Blogi

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 34. Haluan miellyttää. Jani laasosen blogissa jälleen loistavaa lisämateriaalia, käykää katsomassa! :o)

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/34-haluan-miellyttaa.html

[LAINAUS]lauantaina 6. maaliskuuta 2010
34. Haluan miellyttää

Sama miellyttämisen mekanismi toimii myös ihmisten maailmassa. Osoittaakseen kuuluvansa joukkoon, ihmisellä on tarve osoittaa olevansa samaa mieltä valtaeliitin ylläpitämän virallisen totuuden kanssa. Uskonnolliset rituaalit antoivat entisaikojen ihmisille yhteistä tekemistä ja synnyttivät tärkeän yhteenkuuluvuuden tunteen. Rituaalien järkevyydellä ei niinkään ollut väliä. Tärkeintä oli, että kaikki ajattelivat samalla tavoin ja osoittivat sen suorittamalla samat rituaalit yhdessä muiden kanssa.

Raha on nykyajan uskonto ja taloustieteen professorit tämän uskonnon ylipappeja. Kyse on vallasta, kuten aina. Mutta rahan tapauksessa tuo valta on näkymätöntä ja ujutettu kuin salaa jokaisen ihmisen arkipäivään. Ihmisen ei tarvitse kuulla uskonnollisten johtajien saarnoja siitä, kuinka mahtava rahan jumala on. Jokainen, joka on joskus käyttänyt rahaa, tai tullut rahan käyttämäksi, ymmärtää sen sisältämän voiman ilman saarnojakin. Nykymaailmassa rahalta on käytännössä mahdoton välttyä.

Rahajärjestelmän uskontunnustus on kuluttaminen. Niinpä ihminen, joka omistaa paljon rahaa, on yhteiskunnassa tyypillisesti korkealle arvostettu - onhan hänellä paljon ostovoimaa. Jotta tavallinen ihminen voisi saada ostovoimaa jota kuluttaa, on hänen tehtävä työtä. Työ on kuitenkin vain keino hankkia ostovoimaa. Työ itsessään ei ole päätarkoitus - kuluttaminen on.

Tehokkain tapa miellyttää, on panostaa näkyvään kulutukseen, kuten uuteen autoon, asuntoon ja omaan ulkonäköön. Facebookin ja muiden yhteisöpalveluiden aikakaudella mikään uusi ostos ei jää lähipiiriltä huomaamatta. Jokainen arjesta poikkeava tapahtuma tulee dokumentoida värikuvin tai videoin, lähettää yhteisöpalveluun ja saattaa siten netti-yhteisön tietoisuuteen.

Vaikka rahajärjestelmä itsessään on sairas kuin terminaalivaiheeseen edennyt syöpäpotilas, nykyihmisillä ei ole oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta, kuin liittyä osaksi sitä. Menemällä työhön ja hankkimalla itselleen ostovoimaa, ihminen tukee järjestelmää, joka lähtökohtaisesti aiheuttaa köyhyyttä, nälänhätää, sotia, ympäristön tuhoutumista sekä lukemattomia kiireestä ja stressistä aiheutuneita ongelmia, kuten päihdeongelmia, masentuneisuutta, perheiden irrallisuutta jne. Järjestelmä, jota me kaikki omalla panoksellamme tuemme, on perustaltaan hyvin sairas.

Kun pelokas nuorukainen menee armeijaan, vastaan kävelee samanikäinen alikersantti, joka huutaa naama punaisena kuinka armeijassa tulee kävellä, tervehtiä ja puhutella, vaikka alokas on osannut kävellä, tervehtiä ja puhutella siviilissä täysin kelvollisesti jo lähes 20 vuotta.

Alokkaasta kaikki tuntuu järjettömältä, vastenmieliseltä ja kieroutuneelta, mutta kun alokas itse toimii 6 kuukauden kuluttua alikersanttina, myös hän huutaa nyt naama punaisena ja opettaa nuoria aikuisia kävelemään, tervehtimään ja puhuttelemaan. Onko alikersantti luontaisesti paha ja henkisesti kieroutunut?

Ei. Hän vain osoittaa oppineensa valtaeliitin asettaman pelin säännöt ja toimii nyt näiden sääntöjen mukaan. Alikersantti haluaa miellyttää.

