksidipitoisuuden nousua. Toisin sanoen, maapallon lämpötila näyttäisi vaikuttavan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, ei toisin päin.
Al Goren teoria ilmastonmuutoksesta on hyvin erikoinen. Hänen logiikkaansa soveltaen kylmässä saunassa hikoileva ihminen saisi hikoilullaan aikaan saunan kuumenemisen. Tavallinen ihminen ymmärtää ettei tämä voi pitää paikkansa. Mutta kun kyse on ilmaston lämpenemiseen vaikuttavista monimutkaisista prosesseista, valtaeliitillä on käytössään ase, jota vastaan tavallisella kansalla ei ole mitään keinoa puolustautua. Tieto on valtaa ja tiedon väärinkäyttö vallan välineenä on kautta ihmiskunnan historian saanut suuret ihmismassa käyttäytymään irrationaalisesti.
Mikä sitten on todellinen syy, jonka seurauksena maapallon keskilämpötila on jatkuvassa muutoksessa? Tosiasia on, ettei kukaan voi varmuudella sanoa. Ilmastoon vaikuttavat tuhannet, jopa miljoonat eri tekijät, joista tiedostamme tällä hetkellä ehkä vain murto-osan. Varmaa kuitenkin on, että kyse on huomattavasti monimutkaisemmasta prosessista, kuin pelkkien kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, määrästä ilmakehässä. Joku voisi jopa väittää, että myös auringon säteilytehokkuudella saattaisi olla jonkinlaista vaikutusta maapallon lämpötilaan. Auringon vaikutus on nimittäin tyystin sivuutettu kaikesta ilmastonmuutoskeskustelusta - niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.
Aurinko ei hehku jatkuvasti samalla teholla. Myös auringon aktiivisuus vaihtelee ja ihmeellistä kyllä - viimeisimpien tutkimusten mukaan auringon aktiivisuuden vaihtelu todella heijastuu maapallon ilmaston lämpötilaan. Ei suoraan lisääntyneen lämpösäteilyn johdosta, vaan niin sanotun lisääntyneen aurinkotuulen ansiosta, joka näyttää ajavan Aurinkokunnan ulkopuolelta tulevaa kosmista säteilyä poispäin maapallosta. Tämä kosminen säteily näyttäisi olevan yhteydessä planeettamme ympärillä vaikuttavien pilvien muodostumiseen ja sitä kautta ilmastonmuutokseen. Mutta tämäkään ei ole vielä todistettua tiedettä. Siksi mitään niin lopullista ja merkittävää askelta, kuin globaali ylikansallinen maailmanhallitus, ei pitäisi laskelmoida niin kiistanalaisen ja suorastaan epätieteellisen näkemyksen varaan, jota ilmastonmuutostiede nykymuodossaan edustaa.
Vaikka ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olisikin totta, uudet hiilidioksidiverot sekä lisääntyneet rajoitukset ja valvonta eivät vie pois käytöstämme kierouttavien instituutioiden ongelmaa. Päin vastoin. Ilmastonmuutoshysterian seurauksena vaarassa on kokonaan uuden instituution synty kokonaan uusine ongelmineen.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 63. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Jani Laasosen blogissa taas lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 7. huhtikuuta 2010
63. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos
Koska ikuiseen kiihtyvään kasvuun ja kulutukseen perustuva globaali talousjärjestelmämme on selkeässä epätasapainossa rajallisen reaalimaailman kanssa, on sanomattakin selvää, ettei sen ongelmia pystytä ratkaisemaan yksittäisten valtioiden päätöksenteon puitteissa. Muutoksen olisi tapahduttava kaikkialla samanaikaisesti. Mukaan tarvitaan yht'aikaa kaikki maailman valtiot.
Mutta kuinka kertoa totuus maailman väestölle? Kuinka kertoa maailmalle, ettei kapitalismi itse asiassa toimikaan enää ja että selvitäksemme hengissä, joudumme ennen pitkää kyseenalaistamaan koko länsimaisen kulttuurimme sen perustuksia myöten?
Tietenkään asiaa ei voida sanoa suoraan. On keksittävä kiertotie. Siksi kysymys kuuluukin: kuinka määrätä uutta lainsäädäntöä, uusia rajoituksia, lisääntyvää kontrollia ja lisääntyvää valvontaa kaikille maailman valtioille, yrityksille ja ihmisille siten, ettei se samalla muodosta uhkaa nykyisille instituutioille ja niistä hyötyvälle valtaeliitille? Kuinka ulottaa uudet rajoitukset koskemaan kaikkia maailman valtioita ja niiden asukkaita yhtäaikaisesti? Kuinka luoda instituutio, joka lopettaa kiihtyvän kasvun tavoittelun, asettaa vapaalle markkinataloudelle tiukat normit ja jonka määräysvalta ylittää kaikkien yksittäisten maiden päätöksenteon?
Tietysti samalla tavoin kuten aina ennenkin: pelon kautta. Tarvitaan uusi uhkakuva, uusi virallinen totuus, kaikki kansat yhdistävä aate, johon jokainen planeetan asukas voi samaistua rodusta tai uskonnosta riippumatta. Tarvitaan uhka ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.
Kun suunnitelma on selvillä ja valtaeliitti on sijoittanut pelimerkkinsä, show saa alkaa.
Entinen Yhdysvaltain varapresidentti, Al Gore, saa tehtäväkseen ihmiskunnan pelastamisen. Hän ei ole tiedemies. Hän on tavallinen poliitikko. Hän on finanssieliitin nukke suoraan läpikorruptoituneen valtaeliitin ytimestä. Siitä huolimatta, ja juuri sen takia, Gore saa välittömästi kaiken tarvitsemansa mediahuomion kaikkialla maailmassa. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos nostetaan kaikkien ihmisten huulille ja pian kaikilla on siitä myös mielipide. Mielipide, joka sitkeän ja globaalin mediakampanian keinoin syötettiin kansan tajuntaan. Nekin, jotka vaistoavat Al Goren tekopyhyyden, katsovat sitä sormiensa läpi, sillä pohjimmiltaan Gore vaikuttaa ajavan hyvää asiaa.
Virallisen instituution statuksen ilmastouskonto saa viimeistään siinä vaiheessa, kun Al Gore pokkaa itselleen Nobelin rauhanpalkinnon. Tämän pisteen jälkeen ilmastonmuutosta ei voida enää peruuttaa - ei vaikka ilmastotiede myöhemmin osoittautuisikin vääräksi tai ilmastotiede itsessään osoittautuisi korruptoituneeksi. Virallinen totuus ei enää muutu. Siihen on yksinkertaisesti sijoitettu liikaa rahaa. Myös liian monen valtaeliitin edustajan uskottavuus riippuu ilmastonmuutoksesta. Kyse on myös Nobel-instituution arvovallasta ja välillisesti kaikkien aikaisemmin palkittujen nobelistien kunniasta. Lisäksi satojen tuhansien ihmisten työpaikka on riippuvainen ilmastouskosta ja kymmenet miljoonat tavalliset ihmiset ovat rakentaneet osan identiteetistään ja elämänkatsomuksestaan ilmastonmuutoksen varaan. Myös kaikkien maiden koulukirjat on kirjoitettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutos-teoriaa tukevaksi. Instituutiona ilmastouskonto elää jo omaa elämäänsä riippumatta siitä, kuinka ilmastonmuutosteoria itsessään toimii yhteen reaalimaailman kanssa. Vai toimiiko se lainkaan?
Niinpä kaikki kääntyy päälaelleen, kuten instituutioiden maailmassa lopulta aina. Jos vastustat Al Goren kaltaisia korruptoituneen politiikan ja suurpääoman edustajaa - joka ilmastouskonnon kautta synnyttää hiilidioksidikaupasta itselleen ja kaltaisilleen uuden miljardibisneksen tavallisten ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella - sinut leimataan ihmiskunnan hylkiöksi ja kotiplaneettasi viholliseksi. Vastustajanasi ei ole Al Gore, vaan miljoonat valtamedian ja koululaitoksen unta nukkuvat tavalliset kansalaiset.