Sama kieroutunut peli jatkuu kun siirrytään rintamalle tositoimiin. Rintamalinjojen molemmin puolin valtion viralliset instituutiot synnyttävät keinotekoisen vastakkainasettelun ilmapiirin kylvämällä pelkoa lähes epäinhimillisen raa'asta ja armottomasta vihollisesta. Propagandalle altistuneiden ihmisten pelko muuttuu vihaksi.

Nyt tuhannet tavalliset hyvätapaiset, kiltit ja rauhalliset nuoret miehet matkustavat satojen kilometrien päähän, ottavat aseet käsiinsä ja ryhtyvät teurastamaan toisiaan kuin karjaa. He eivät tietenkään toimisi näin normaaliolosuhteissa, mutta armeijassa he hylkäävät järkensä ja omatuntonsa, koska pelin henki vaatii heitä niin tekemään.

Nämä virallisten instituutioiden valheilla aivopestyt massamurhaajat eivät saa työstään rahapalkkaa, eivätkä he sitä vaadikaan, vaikka ovat tuomittuja toimimaan äärimmäisen stressin ja paineen alaisuudessa vuorotta yötä päivää. Kuinka tämä on mahdollista? Eikö raha olekaan ihmisen suurin motivaattori?

Ihmisen luontainen palkkiojärjestelmä ei tunne rahan käsitettä. Ihmisen sisäsyntyinen miellyttämisen tarve on kaikkien keinotekoisten palkkiojärjestelmien yläpuolella. Ihminen on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen hyväksytyksi yhteisössään.

Viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana olemme kokeilleet vain pahuuteen (sotaan) ja ahneuteen (rahaan) perustuvia yhteiskuntajärjestelmiä. Onko siis mikään ihme, jos historiamme on ahneuden ja pahuuden kyllästämää?

"Sopeutuminen syvästi sairaaseen yhteiskuntaan ei ole välttämättä osoitus ihmisen terveydestä"

-- J. Krishnamurti--

Se pistää miettimään... Miksi suostumme elämään osana yhteiskuntaa, jonka ylläpitämät arvot niin selkeästi kannustavat meitä kieroutuneeseen käytökseen? Miksi siedämme itsekkyyttä, ahneutta, niukkuutta ja pahuutta ruokkivaa järjestelmää? Miksi kannatamme järjestelmää, jonka perusta on valettu täysin kestämättömälle pohjalle?

Miksi emme rakentaisi yhteiskuntaamme terveiden ja kestävien arvojen pohjalle. Miksi emme perustaisi elämäämme ihmiskunnan ajattomien viisauksien varaan? Miksi emme uudelleensuunnittelisi yhteiskuntaa sellaisten itsestään selvältä tuntuvien periaatteiden pohjalle, ettei yksikään ihminen voisi missään olosuhteissa saada palkkiota toisen ihmisen pahoinvoinnista tai luonnon tuhoutumisesta?

Instituutiot pysyvät elinvoimaisina vain niin kauan, kun ihmiset suostuvat alistumaan niiden ohjattaviksi. Käytöstämme kierouttavat instituutiot tarvitsevat tietoista osallistumistamme, jotta ne voivat säilyä hengissä. Ilman yhteistyömme ja tottelevaisuutemme ravintoa ne kuolevat nälkään. Niiden koko luonne on riippuvainen halustamme tulla hallituksi. Vasta sillä hetkellä, kun instituutio ymmärretään kyseenalaistaa, alkaa sen lumous murentua.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 33. Eläinkoe. Jani laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/33-elainkoe.html

[LAINAUS]perjantaina 5. maaliskuuta 2010
33. Eläinkoe

Viisi apinaa suljetaan aidattuun tilaan, jonka keskellä seisovat tikkaat. Tikkaiden yläpuolelle on asetettu narun varaan riippumaan herkullinen ja houkutteleva banaani. Apina, joka banaanin ensimmäisenä huomaa, kiipeää oitis tikkaille ja kurkottaa kohti mehevää välipalaa. Mutta juuri kun apina on saamassa banaanin käteensä, se vedetään koetta valvon henkilökunnan toimesta katon rajaan, apinan tavoittamattomiin. Samaan aikaan kovaääninen sireeni kajahtaa soimaan ja koko apinalauman päälle suihkutetaan jääkylmää vettä. Kun kaikki lauman jäsenet ovat kastuneet, sireeni sammutetaan ja vesihanat suljetaan.