Pahinta ilmastouskonnossa lienee kuitenkin se, kuinka koko ilmastohysteria on pohjavireeltään hyvin ihmisvihamielinen. Valtamedian pääasialliseksi tehtäväksi on muodostunut tavallisten kansalaisten syyllistäminen. Jokaisen hiilidioksidia uloshengittävän olennon tulisikin tuntea syyllisyyttä jo pelkästä olemassaolostaan. Vai mitä muuta pitäisi ajatella, kun Helsingin Sanomien kaltainen valtakunnan päämedia nostaa esiin Pentti Linkolan kaltaisten ajattelijoiden ajatuksia, joiden mukaan "Lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos" ja että "tehokkaampia tapoja väen vähentämiseen olisi esimerkiksi vesijohtoveden myrkyttäminen". Positiivisen muutoksen vaihtoehtoja ei lehdissä julkaista, mikä sinällään on hyvin ymmärrettävää. Nykyinstituutioiden maailmassa sellaisia ei yksinkertaisesti ole tarjolla.
"Kirjailija, kalastaja Pentti Linkola on sitä mieltä, että lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos. (...) "Tsunamistakaan ei ollut iloa, eihän siinä mennyt edes yhden päivän nettolisääntymisen verran ihmisiä", Linkola sanoo. (...) Aids antoi Linkolan mukaan ensin toivoa, mutta sitten sekin lässähti, sanoo Linkola, joka on Suomen tunnetuin maailmanlopun ennustaja. Linkolan mielestä tehokkaampia tapoja väen vähentämiseen olisi esimerkiksi vesijohtoveden myrkyttäminen." (Helsingin Sanomat 10.11.2009)
Totta on, että nykyinstituutioidemme puitteissa keinovalikoimamme on todellakin hyvin suppea ja ennusteemme huono. Mutta jos sen sijaan onnistumme vapauttamaan ajattelumme näkymättömistä kahleistamme ja tarkastelemaan maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ilman omatekoisten ja mielikuvituksellisten instituutioidemme rajoituksia, asiat näyttäytyvät meille kokonaan uudessa valossa. Lopulta kyse on aina maapallon resursseista, ihmisen ja ympäristön tasapainoisesta suhteesta, sekä siitä, kuinka ihmisten hyvinvointi voidaan nämä seikat huomioon ottaen viimeisimmän tieteellisen ja teknologisen ymmärryksen puitteissa maksimoida.
Kriisi tarkoittaa yhtä aikaa sekä vanhan loppua että uuden alkua. Globaalia raha- talous- ja yhteiskuntajärjestelmää lähestyvä kriisi on merkittävyydessään mahtavampi, kuin mikään aikaisemmin koettu kriisi ihmiskunnan historiassa, sillä se tulee viimekädessä ratkaisemaan olemassaolomme tällä planeetalla.
Ongelma sellaisenaan ei ole ylitsepääsemätön, eikä teknisesti edes vaikea. Sitä se on ainoastaan materialismiin taipuvaiselle maailmankatsomuksellemme ja egoistiseksi opetetulle mielellemme. Kyse on yhteiskuntaevolutiivisesta kriisistä, joka omalla voimallaan on pakottava ihmiskunnan kehittymään ja kasvamaan. Yli kymmeneen tuhanteen vuoteen ihminen ei ole noussut askeltakaan yhteiskuntaevoluution portaikolla. Koko kirjoitettu historiamme on rahan historiaa. Valitettavasti kriisiytyneet ja umpikujaan ajautuneet instituutiot ovat välttämätön välivaihe - tuskastuttava oppitunti - joka kivuliaisuudestaan huolimatta on pakko kahlata läpi ennemmin tai myöhemmin. Ilman totaalista kriisiä myös totaalinen muutos jää tapahtumatta.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 62. Tiede rahajärjestelmässä. Jani Laasosen blogissa taas lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]tiistaina 6. huhtikuuta 2010
62. Tiede rahajärjestelmässä
Kaikki ymmärtävät tieteellisen metodin varaan lasketun päätöksenteon edut. Tiede viittaa systemaattiseen tiedonhankintajärjestelmään, jolla ihmiset pyrkivät ymmärtämään todellisuutta yhä tarkemmin.
Tieteellinen menetelmä ei ole kiinnostunut ihmisten mielipiteistä. Mielipiteiden sijaan tieteen tarkoitus on mitata todellista maailmaa. Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan epädogmaattisesti, arvostelevasti ja läpinäkyvästi, on tehokkain ja järkiperäisin käsitysten muodostamisen menetelmä.
Valitettavasti rahajärjestelmän varaan rakennetussa yhteiskuntajärjestelmässä rahan voima on kaikkien muiden voimien yläpuolella, eikä tiede tee tässä asiassa poikkeusta.
Koska nykyihmiset ovat vuosien saatossa oppineet luottamaan tieteelliseen metodiin, tieteelliset tutkimukset pitävät sisällään valtavan kaupallisen potentiaalin. Tämä synnyttää tiedemaailmaan luontaisen palkkiojärjestelmän korruptoituneelle käytökselle.
Koska myös tiedemiehet ovat pelkkiä tavallisia ihmisiä ja siksi riippuvaisia rahoituksesta ja uralla etenemisestä, syntyy tiedemaailmaan luontainen kysyntä tutkijoille, jotka ovat valmiita tekemään tieteellisiä tutkimuksia tarkoitushakuisesti. Tällaisessa tapauksessa koko tieteellinen metodi käännetään päälaelleen. Tutkimuksen rahoittaja, esimerkiksi monikansallinen suuryritys, saattaa projektin alussa vihjailla tutkimusprojektin vetäjälle, minkälaista tieteellistä tulosta tutkimuksella haetaan.
Jos tutkimustulos miellyttää rahoittajaa, on tutkijalle luonnollisesti tiedossa lisääntyvää mainetta ja mammonaa. Tiedemiehen tehtäväksi jää nyt rahoittajan ja toimeksiantajan tarpeiden täyttäminen sellaisten koejärjestelyjen kautta, jotka johtavat rahoittajaa miellyttävään, toivottuun lopputulokseen ilman, että tutkimus vaikuttaa epätieteelliseltä.
Aina korruptiota ei tietenkään tapahdu, tai jos tapahtuu, epäilyjä on vaikea todistaa oikeiksi. Siksi riittää, että tiedostamme tämän järjestelmässä piilevän, korruptiota luontaisesti tukevan, kieroutuneen palkkiomekanismin. Jos tällainen palkkiomekanismi on olemassa, on suoranaista naiviutta elää siinä uskossa, ettei sitä koskaan hyödynnettäisi myös reaalimaailmassa.
Rahajärjestelmän luoman korruption keinoin esimerkiksi tupakkateollisuus onnistui viivyttämään kymmenillä vuosilla ihmisten yleistä tietoisuutta tupakoinnin aiheuttamista sairauksista. Rahan keinoin useat arvostetutkin tiedemiehet saatiin antamaan toivottuja, eli vähätteleviä lausuntoja tupakan terveysriskeistä, minkä johdosta kaikki tupakkayhtiöitä vastaan nostetut oikeusjutut kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Miljoonat ihmiset maksoivat tästä rahan korruptoimasta tieteellisestä metodista hengellään. Näin tapahtui siitäkin huolimatta, vaikka myös virallinen totuus, eli valtiot ja poliitikot yleisesti tuomitsivat tupakoinnin ja pitivät sen aiheuttamia terveyshaittoja hyvin todennäköisinä. Tämä on osoitus vain siitä, kuinka rahan voima vaikuttaa kaikkien muiden voimien yläpuolella.