Järkytyksestä toivuttuaan ja turkkinsa kuivatettuaan, apinat ryhtyvät taas katselemaan portaiden yläpuolella roikkuvaa makupalaa, joka taas on laskettu niiden ulottuville. Hienoista epävarmuutta tuntien, mutta silti päättäväisenä, uusi apina uskaltautuu portaille. Lauman muut jäsenet liikehtivät nyt hermostuneesti, mutta jäävät silti uteliaina seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tapahtuu täsmälleen samoin kuin edelliselläkin kerralla. Juuri kun apina on päässyt kyllin korkealle päästäkseen käsiksi banaaniin, se vedetään katon rajaan, sireenit räjähtävät huutamaan ja koko apinalauma kastuu. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa, kunnes yksikään apina ei enää edes haaveile banaanin noutamisesta.

Nyt vesihanat suljetaan ja sireeni kytketään pois päältä. Banaani olisi apinoiden toimesta vapaasti haettavissa, mutta apinat eivät ole tästä tietoisia. Yhä edelleen he pelkäävät kastuvansa ja pysyttelevät siksi kaukana tikkaista. Tästä pitää nyt myös lauman ryhmäpaine huolen. Jos joku vielä yrittäisi nousta tikkaille, saisi hän kimppuunsa koko muun apinalauman. Tikkaisiin ei ole enää kenelläkään asiaa.

Kokeen seuraavassa vaiheessa laumasta poistetaan vanha jäsen ja hänet korvataan uudella yksilöllä. Tulokas ei ole tietoinen vanhojen lauman jäsenten saamista kylmistä kylvyistä tai epämiellyttävästä sireenistä. Koska apinat eivät osaa keskustella, informaatio ei välity. Nähdessään tikkaiden yläpuolella roikkuvan banaanin, uusi apina luonnollisesti päättää hakea sen pois, mutta saakin järkytyksekseen kimppuunsa koko muun lauman. Sama hyökkäys toistuu aina hänen yrittäessä lähestyä portaita. Parin yrityskerran jälkeen myös uusi apina ymmärtää jättää banaanin rauhaan. Ei siksi, että hän pelkäisi vesisuihkua tai sireeniä, vaan koska tietää joutuvansa hankaluuksiin lauman muiden jäsenten kanssa. On helpompi nöyrtyä ja alistua, kuin uhmata ja kyseenalaistaa.

Suoritetaan uusi vaihto. Taas yksi lauman vanha jäsen otetaan ulos ja tilalle asetetaan uusi, jäävesikylvyistä ja sireenistä tietämätön apina. Kun tämä uusi lauman jäsen kohta erehtyy lähestymään portaita, kaikki 4 apinaa hyökkäävät taas tulokkaan kimppuun. Mikä tekee hyökkäyksestä tällä kertaa erityisen mielenkiintoisen, on se kuinka vasta hetkeä aikaisemmin saman kohtalon kokenut apina nyt käyttäytyy. Hän on näistä neljästä hyökkäävästä apinasta ylivoimaisesti aggressiivisin. Hänkään ei täysin ymmärrä miksi uutta lauman jäsentä tulee rangaista, mutta koska aggressiivinen käytös selvästi miellyttää lauman valtaeliittiä, apina ei säästele voimiaan. Jokainen isku jonka hän tulokkaalle antaa, nostaa häntä lauman hierarkiassa lähemmäs eliittiä. Toimimalla korostetun aggressiivisesti, apina osoittaa lauman vanhoille jäsenille oppineensa yhteisön pelisäännöt. Apinan käytöksen suurin yksittäinen motivaattori on halu miellyttää.

Kun laumasta taas poistetaan vanhoja jäseniä ja niitä korvataan uusilla, sama ilmiö toistuu kerta toisensa jälkeen. Lauman seuraavaksi uusin jäsen opettaa uusimmalle jäsenelle talon tavat. Näin hän osoittaa kuuluvansa joukkoon samalla, kun vanhojen laumanjäsenten muodostama "valtaeliitti" seuraa toimitusta hyväksyvästi taustalta.

Kun vaihtoja on suoritettu viisi kertaa, laumassa ei ole enää ainoatakaan alkuperäistä jäsentä. Yksikään lauman viidestä jäsenestä ei ole tuntenut ihollaan jääkylmää vesikylpyä, eikä kuullut korvia huumaavan sireenin ulinaa. Silti yksikään apina ei mene hakemaan tarjolle asetettua banaania siitä huolimatta, että se on jatkuvasti heidän ulottuvillaan. Ilman lauman sisäistä ryhmäpainetta kuka tahansa voisi nousta nyt kaikessa rauhassa portaita ylös, syödä banaanin ja tulla alas, mutta niin ei koskaan tapahdu. Yhteisö ylläpitää itselleen vahingollista järjestelmää, sillä heiltä puuttuu kyky kyseenalaistaa ympärillään vallitseva kulttuuri. Jos apinat osaisivat puhua ja heiltä kysyttäisiin syytä siihen, miksi kukaan ei hakenut banaania, yksikään lauman jäsenistä ei osaisi antaa järkevää vastausta. Niin vain oli aina ollut.