Mitä siis tapahtuisikaan, jos virallinen totuus ja media kaikessa laajuudessaan asettuisivat joskus kannattamaan tällaista korruptoitunutta tieteellistä metodia? Nähtäisiinkö silloin ehkä lääketeollisuuden ajamia maailmanlaajuisia rokotekampanjoita jonkun mitättömän uhkan vuoksi? Voitaisiinko vääristellyn tieteellisen metodin keinoin luoda jokin globaali, koko maapalloa tai ilmastoa koskettava uhka, jonka keinoin koko maailma saataisiin alistettua yhden keskitetyn valtakoneiston alaisuuteen?[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 61. Velka valtapolitiikan perustana. Jani Laasosen blogissa loistavaa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]lauantaina 3. huhtikuuta 2010
61. Velka valtapolitiikan perustana
Nykyisessä globaalissa maailmantaloudessa kaikki perimmäinen valta on lopulta niiden käsissä, jotka hallitsevat rahaa. Sotateollisuus on toki kannattavaa, mutta sen sijaan että sotien annettaisiin kasvaa liian suuriksi kansainvälisiksi konflikteiksi, riittää että niitä ylläpidetään jossain syrjäisissä maailmankolkissa. Valtapoliittisesti paljon parempiin tuloksiin päästään valtioiden velkaannuttamisen keinoin. Tällä tavoin kaikki saadaan näyttämään luonnolliselta, eikä kansa osaa syyttää ikuisesta velkaorjuudesta ketään tai mitään muuta, kuin kasvotonta talousjärjestelmää, jolle kukaan ei kuitenkaan mahda mitään.
Tähän saakka maailmanpankin velkahelvetissä ovat kituneet lähinnä vain köyhät kolmannen maailman maat, mutta uusi vallalla oleva finanssikriisi on saanut polvilleen myös ennen vauraina pidettyjä länsimaita. Tuoreimpina esimerkkeinä Islanti ja Kreikka. Nämä maat ovat menettäneet itsemääräämisoikeutensa finanssilaitoksilta ottaman velan johdosta lähes yhtä perusteellisesti, kuin jos ne olisivat joutuneet suurvalta-armeijan miehittämäksi. Mutta kun orjuuttajana on näkyvän vihollisen sijaan abstrakti raha, jonka perimmäistä olemusta ei opeteta kouluissa eikä siksi ymmärretä, kansakunnalla ei ole keinoja taistella valloittajaansa vastaan.
"On olemassa kaksi tapaa valloittaa ja orjuuttaa kansakunta. Se voi tapahtua joko miekan tai velan kautta."
-- John Adams --
Islannin ja Kreikan tapauksissa rahajärjestelmän orjuutus on hyvin läpinäkyvää, sillä näissä maissa tilanne on kärjistynyt poikkeuksellisen hankalaksi. Meillä Suomessa, kuten kaikissa muissakin länsimaissa, kärsitään samoista ongelmista, hieman vain lievemmässä mittakaavassa.
Rahajärjestelmään synnytetty keinotekoinen niukkuus synnyttää jatkuvan leikkaamistarpeen yhteiskunnan hyvinvointipalveluihin, sekä ylläpitää kiihtyvään kasvuun ja ikuiseen työpakkoon perustuvaa järjestelmää. Orjuutuksemme on totaalista, mutta näkymätöntä. Orjuutuksen mahdollistaa ymmärtämättömyytemme, jota ylläpidetään valtion koulujärjestelmän ja valtamedian keinoin. Rahajärjestelmää ei osata syyttää, koska raha on vain rahaa - näin uskotaan.
Nykypäivänä velka- ja korkotaakan vaikutus kansantalouteen on sama, kuin jos maa toimisi vieraan vallan alaisuudessa ja kansakunta työskentelisi vieraan vallan hyväksi. Kaikki se kuitenkin tapahtuu monimutkaisen talousjärjestelmän kulisseissa, niin korkealla valtahierarkian huipulla, ettei tavallisella kansalaisella ole juurikaan ymmärrystä asioiden todellisesta luonteesta. Eikä finanssimaailmaa koeta yhtä negatiivisesti kuin vieraan vallan miehittäjiä. Massojen ohjailu tapahtuu paljon hienovaraisemmin kuin entisaikoina.
Jos ihmiset tahdotaan saada kävelemään suuntaan X, heitä ei kannata vain käskeä tekemään niin. Suora ohjailu tuntuu vastenmieliseltä pakottamiselta, ja synnyttää ihmisissä välittömän vastareaktion. Massojen ohjailun menestyksen avain piilee valinnan vapauden illuusiossa. Muuttamalla tekijää Y, ihmiset saada haluamaan muutosta X. Nyt heitä ei tarvitse pakottaa. Tai vieläkin paremmin - muuttamalla tekijää Z, tekijä Y muuttuu, jolloin kansa saadaan haluamaan muutosta X.
Pelkkä käsky "työskennelkää 80-vuotiaiksi" ei toimi. Täytyy olla jokin konkreettinen syy. Jokin sellainen, jota kukaan ei voi (tai osaa) kyseenalaistaa. Yleensä se on raha.
"Valtiovarainministeri Jyrki Katainen perustelee, ettei hallitus voi tehdä kansainväliselle talouskriisille mitään (...) Vanhasen mukaan valtio on valmis velkaantumaan kriisistä selviämiseksi. Hallitus linjaa maksavansa laskut "suomalaisella työllä". Lähivuosina Suomi velkaantuu kymmenillä miljardeilla euroilla ja valtiotalouden alijäämä kasvaa vuosittain - siksi suomalaisten on tehtävä töitä muutama vuosi pidempään, Vanhanen perustelee." (Yle-uutiset 24.02.2009)
Korkea valtion velka pakottaa kansan työskentelemään finanssijättiläisten hyväksi ikuista kiihtyvää kasvua vaativassa raha- ja talousjärjestelmässä. Samat finanssitahot, jotka ylläpitävät raha- ja talousjärjestelmää, omistavat myös kaikki tiedotusvälineet, mikä pitää huolen siitä, että ihmiset jo pienestä pitäen oppivat pitämään sairasta järjestelmää normaalina.
Koska valtio toimii käsi kädessä finanssilaitosten kanssa, myös koulujärjestelmä myötäilee lasten kasvatuksessa finanssimaailman ylläpitämiä uskomuksia. Eihän mikään instituutio kasvata oppilaitaan kumoamaan itse itseään. Muutoksen on tultava ulkopuolelta.
Mikä tekee tilanteesta erityisen ongelmallisen (tiedon puutteen lisäksi), on ihmisluonnolle tyypillinen muutosvastarinta. Muutos nähdään niin pelottavana asioiden tilana, että orjuutetut asettuvat puolustamaan orjuuttajaansa. Ilmiötä, jossa orjuutettu auttaa orjuuttajaansa tullakseen vielä enemmän orjuutetuksi, voidaan rinnastaa yhdeksi Tukholma-syndrooman alalajeista.
Wikipedian määritys Tukholma-syndroomalle:
"Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa."[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 60. Kriittinen media. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]perjantaina 2. huhtikuuta 2010
60. Kriittinen media
Valtamedia toimii rahajärjestelmän sisällä samalla tavoin kuin kaikki muutkin organisaatiot, ollen siten myös lähtökohtaisesti korruptoitunut ja siksi taipuvainen julkaisemaan aina vain tiettyjä tahoja hyödyttävää informaatiota. Aidosti kriittinen media on rahajärjestelmän puitteissa pelkkä illuusio.
Kaupalliset mediatalot ovat tyypillisesti finanssieliitin omistuksessa ja toimivatkin siksi luonnollisesti rahajärjestelmän pelisääntöjä mukaillen. Jos media taas on valtiollinen, tukee se luonnollisesti valtion agendaa. Valtiot puolestaan toimivat läheisessä yhteistyössä pankkijärjestelmän kanssa ja ovat siten lähtökohtaisesti aina finanssimaailman etujen puolustajia.
Ennen internetin aikakautta yhteiskunnassa ei ollut kunnollista areenaa mediaa arvostelevalle kriittiselle yleisölle. Onneksi asiat ovat muuttuneet viime vuosina nopeasti parempaan suuntaan, eikä neljättä valtiomahtia oteta enää samalla tavoin itsestään selvänä tosiasiana, kuin menneinä aikoina.
Mediatalojen uutis-sivustot rinnastetaan nykypäivänä yhä enemmän pelkiksi omaa agendaansa ajaviksi uutisblogeiksi, jotka tarkastelevat maailmaa vanhojen ja yhä huonommin toimiviksi käyvien virallisten instituutioiden näkökulmasta. Yhä useammat ihmiset ovat jo oivaltaneet, ettei nykypäivän ongelmia tulla ratkaisemaan vanhoilla menetelmillä.