Katosta roikkuva banaani on nyt muodostunut apinalauman käyttäytymistä ohjailevaksi instituutioksi. Vaikka banaani itsessään ei pidä sisällään mitään sellaista, mikä oikeuttaisi apinalauman käytöksen, velvoittaa historian painolasti ja siitä kumpuava lauman sisäinen ryhmäpaine osoittamaan kunnioitusta tuota mystistä uskonkappaletta kohtaan. Kun vallitsevia oloja ei osata kyseenalaistaa, ne otetaan itsestäänselvyytenä ja oma elämä rakennetaan niiden varaan.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 32. Adam Smith ja näkymätön käsi.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/32-adam-smith-ja-nakymaton-kasi.html

[LAINAUS]torstaina 4. maaliskuuta 2010
32. Adam Smith ja näkymätön käsi

Näkymätön käsi on taloustieteilijä Adam Smithin Kansojen varallisuus -teoksessaan vuonna 1776 esittelemä kuvaus vapaalle markkinataloudelle tyypillisestä, yhteiskunnan hyvinvointia automaattisesti lisäävästä mekanismista.

Smithin mukaan yksilö, joka tavoittelee markkinataloudessa pelkkää omaa etuaan, tuottaa enemmän hyötyä yhteiskunnalle, kuin hän tuottaisi jos tarkoituksellisesti työskentelisi yhteiskunnan edun hyväksi. Teorian mukaan mekanismi toimii huolimatta siitä, onko yhteisen hyödyn tuottaminen yksilön alkuperäinen tarkoitus vai ei. Taloudellisten toimijoiden oman edun tavoittelu ja jatkuva kilpailu muuttuu ikään kuin näkymättömän käden ohjaamana yhteiskunnan kaikkien jäsenten hyväksi.

Adam Smithiä pidetään yleisesti nykyaikaisen taloustieteen isänä. Hän näki vapaan markkinatalouden kehittymisen osaksi ihmiskunnan yhteiskuntaevoluutiota, joka oli alkanut keräilyyn ja metsästykseen perustuvasta elämänmuodosta ja edennyt paimentolaisuuden kautta maanviljelysyhteiskuntaan. Kehityksen neljättä vaihetta edusti kaupallinen yhteiskunta, jonka keskeinen tunnusmerkki oli kaupungistuminen ja pitkälle kehittynyt työnjako. Huomattava osa kaupunkilaisista oli kykenemättömiä tuottamaan itsenäisesti keskeisiä elämälle välttämättömiä perustarpeitaan, minkä seurauksena aikaisempaa suuremmat ihmisjoukot saivat elantonsa myymällä erilaisia tuotteita tai työvoimaansa.

Smithin teoria, jonka pohjalle nykyinen markkinatalousjärjestelmämme on hyvin pitkälti rakentunut, perustui siis ihmisten tekemään työhön ja talouden ikuiseen, alati kiihtyvään kasvuun. Tämä yli 200-vuotta vanha ajatusrakennelma toimi erinomaisesti omana aikanaan ja pitkälti yli toista sataa vuotta sen jälkeen, mutta nykyajan ongelmien edessä se on auttamattomasti vanhentunut.

Nykyajan globaali kapitalismi ei ota lähtökohtaisesti millään tavoin huomioon monia nykyajalle tyypillisiä ongelmia, kuten ikuisen kulutuskasvun mahdottomuutta, luonnon tuhoutumista, ylituotannon ongelmaa, globalisaation ongelmia, lisääntyvän automaation aiheuttamaa työttömyyttä, luonnonresurssien rajallisuutta, suuryritysten asemaa ja vaikutusvaltaa, keinotekoisesti synnytettyä niukkuutta, markkinatalouden ylläpitämiä kieroutuneita palkkiojärjestelmiä ja lukuisia muita järjestelmästä itsestään versovia epäkohtia.

On vaikea nähdä, kuinka ympäristönsä kanssa täydellisessä tasapainossa elävä ihmiskunta voisi samaan aikaan ylläpitää kiihtyvään kulutukseen ja jatkuvaan kilpailuun perustuvaa talous- ja rahajärjestelmää. Kapitalismi yhdessä velkaan perustuvan rahajärjestelmän kanssa on viimein saapumassa tiensä päähän. Aika on kypsymässä ihmiskunnan yhteiskuntaevoluution seuraavalle paradigmalle. Ennemmin tai myöhemmin ihmisten hyvinvoinnin on perustuttava maapallon luonnolliseen kantokykyyn.

Nykypäättäjien suurin ongelma on, että he kieltäytyvät edes harkitsemasta radikaaleja järjestelmätason muutoksia, vaan pyrkivät sen sijaan etsimään ratkaisuja jo olemassa olevan järjestelmän tarjoamasta keinovalikoimasta. Valitettavasti se tulee tarkoittamaan alati lisääntyvää verotusta, lainsäädäntöä, sekä kansalaisten oikeuksien ja valvonnan kiristämistä. Mitään kestäviä ratkaisuja emme voi tällä tavoin saavuttaa. Todellinen muutos on mahdollista vain perusteellisen järjestelmätason muutoksen kautta.

"Emme voi ratkaista ongelmiamme turvautumalla siihen samaan ajattelutapaan, jota käytimme synnyttäessämme ne."

-- Albert Einstein -- [/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 31. Pelin henki. Lisämateriaalia Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/31-pelin-henki.html

[LAINAUS]keskiviikkona 3. maaliskuuta 2010
31. Pelin henki

Vielä sata vuotta sitten, ja sitä aikaisemmin, tyypillinen kansalainen asui maaseudulla ja sai toimeentulonsa suoraan luonnosta. Hyvinvointi oli raskaan työnteon takana ja se oli kiinteästi sidoksissa omin käsin tehtyyn konkreettiseen työhön. Niukkuus oli asioiden luonnollinen tila. Kenellekään ei tullut mieleen kyseenalaistaa työn teon tarpeellisuutta. Vaihtoehdot olivat vähissä tai niitä ei ollut lainkaan. Ilman työtä ei ollut leipää. Ilman leipää ihminen kuoli nälkään.

Viime vuosisadan puolen välin jälkeen työkoneet ja automaatio mullistivat maaseudun työnteon. Kehittyneen teknologian ansiosta kansakunnan perustarpeet saatiin tyydytettyä vain murto-osalla niiden työntekijöiden määrästä, joita aikaisemmin oltiin tarvittu.

Perustarpeiden tultua tyydytetyiksi siirryttiin korkeampien tarpeiden tyydytykseen. Kun kaikilla oli riittävästi ruokaa ja kelvollinen asunto, syntyi tarve autoille, pesukoneille, puhelimille ja televisioille. Sadat tuhannet ihmiset muuttivat nyt maaseudulta kaupunkeihin työllistyen teollisuuden ja palvelusektorin ammatteihin.

Myös kaupungeissa asuvat ihmiset tarvitsivat välttämättömyyshyödykkeitä pysyäkseen hengissä, mutta sen sijaan että he olisivat hakeneet kaiken suoraan luonnosta kuten ennen, he ostivatkin sen nyt rahalla. Kaikki ihmisen hyvinvoinnille tärkeät välttämättömyyshyödykkeet olivat rahan takana.

Saadakseen rahaa, ihmisen tuli tehdä työtä. Työ saattoi olla mitä tahansa. Sen ei enää tarvinnut olla tuottavaa tai lisätä kenenkään hyvinvointia. Nyt parrakas nainen saattoi kohota miljonääriksi yhdessä pankkiirien, parittajien, juristien, pierutaiteilijoiden, kirjanpitäjien, golfpelaajien ja formulakuskien kanssa. Rahajärjestelmän myötä ihmisten hyvinvoinnin muodostuminen irtosi reaalimaailmasta. Rahajärjestelmässä lähes kaikki käytös, olipa se kuinka kummallista tahansa, voitiin nähdä kunniallisena niin kauan, kunhan se vain tuotti tekijälleen rahaa.

Valtaosassa tapauksista ihmisten toimeentulo perustui kuitenkin aivan tavalliseen työhön ja työstä saatuun palkkaan. Jotta ihmisten motivaatio työntekoon saatiin säilytettyä alati lisääntyvien teknisten apuvälineiden synnyttämästä hyvinvoinnista huolimatta, muodostui valtaeliitin tehtäväksi voitonmaksimoinnin tarkoitusta palvelevan niukkuuden ylläpito. Liika hyvinvointi laiskisti kansaa ja oli siksi vaarallista. Rahan tuli olla niukkaa ja verotuksen kovaa, jotta työläiset saataisiin joka aamu reippaasti työhön.