Yleisö vaatii yhä suuremmassa määrin tuoretta näkökulmaa ja uusia ajattelutapoja, joita vanhat instituutiot eivät pysty tuottamaan kyseenalaistamatta samalla itseään. Siksi todellinen muutos tuleekin tapahtumaan omia polkujaan pitkin. Oma veikkaukseni on, että internetillä ja kansainvälisillä internet-yhteisöillä tulee olemaan muutoksessa hyvin merkittävä rooli.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 59. Kyberterrorismista ja piratismista veruke internetin kontrollointiin? Jani Laasosen blogissa jälleen hyvää lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 1. huhtikuuta 2010
59. Kyberterrorismista ja piratismista veruke internetin kontrollointiin?
Länsimaissa kiusallisin osa virallisen totuuden kyseenalaistavasta kritiikistä voidaan leimata aina salaliittoteorioiksi, mikä oikeuttaa vakavienkin yhteiskunnallisten ongelmien syrjäyttämisen ilman, että vapaan länsimaisen median maine (jonka tehtävä asioiden penkominen tulisi olla) siitä lainkaan kärsisi. Virallisen totuuden ainoa heikko kohta on vapaa internet.
Internet ei suodata tietoa, tai pureskele sitä helposti nieltävään muotoon. Sen sijaan internet lyö faktat pöytään jokaisen ihmisen itsensä arvioitavaksi. Tässä pelissä valtaeliitti on helisemässä yhdessä virallista totuutta ylläpitävän valtamedian kanssa.
Internetin aikakaudella ihmisen ei tarvitse olla enää riippuvainen oman maansa valtamedian tarjoamasta propagandasta, vaan hän voi lukea uutisensa halutessaan vaikkapa Venäläisestä, Kiinalaisesta tai Arabialaisesta näkökulmasta, tai vaihtoehtoisesti hän voi hakea tietoa riippumattomien asiantuntijoiden blogeista ja muodostaa käsityksensä siten huomattavasti laajempaan lähdeaineistoon perustaen.
Ajan saatossa yhä useammalle ihmiselle selviää, että valtamedian ylläpitämä totuus asioiden tilasta on aina hyvin suhteellinen käsite. Ajan saatossa yhä useampi ihminen tulee väistämättä törmäämään perinteisen valtamedian tarjoaman virallisen totuuden yksisilmäisyyteen ja korruptoituneisuuteen. Ennen pitkää ihmisten tietoisuus kasvaa, eivätkä he enää voi olla ärsyyntymättä kuullessaan valtamedian yksisilmäistä uutisointia milloin mistäkin keinotekoisesta uhkasta. Tietoisuuden lisääntyessä valtaeliitin ja valtamedian ylläpitämä virallinen totuus muuttuu yhä useamman ihmisen tajunnassa niin silmiinpistävän korruptoituneeksi, ettei tiedostava ihminen pysty sellaista enää sietämään.
Internet tarjoaa ihmisille ennen näkemättömän mahdollisuuden uudenlaiseen, kokonaisvaltaiseen maailmankatsomukseen. Valtamedian propagandakoneistosta irrallisena ihminen voi muodostaa maailmasta paljon eheämmän ja loogisemman kuvan.
Pelkkä perusymmärrys raha- ja talousjärjestelmämme ongelmakeskeisestä lähtökohdasta asettaa koko ihmiskunnan käyttäytymisen uuteen perspektiiviin, mikä puolestaan ei voi olla muuttamatta ihmisen kokonaisvaltaista asennoitumista valtamedian tarjoamaan uutisointiin.
Ajan saatossa yhä useammat ihmiset heräävät näkemään maailman uudessa valossa. Siinä, kuinka maailman kerrotaan toimivan ja kuinka se todellisuudessa toimii, on suuri ja perustavalaatuinen ristiriita.
Internetin ansiosta yhä useampi ihminen elää valtainstituutioiden keskitettyjen aivopesukoneistojen ulottamattomissa. Juuri tämän vuoksi internet muodostaa samalla yhä suuremman yksittäisen uhkan nykyjärjestelmälle ja sen valtaeliitille. Ilman tämän jatkuvan aivopesukoneiston läsnäoloa, valtainstituutioiden ylläpitämä lumous alkaa väistämättä murentua. Siksi onkin varsin todennäköistä, että jollain keinoin tätä lisääntyvän läpinäkyvyyden uhkaa pyritään ennen pitkää kahlitsemaan myös länsimaissa. Kiinassa ongelma on jo ratkaistu ja internetissä julkaistava tieto on tarkasti suodatettua ja kontrolloitua.
Kuinka sitten rajoittaa kansalaisten oikeutta täysin vapaaseen tiedonhakuun ja tiedonlevitykseen, sekä anonyymiin nettisurffailuun? Kuinka luoda ihmisten mieliin keinotekoinen uhka, jonka keinoin kansalaiset voidaan asteittain alistaa yhä suuremman valvonnan ja kontrollin piiriin?
Tavoitteeseen voidaan päästä esimerkiksi kyberterrorismin tai piratismin uhkaa hyväksikäyttäen. Tietokoneiden ja internetin maailmassa kuka tahansa ihminen voi olla potentiaalinen piraatti tai kyberterroristi. Ylläpitääkseen vanhentuneita valta-instituutioita, instituution edustajilla on jatkuva lisääntyvä tarve saada lisätä kaikenlaista valvontaa ja kontrollia yhteiskunnassa. Ennen pitkää lisääntyvän kontrollin tarve synnyttää kontrollin tarpeen lisäämiselle myös ratkaisun.
"FBI:n johtaja Robert Mueller varoittaa, että terroristit selvästikin suunnittelevat internetissä tehtäviä iskuja. Uhan kanssa ei ole leikkimistä, sillä netti-iskun vaikutus voi olla yhtä suuri kuin "hyvin asetetun pommin", Mueller varoittaa." (Tietokone-lehti 8.3.2010)
Ilman konkreettista uhkaa ihmisiä on kuitenkin mahdoton saada luopumaan oikeudestaan vapaaseen, suodattamattomaan informaatioon ja anonyymiin nettisurffailuun. Kyberterrorismin uhkaa voidaankin ryhtyä torjumaan vasta näyttävän kyberterrori-iskun jälkeen.
Näyttävästi toteutetun ja suurta mediahuomiota osakseen saaneen kyberterrori-iskun jälkeen valtaeliitin ei enää tarvitse myydä ajatusta internetin valvonnasta kansalaisille. Kansalaiset tulevat vaatimaan oikeuksiensa polkemista itse. Turvatakseen kansallisen turvallisuuden, kansalaiset hyväksyvät mukisematta uudet rajoitukset, lisääntyvän kontrollin ja läpitunkevan valvonnan.
Kehityksen suunta on huomattu luonnollisesti myös jo valtiotasolla, johon Matti Vanhasen hallitus on reagoinut valmistelemalla kaikessa hiljaisuudessa valtakuntaan uutta valmiuslakia. Oikeus ja kohtuus -blogi kirjoitti aiheesta 4.9.2009 seuraavasti:
"Matti Vanhasen hallitus on säädättämässä uutta valmiuslakia joka nykyisessä hallituksen esityksen muodossa rikkoisi törkeästi Suomen perustuslakia, yksityisyyden suojaa ja kaventaisi merkittävästi kansalaisten oikeuksia täysin mielivaltaisesti ilman riittäviä perusteita. Matti Vanhasen hallitus yritti ajaa lain läpi tavallisena lakina. Onneksi perustuslakivaliokunta esti aikeet ja totesi lain vaativan perustuslainsäätämisjärjestystä. Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa turvata väestön toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen toteutuukin uudessa laissa käytännössä karsimalla oikeudet minimiin.
Uudessa valmiuslaissa poikkeusolojen määritelmää on laajennettu merkittävästi. Nyt ei puhuta enään aseellisesta hyökkäyksestä vaan poikkeusolon määritelmään riittää myös aseelliseen hyökkäykseen verrattavissa oleva tilanne. Hyökkäyksen toteuttajan ei tarvitse olla toinen valtio, riittää että tilanne voidaan tulkita samankaltaiseksi. Hallitus voi siis ottaa käyttöön poikkeusolojen valtuudet uudessa lakiehdotuksessa hyvin helposti. Pelkästään tietojärjestelmien vakava horjuminen riittää Suomen asettamiseen poikkeustilaan. Esimerkkinä voidaa pitää Suomen joutumista samankaltasen verkkohyökkäyksen kohteeksi kuin Viro joitakin vuosia sitten.
Poikkeustilassa hallitukselle ja viranomaisille annetaan käytännössä kaikki valta. Perustuslakia ei tarvitse noudattaa ja monet muutkin lailla turvatut oikeudet lopetetaan. Viranomaiset voivat estää sähköpostiliikenteen, sulkea yksityiset internetliittymät ja estää tiedon jakamisen muutoin kuin viranomaisten hyväksymien kanavien kautta. Viestintävirasto voidaan määrätä peruuttamaan radiolupataajuudet ja määrätä kanavat viranomaisten ja armeijan käyttöön. Viranomaisille annetaan myös mahdollisuus takavarikoida yksityisessä käytössä olevat tietokoneet, määrätä luovuttamaan tietokoneohjelmat valtion hallintaan, puhelimet takavarikoitavaksi tai puhelinlinjat katkaistavaksi.
Kriisitilanteessa valtion viestintäkeskus voisi määrä tietyntyyppiset ja sisällöltään tietynlaiset viesti ja uutiset julkaisukieltoon. Uusi valmiuslaki antaa jopa mahdollisuuden viranomaisille määrätä tiedostusvälineiden julkaiseman tiedon sisällöstä ja pakottaa kaikki tiedostusvälineet julkaisemaan hallituksen ja viranomaisen tiedotteet välittömästi. Sananvapauden ja yksityisyyden suojan loukkaukset ovat jälleen saaneet jatkoa. Lex Karpela, Lex Nokia, lähdesuojan kavennukset ja internet sensuurin mahdollistaneet lait ovat saamassa seuraajan.
Kukaan ei kiellä etteikö poikkeusoloissa tarvita poikkeuksellisia keinoja. Poikkeusoloissa totuudenmukaisen tiedon välittäminen ja saaminen on kuitenkin oleellista. Riippumattomien lähteiden antama tietosisältö on monin kerroin luotettavampaa kuin viranomaisten pakon edessä tiettyjä päämääriä ajavien progandaviestien. Nykypäivän suomalaiset ovat varmasti jo niin valveutuneita jotta tietävät kuinka vähän viranomaisten sanaan on kriisitilanteessa luottamista.
Hallitus saa uuden lain myötä hyvin poikkeukselliset oikeudet. Pahinta tilanteessa kuitenkin on, että poikkeusoloihin voidaan mennä hyvin pienestä syystä. Syytä on myös muistaa Suomen nykyinen tilanne Euroopan pahimpana ihmisoikeuksien polkijana ja ihmisoikeussopimuksen loukkaajana. Kaukana ei ole hetki kun hallitus lähi-idän diktatuurien jalanjälkiä seuraten julistaa Suomeen poikkeustilan silloin kun Suomen hallituksen toimintaan ja viranomaisten luotettavuuteen kohdistuva kritiikki tai toiminta ylittää sietokyvyn."[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 58. Lumedemokratia. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 31. maaliskuuta 2010
58. Lumedemokratia
Kevättalvella 2009 ilmestyneen kirjan "Lumedemokratia" kirjoittajat kritisoivat kovin sanankääntein suomalaisen poliittisen eliitin päätöksentekoa, joka tapahtuu todellisuudessa hyvin pienissä piireissä ja julkisuudelta piilossa. Läntisessä demokratiassa ihmisillä tulisi olla tarjolla vaihtoehtoja, mutta yhä useammat Suomalaiset eivät enää erota puolueita toisistaan. Järjestelmä on alkanut yhä enemmän muistuttaa yksipuoluejärjestelmää - mitä se rahajärjestelmän päällä toimiessaan todellisuudessa onkin.
Kirjan mukaan Suomea ei voida laskea länsimaiseksi demokratiaksi. Hallitukset tekevät jokseenkin samanlaista politiikkaa vuodesta toiseen, väristä ja kokoonpanosta riippumatta.
Kansanedustuslaitoksen tulisi toimia poliittisen keskustelun pääareenana. Sen sijaan poliittiset päätökset valmistellaan kabineteissa ja tuodaan valmiina eduskuntaan. Siinä vaiheessa kun poliittisen keskustelun tulisi alkaa, päätökset on käytännössä jo tehty. Huolellisesti valmisteltu lakiehdotus ei kaipaa enää julkista keskustelua.
Suomesta puuttuu kirjan mukaan myös kriittinen media ja kriittinen älymystö. Valtakunnan päätöksenteko tapahtuu suuren yhteisymmärryksen vallitessa ja muistuttaa tunnelmaltaan yksipuoluejärjestelmän puoluekokousta. Kaiken lisäksi päätöksentekijöitä rahoitetaan avoimesti ja avokätisesti finanssimaailman taholta.
Kuka todella uskoo voivansa vaikuttaa äänestämällä? Vaikka oma ehdokas tulisikin valituksi, on hän lopulta vain puolueen napinpainaja. Kun puoluekuri isketään pöytään, yksittäisten edustajien mielipiteet menettävät merkityksensä. Kuka sitten päättää mitä mieltä puolue jostain asiasta on? Tietysti puolueen puheenjohtaja. Ja mikä erikoisinta, hänen ei ole tarvinnut saada ainoatakaan ääntä keneltäkään!
Entä mikä on se mandaatti, jonka vaalien voittaja saa kansalta? Kun vaalien voittaja ja pääministeripuolue saa reilut 20 % kaikista annetuista äänistä, äänestysprosentin ollessa 60%, tarkoittaa se käytännössä sitä, että vain 12 % suomalaisista äänesti hallitsevaa puoluetta, jonka suunnan määrää epädemokraattisesti valittu puolueen puheenjohtaja.
Kyse ei ole oikeistosta tai vasemmistosta, vihreistä tai isänmaallisista. Ainoa seikka, joka käyttäytymistämme todella ohjaa, on taloudellinen kannattavuus ja sen tavoittelu. Mutta onko taloudellisen kannattavuuden tavoittelu linjassa ihmiskunnan ikiaikaisen ajattoman viisauden kanssa?
"Tulipa tuossa mieleen, että saimaannorppa voisi olla kannattavaa tappaa sukupuuttoon. Sama koskee kaikkia marginaalilajeja, eli käytännössä pääosin isoja nisäkkäitä. Ei luonto siitä pahemmin kärsisi jos saimaasta norppa katoaisi Saimaasta.
Sillä rahalla joka norpan suojelemiseen kuluu voisi tehdä paljon oikeaa luonnonsuojelua. On paljon lajeja joiden suojelusta olisi enemmän hyötyä. Tarkoitan siis tiettyjen alueiden suojelua lajien elinmahdollisuuksien säilyttämiseksi. Toki norppa on joidenkin mielestä söpö ja siksi sitä pitää suojella. Ketäpä joku iljettävä ötökkä kiinnostaisi.
Tietysti kaikkein paras tapa suojella uhanalaisia eläimiä olisi syödä niitä. Jos jollakulla on bisneksenä tarjoilla syötäväksi vaikkapa nyt norppaa, on aivan selvää, etteivät silloin norpat pääse loppumaan."
-- Eero Tikka (Kokoomus) blogissaan 28.3.2010 --
Todellisuudessa emme ole koskaan eläneet vapaassa demokratiassa. Mitä se edes on? Onko vapaa demokratia edes tavoittelemisen arvoinen tila?
Nykyjärjestelmässä mieliimme on ohjelmoitu käsitys, että aina kun kansalle annetaan valta, asiat sujuvat yhtäkkiä jotenkin paremmin. Mutta kuinka asioista keskimäärin mitään ymmärtämättömät kansalaiset voisivat tietää mikä olisi heidän hyvinvoinnilleen paras mahdollinen ratkaisu? Jokaisella ihmisellä voi kyllä olla oma mielipiteensä asioista, mutta mistä he tietävät, että heidän mielipiteensä ovat heidän omiaan, eikä vain esimerkiksi valtaeliitin ylläpitämiä käsityksiä? Kuinka paljon keskivertoihminen ylipäänsä ajattelee itsenäisesti ja omavireisesti? Kuinka paljon hänellä on sellaiseen edes aikaa?
Eikö yhä edelleen lähes kaikki uusi tieto tule keskuuteemme valtamedian kautta? Käsityksemme maailmasta on lähes täydellisesti valtamedian tarjoaman informaation varassa. Tällöinhän valtamedialla on kaikista suurin valta valtaväestön mielipiteenmuokkaajana. Ei tavallinen ihminen saa itsestään päähänsä sikainfluenssapaniikkia, ilmastonmuutoshysteriaa, terrorismin pelkoa tai talouslamaa. Kaikki tämä informaatio on syötetty kansalaisten tajuntaan valtamedian kautta. Kaikki ihmisten tieto, ymmärrys ja mielipiteet ovat lopulta aina lähtöisin valtamedian uutisoinnista. Valtaeliitillä on keinot saada ihmiset haluamaan asioita, ilman että ihmisillä itsellään on tästä mekanismista mitään ymmärrystä. Kaikki luonnollisesti uskovat, että heidän ajatuksensa ovat heidän omiaan.
Ihmiset elävät harhaluulossa, että heillä olisi valta päättää heitä koskevista asioista äänestämällä vaaleissa. Kyse on täydellisestä illuusiosta. Saitko sinä äänestää uudesta ydinvoimalasta? Äänestitkö Lex Nokian, eläkeiän noston, veronkorotusten, lisääntyvän valtion velan, energiansäästölamppujen tai Afganistaniin lähetettävien sotajoukkojen puolesta? Lisäävätkö nämä päätökset ja lukuisat vastaavat omaa tai läheistesi hyvinvointia? Tuskin. Silti niin tapahtui.
Kansanvalta ei ole muuta, kuin valtaeliitin ylläpitämä tarina, johon kansa uskoo vain siksi, koska se on koulutettu niin tekemään. Demokratia on illuusio, jonka käytännön toteutus on mahdotonta, eikä sen hyödyllisyydestäkään ole mitään takuita.
Mitä hyötyä on kansanvallasta sellaisessa maailmassa, jossa koko kansa on läpikäynyt saman koululaitoksen ja sisäistänyt siten itselleen ja ympäristölleen tuhoisan maailmankatsomuksen?
Mikä sitten demokratia-illuusion tilalle? Lähestytään aihetta esimerkkitapauksen kautta.
Kuvitellaan että olet joutunut liikenneonnettomuuteen ja lääkäri suorittaa sinulle leikkaustoimenpiteen. Korvaisitko nyt kokeneen kirurgin päätöksenteon leikkausta seuraamaan saapuneiden satunnaisesti valittujen kansalaisten demokratialla? Antaisitko näiden ihmisten päättää mihin seuraava viilto tehtäisiin? Tietenkään et. Kuka tahansa potilas toivoisi, että hänen leikkauksensa suoritettaisiin sen hetkistä parasta asiantuntemusta ja teknologiaa hyväksikäyttäen, potilaan hyödyn maksimoinnin periaatteita noudattaen.
Lyhyesti kiteytettynä päätöksenteon perustana tulee olla potilaan hyödyn maksimointi kaiken käytettävissä olevan teknologian, tiedon ja resurssien puitteissa. Parempaan emme pysty. Vähempään emme voi tyytyä.
Tätä täsmälleen samaa mekanismia voitaisiin soveltaa myös yleiseen päätöksentekoon. Kun puhumme ihmisten hyvinvoinnin maksimoinnista, puhumme aina teknisistä ongelmista. Hyvinvointimme ei synny keinotekoisten instituutioiden kautta, vaan luonnosta, sen resursseista ja luonnon mekanismien paremmasta ymmärryksestä.
Älykkäästi suunnitellussa yhteiskunnassa kaikki päätöksentekojärjestelmät perustuvat kaikkien ihmisten tasapuolisen hyvinvoinnin maksimointiin parhaan olemassa olevan tiedon, käytettävissä olevien teknologian ja planeetan tarjoamien resurssien puitteissa. Rahaa tai politiikkaa ei tässä prosessissa tarvita.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 57. Teknologinen työttömyys. Jani Laasosen blogissa jälleen tärkeää lisämateriaalia, joten käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]tiistaina 30. maaliskuuta 2010
57. Teknologinen työttömyys
"Ihmisten rooli tärkeimpänä tuotannontekijänä tulee vähenemään samalla tavoin kuin hevosten rooli väheni maanviljelyksessä, hiipuen ensin vähitellen, kadoten myöhemmin kokonaan traktoreiden käyttöönoton myötä."
-- Wassily Leontief, talouden nobelisti, 1973 --
Teknologia korvasi ensin ihmistyövoiman maa- ja metsätaloudessa. Maaseutu autioitui ja ihmiset siirtyivät suurina joukkoina kaupunkeihin tehdastyöhön. Sitä mukaa kun tehdastyö automatisoitui, siirtyivät työntekijät palvelusektorin palvelukseen. Viime aikoina myös palvelusektoria on automatisoitu alati kiihtyvällä vauhdilla. Mihin päättäjät uskovat ihmisten työllistyvän palvelusektorin jälkeen?
Jos ongelmakeskeinen raha- ja talousjärjestelmä pyrkii työllistämään myös jatkossa kaikki kansalaisensa, tulee ihmisongelmien määrän kasvaa lähitulevaisuudessa räjähdysmäisesti. Muussa tapauksessa edessä on väistämättä lisääntyvästä tietojenkäsittelystä, teknologiasta ja automaatiosta seuraava massatyöttömyys.
Markkinatalous pyrkii aina voiton maksimointiin ja valitettavasti ihminen on kallis, sairasteleva, huolimaton ja epäluotettava tuotannontekijä. Meillä on jo pankkiautomaatteja, lainausautomaatteja, limsa-automaatteja, karkkiautomaatteja, pullonpalautusautomaatteja, maksuautomaatteja, valokuvien kehitysautomaatteja, tilausautomaatteja, pysäköintiautomaatteja ja automaattisia puhelinvaihteita, sekä lukuisia internetiin ulkoistettuja palveluita, jotka perustuvat siihen, että asiakas palvelee itse itseään. Esimerkiksi matkalle lähtiessään asiakas voi varata matkan internetistä, tulostaa lipun kotonaan ja huolehtia lentokentällä lähtöselvityksestä. Ikeassa asioiva asiakas voi valita itsepalvelutiskin, skannata tuotteiden viivakoodit tietokoneelle ja hoitaa koko maksutapahtuman itsenäisesti sirukortilla. Suunta on selvä ja väistämätön. Kassahenkilökunta tulee katoamaan. Jäljelle jäävät vain itsepalvelun sujuvuutta ylläpitävä henkilökunta sekä tietysti vartijat.
Nykyjärjestelmässä lisääntyvä teknologia ja automaatio koetaan yleisesti uhkana, sillä se lisää ihmisten työttömyyttä ja huonontaa siten heidän elintasoaan. Tämä taas on yksi selkeä esimerkki lisää siitä, kuinka rahajärjestelmä on omiaan vääristämään ihmisen luontaista palkkiomekanismia ja kääntämään sen häntä itseään vastaan.
Teknologian alkuperäinen, luonnollinen ja siksi myös ainoa todellinen tehtävä, on ollut vapauttaa ihmiset raadannasta, antaa heille hyvinvointia ja lisätä perheen, ystävien ja harrastusten parissa vietetyn vapaa-ajan määrää. Tiede ja teknologia eivät sellaisenaan ole ihmisvihamielisiä. Vihamieliseksi ne muuttuvat voitonmaksimointiin perustuvan talous- ja rahajärjestelmän ja muiden keinotekoisten instituutioiden myötävaikutuksesta. Teknologian sijaan meidän tulisikin pelätä käytöstämme kierouttavia instituutioita.
Ennemmin tai myöhemmin kansakunnan päättäjien on kohdattava tuottavuuden ja työllisyyden kiusallinen kääntäen verrannollisuus. Onhan se vain yksinkertainen tosiasia, että mitä enemmän kansakunta irtisanoo työntekijöitään ja siirtää työntekoa koneiden ja automaation vastuulle, sitä enemmän kansakunta tuottaa. Samaan aikaan kun kansakunta rikkoo tuotantoennätyksiä, yhä suurempi osa kansasta jää työttömiksi ja vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. Kaupat pursuavat tavaraa, joita yhä harvemmilla on rahaa ostaa.
Teknologia tulee antamaan ihmisille väistämättä runsaasti lisää vapaa-aikaa tulevaisuudessa. Se tulee tapahtumaan joko massiivisen rakenteellisen työttömyyden tai kokonaan uuden talousjärjestelmän muodossa, mutta se tulee tapahtumaan joka tapauksessa.
Kapitalistinen järjestelmä on luhistumassa monelta eri suunnalta samanaikaisesti. Koko syvästi korruptoituneen järjestelmän kieroutunut luonne tulee ennen pitkää räjähtämään yhä useampien ihmisten tietoisuuteen. Eikä kerran totuutta maistanut kansa voi palata enää täysin tyytyväisenä takaisin entiseen elämäänsä.
Kuinka kaikki sitten tulisi tapahtumaan? Todennäköistä on, että muutoksen nopeus ja perusteellisuus tulee yllättämään kaikki asiantuntijatahot.
Kun aika on kypsä, muutos voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Aiheesta voisi kysyä vaikkapa nykyiseltä ulkomaankauppaministeriltämme, Paavo Väyryseltä, joka vuonna 1988 esitteli väitöskirjansa johtoajatuksena, kuinka kommunistinen Neuvostoliitto on oleva ikuinen ja kuin Euroopan kahtiajako tulisi säilymään entisellään ainakin seuraavat vuosikymmenet.
Väyrysen väitös piti kutinsa vain vuoden. Berliinin muuri murtui vuonna 1989 ja Itä-Euroopan sosialistimaat kääntyivät markkinatalouteen. Neuvostoliitto lakkasi olemasta kahta vuotta myöhemmin.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 56. Instituutiot ongelmageneraattoreina. Jani Laasosen blogissa jälleen tärkeää lisämateriaalia, joten käykää ihmeessä katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 29. maaliskuuta 2010
56. Instituutiot ongelmageneraattoreina
Koska instituutiot hyötyvät ihmisten ongelmista, on niillä luontainen taipumus myös ylläpitää ongelmia. Kun yhä useammat ihmiset vapautuvat perustarpeiden tyydytykseen perustuvan teollisuuden palveluksesta, sitä mukaa heitä palkataan ongelmanratkaisukoneiston palvelukseen, jolloin yhä useamman ihmisen hyvinvointi saa voimansa toisten ihmisten ongelmista. Mitä useamman ihmisen hyvinvointi on riippuvainen toisten ihmisten ongelmista, sitä suurempi taipumus yhteiskunnalla on edistää ongelmien syntymistä.
Pullovettä valmistavaa yhtiötä ei hyödytä järvien ja jokien juomakelpoisuus sellaisenaan. Niinpä se hyötyy suoraan vesistöjen saastumisesta. Turvapalveluyritykset eivät hyödy ihmisten turvallisuuden tunteesta. Lääketeollisuus ei hyödy ihmisten terveydestä. Sotatarviketeollisuus ei hyödy rauhasta. Energiateollisuus ei hyödy uusiutuvasta ja yltäkylläisestä energiasta. Tietoturvateollisuutta ei olisi ilman tietoturvauhkaa. Tupakkateollisuus tarvitsee tupakan polttajia. Terrorismin vastainen sota tarvitsee terroristeja. Ihmisoikeustaistelijat tarvitsevat ihmisoikeusrikkomuksia. Pankkiirit tarvitsevat rahan niukkuutta. Poliitikot tarvitsevat nykyoloihin tyytymättömiä kansalaisia. Luonnonsuojelijat tarvitsevat tuhoutunutta luontoa. Elintarviketeollisuus tarvitsee ruuan niukkuutta. Ilmastonmuutoksen varaan rakentava teollisuus tarvitsee ilmastonmuutosta. Ja niin edelleen.
Ihmisille, joille on kertynyt paljon omaisuutta, on kertynyt usein myös laajat omistukset monien eri toimialojen pörssiyhtiöissä. Heidän salkuistaan voi löytyä yhtä aikaa muun muassa pankki- ja vakuutussektoria, lääketeollisuutta, mainosteollisuutta, sotatarviketeollisuutta, elintarviketeollisuutta, tietoturvayhtiöitä, turvapalveluyrityksiä ja media-taloja. Sen lisäksi nämä suuryritysten omistajat tukevat avokätisesti myös poliitikkoja. Toisin sanoen, mitä enemmän ihmisellä on omaisuutta, sitä suurempaa ja kokonaisvaltaisempaa vaikutusvaltaa hän yhteiskunnassa käyttää.
Koska tietyt yksittäiset omistajatahot omistavat laajasti monien eri teollisuudenalojen osakkeita, on näiden toimialojen välille järkevää pyrkiä kehittämään synergiaetuja. Hyviä aisapareja muodostavat ainakin mainos-/elintarvike-/lääketeollisuus, media-/lääketeollisuus ja media-/sotatarviketeollisuus.
Kaupallisella medialla ja kaupallisten kanavien uutistoimituksilla on selvä taloudellinen intressi istuttaa ihmisiin tietynlaisia ajatusmalleja ja ohjata ihmisiä suurina massoina haluttuun suuntaan. Syksyllä 2009 median ja lääketeollisuuden yhteistyönä synnytetty sikainfluenssahysteria poiki miljardien voitot lääketeollisuudelle. Tarkoitushakuista uutisointia on ollut havaittavissa myös muun muassa ilmastonmuutoshysteriaa lietsottaessa.
Kun mainosteollisuus tuottaa elintarviketeollisuudelle roskaruoan kulutusta lisääviä mainoksia, yhä useammat kuluttajat omaksuvat itselleen epäterveelliset elämäntavat. Ajan saatossa ihmisten terveysongelmat lisääntyvät ja yhä useammalla diagnosoidaan jokin epäterveellisistä ruokailutottumuksista johtuva pitkäaikaissairaus. Pitkäaikaissairaudet tarkoittavat useimmiten potilaan elinikäistä lääkitystä, mikä samalla merkitsee elinikäistä tulovirtaa lääketeollisuudelle.
Myös elintarvikkeisiin lisätyt, säilyvyyttä ja ulkonäköä parantavat kemikaalit ja lisäaineet voidaan nähdä yhtä aikaa sekä parantuneesta myynnistä hyötyvän elintarviketeollisuuden, että lisäaineiden aiheuttamista sairauksista hyötyvän lääketeollisuuden etuina.
Median jatkuvasti esiin nostama terrorismi ja ikuinen terrorismin uhka ylläpitävät pelon ja ennakkoluulojen lisäksi myös sota- ja turvapalveluteollisuutta. Terrorismi vahvistaa myös valtaeliitin ja virallisten instituutioiden asemaa. Instituutiot ylläpitävät omaa tarpeellisuuttaan uskottelemalla kansalaisille, että ilman turvallisuutta ylläpitäviä instituutioita ihmiset repisivät toisensa kappaleiksi. Ihmisluonto on sellainen - niin sanotaan. Ihmisluonnon luontaista pahuutta ja ahneutta kahlitsemaan tarvitaan instituutioita. Siksi ihmisten valvontaa tulee lisätä. Tarvitaan ylikansallisia sormenjälki- ja DNA-rekistereitä. Valvontakameroita tulee lisätä, matkalaukkuja tutkia ja ihmisten vaatteita läpivalaista. Koska kuka tahansa voi olla terroristi, kaikkia ihmisiä tulee lähtökohtaisesti aina epäillä.
Sotateollisuus puolestaan on varma työllistäjä ja luotettava teollisuuden veturi. Sotateollisuus on myös kertakäyttökulutusta ja resurssien tuhlailua puhtaimmillaan. Sota on voiton maksimointiin perustuvan raha- ja talousjärjestelmän rakkain lapsi. Sota on suoraa valtion verotulojen siirtoa sotateollisuuden omistajille. Paluupostina sinkkiarkuissa palaavat kuolleet sankarit takaavat puolestaan iltapäivälehtien myynnin. Samalla kansalaisten huomio siirtyy pois arkipäivän ongelmista. Sodassa kuolleita sotilaita päivitellessään kansalaisten omat arkipäivän ongelmat tuntuvat mitättömiltä ja niitä siedetään paremmin.
Entäpä sitten viihdeteollisuus? Kuinka varmistaa, että miljardibudjetin elokuva tuo sijoituksen moninkertaisena takaisin? Elokuvan floppaus olisi katastrofi tuotantoyhtiölle ja sen tuhansille työntekijöille. Kuinka minimoida riski ja synnyttää klassikko? Hmm, mitä yhteistä on James Deanillä ja Jim Morrisonilla? Entä John Lennonilla ja Kurt Cobainilla? Mikä teki heistä ikuisia? Mitä siis jos...
Pelkkää mielikuvituksellista salaliittoteoriaa vai ehkä sittenkin vain pelkkää järkevää liiketoimintaa? Voisiko ihminen sortua valtavien taloudellisten paineiden alaisuudessa? Virallisen totuuden mukaan näin ei tapahdu. Kun jotain outoa tapahtuu ja hyötyjä on riittävän korkealla finanssi- tai valtaeliitin huipulla, asia jätetään automaattisesti tutkimatta. Kaikki spekulaatio on salaliittoteoriaa.
Sen sijaan historiasta tiedämme, että kaikkina aikoina kaikki valtaeliitin edustajat kaikissa maissa ovat käyttäneet hyväkseen valta-asemaansa, syöttäneet ihmisille valheita ja saaneet heidät katsomaan ja kävelemään lammaslaumana haluttuun suuntaan. Vasta jälkipolvet ovat päässet perille valtaeliitin valheista, kun vanhat arkistot on avattu. Mutta se kaikki on aina tapahtunut jossain kaukana menneisyydessä. Voisiko se olla totta myös tänään? Voisiko historia toistaa itseään?[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 55. There´s no friends in business. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]sunnuntaina 28. maaliskuuta 2010
55. There's no friends in business
Ihminen joka nykyjärjestelmässä etsii itselleen uutta kulutushyödykettä, saa elää jatkuvassa huijatuksi tulemisen pelossa. Epärehellisyys on luonnollinen osa rahajärjestelmää. Jos erehdyt kysymään kauppiaan mielipidettä jostain tuotteesta, et voi olettaa hänen olevan rehellinen. Hän ei neuvo sinua kulman takana sijaitsevaan liikkeeseen, jonka tuotteet tietää omiaan paremmiksi ja edullisemmiksi. Sen sijaan hän valehtelee silmiään räpäyttämättä oman tuotteensa erinomaisuudesta. Se kuuluu pelin henkeen, onhan myös kauppiaan elätettävä oma perheensä. Siksi kaikkien rahajärjestelmän sisällä toimivien ihmisten on paras olla jatkuvasti varuillaan. Nykyjärjestelmän puitteissa ihmiseen on mahdoton luottaa, jos hänen mielipiteensä tai motiivinsa millään tavoin sivuavat rahaa.
Kun lääkäri kertoo potilaalle, että tämän munuainen tulee poistaa, potilas ei voi olla täysin varma, onko munuaisen poistaminen varmasti tarpeellista, vai tahtooko lääkäri kenties vain maksaa operaatiosta saamallaan rahalla uuden autonsa osamaksuerän. Myöskään potilas ei voi tietää määrääkö lääkäri hänelle oikeasti parhaita mahdollisia lääkkeitä, vai muisteleeko hän reseptiä kirjoittaessaan lääkeyhtiön tarjoamia kosteita illallisia.
Rahajärjestelmän luonnollinen palkkiomekanismi synnyttää luontaisen palkkion sellaiselle lääkärille, joka tavalla tai toisella onnistuu pitkittämään asiakkaansa sairautta. Oletetaan että potilaalla on todettu vaikkapa angiina ja lääkärin tehtäväksi jää miettiä kumpaa antibioottia hän kahdesta vaihtoehdosta potilaalle määrää. Sitäkö, jonka hän kokemuksensa perusteella tietää tehoavan 50%:ssa tapauksista, vai sitäkö, joka nujertaa taudin 90%:lla varmuudella? Rahajärjestelmän luoma korruptoitunut palkkiojärjestelmä kannustaa lääkäriä kirjoittamaan potilaalle ensin heikompaa antibioottia ja sanomaan: "Jos angiina ei häviä viikon kuluessa, tulet sitten uudestaan vastaanotolle". Ja näin lääkäri työllistää itsensä myös seuraavalla viikolla ja maksimoi tällä tavoin voittonsa asiakkaan hyvinvoinnin kustannuksella. Ainoa nykyjärjestelmän tarjoama valvontamekanismi tällaiselle korruptoituneelle käytökselle on juhlallisella äänellä lausuttu lääkärinvala. Mitä sellainen takaa?
Se että rahajärjestelmän luontainen palkkiojärjestelmä tukee lääkärin kieroutunutta käytöstä, on seurausta huonosta suunnittelusta. Niin ei pitäisi olla. Niin ei tarvitsisi olla. Mielenkiintoinen poikkeus tähän on jossain päin Kiinaa toimiva käytäntö, jossa lääkärit saavat palkkionsa suhteessa siihen, kuinka monta tervettä päivää hänen asiakkaansa on viettänyt kuukaudessa. Sairastelupäivistä lääkärit eivät peri maksua. Päin vastoin, jos asiakas sairastuu, on lääkäri nyt puolestaan velvollinen maksamaan asiakkaalleen. Vaikka tämäkään järjestely ei poista väärinkäytösten mahdollisuutta, on se lähtökohtaisesti paljon tervehenkisempi ja ihmisläheisempi. Nyt asiakas voi olla vakuuttunut lääkärin vilpittömästä huolesta asiakkaan hyvinvointiaan kohtaan. Kiinalaisessa mallissa lääkäri ei yritä ainoastaan saada asiakastaan paranemaan mahdollisimman pian, vaan on lisäksi luontaisesti myös taipuvainen ylläpitämään tämän terveyttä.
Länsimaisessa kulttuurissa on yleisesti ottaen kyse aina pelistä, jossa toisen rahoihin yritetään päästä käsiksi ilman, että rahan menettäjä tuntee tulleensa huijatuksi. Jos tässä prosessissa ihmisten välille syntyy kiistaa, on oikeuden tehtävä päättää, onko kyse laillisesta vai laittomasta huijauksesta. Kuitenkin kaikki voitonmaksimointiin liittyvä liiketoiminta on pohjimmiltaan aina korruptoitunutta. Rahajärjestelmä, olipa se mikä tahansa, on aina omiaan kierouttamaan ihmisten käytöstä. Niinpä talousrikokset ja oikeuslaitoksemme niistä langettamat tuomiot edustavatkin eräänlaista kliimaksia kaiken tekopyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden saralla.
Ihminen, joka ymmärtää raha- ja pankkijärjestelmämme todellisen luonteen, ja siihen liittyvän oikeuslaitoksen kaksinaamaisuuden, voi nähdä etenkin talousrikosoikeudenkäynnit suorastaan perversseinä toimenpiteinä. Ne noudattavat alusta loppuun epäjohdonmukaisuuden sumeaa logiikkaa, eivätkä palvele alkeellisintakaan käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Onhan koko rahajärjestelmä jo lähtökohtaisesti pelkkä ihmisten itsensä luoma, reaalimaailmasta irrallinen, puutetta, köyhyyttä ja kurjuutta luontaisesti synnyttävä sekä ihmisten kieroutunutta käytöstä ylläpitävä, valheellinen ja keinotekoinen peli.
Vaikka ihmiset vaistoavat, että järjestelmä on jollain tavoin vaikeasti korruptoitunut ja että se on sitä aina enemmän, mitä lähemmäs vallan huippua kiivetään, he siitä huolimatta luottavat lähtökohtaisesti aina valtioon ja sen tuottamaan viralliseen totuuteen. Mutta mitä valtio on? Mistä valtiot koostuvat?
Valtiot koostuvat instituutioista ja instituutiot puolestaan viranomaisista. Viranomaiset ovat tavallisia, oman asemansa korruptoimia ihmisiä. Kun viranomaiset suorittavat rikoksia, niiden tutkinta ohjataan toisille viranomaisille, joiden muodostama tiivis hyväveli-verkosto tutkii ja tuomitsee - tai on tuomitsematta - omat tekonsa.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