Sitä mukaa kun tieteen ja teknologian sovellukset synnyttivät ihmisille yhä paremmat mahdollisuudet lisääntyneeseen vapaa-aikaan, hyvinvointiin ja kokonaisvaltaiseen yltäkylläisyyteen, samassa tahdissa valtakoneisto lisäsi verotusta, velkaa ja lainsäädäntöä, luoden siten keinotekoisen rahan niukkuuden ja tarpeen loputtomalle uurastukselle.

Henkisesti tasapainoinen, vähään tyytyväinen ja sitä kautta oman hyvinvointinsa maksimoinut ihminen oli voiton maksimointiin perustuvalle järjestelmälle kauhistus. Jotta talousjärjestelmä saattoi toimia, tuli ihmisten olla ahneita ja itsekkäitä. Kansalaisista oli tullut kuluttajia. Kuluttajina heidän tuli haluta loputtomasti lisää kaikkea. Itsekkäästi toimiessaan he hyödyttäisivät näkymättömän käden ohjaamana kuin vahingossa kaikkia yhteisön jäseniä. Itsekkyys ja ahneus muodostuivat siten hyveiksi. Voiton maksimointiin perustuvan talousjärjestelmän piti olla yliveto - mutta kuinka sitten kävikään?

Teemme tätä nykyä 8 tuntisia työpäiviä viitenä päivänä viikossa yli 40 vuoden ajan, mutta se ei vielä riitä. Jatkuvasta kiihtyvästä työtahdista huolimatta kansakunta velkaantuu jatkuvasti alati kiihtyvää tahtia. Luontoa riistetään, eläkeikää nostetaan ja kansalaisten peruspalveluita karsitaan. Elintasoerot repeilevät, rikollisuus ja turvattomuus lisääntyvät. Yhä useampi voi henkisesti pahoin.

Se, että ihmisten välttämättömät perustarpeet alistetaan reaalimaailmasta täysin irrallisen pelin alaisuuteen siten, että rahasta itsestään tehdään lähtökohtaisesti niukka resurssi, minkä seurauksena miljardit ihmiset alistetaan pakkotyöhön ja tuhannet ihmiset kuolevat päivittäin nälkään ja hoidettavissa oleviin sairauksiin, kertoo kaiken sivistyksemme todellisesta tasosta.

Nykytieteen ja teknologian keinoin pystyisimme niin paljon parempaan. Meidän tulisi ymmärtää päästää ajoissa irti keinotekoista niukkuutta synnyttävästä rahajärjestelmästämme. Nykyisen tieteellisen ja teknologisen kehityksen aikakaudella näin valtavan tehoton ja epäinhimillinen rahajärjestelmä on nähtävissä suorastaan rikollisena.

Kaikki keinot oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi ovat turhia niin kauan, kun järjestelmän perusmekanismi itsessään jätetään vaille kriittistä tarkastelua.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 30. Ikuisen vastakkainasettelun ja epäluulon maailma. Lisämateriaalia Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/30-ikuisen-vastakkainasettelun-ja.html

[LAINAUS]tiistaina 2. maaliskuuta 2010
30. Ikuisen vastakkainasettelun ja epäluulon maailma

Rahajärjestelmän piirissä ihmiset asetetaan lähtökohtaisesti toinen toisiaan vastaan. Käynnissä on ikuinen kilpataistelu. Valtio pyrkii maksimoimaan verotulonsa, yritykset liikevoittonsa ja tavalliset kansalaiset palkkansa. Pelin toimijoiden keskinäiset edut ovat yleensä jatkuvassa ristiriidassa keskenään. Kenenkään ei ole järkevää tyytyä vähään tai luopua omastaan. Pysyäkseen elinvoimaisena, jokaisen talousyksikön on ahnehdittava loputtomasti lisää.

Siinä missä sotaoloihin asetettu ihminen on pakotettu tappamaan pysyäkseen hengissä, on hänet rahajärjestelmän puitteissa pakotettu ahneeksi ja itsekkääksi. Ihmisen ahneus on ahneutta palkitsevan yhteiskuntajärjestelmän seuraus, samalla tavoin kuin ihmisten tappaminen sodassa voidaan katsoa tappamista palkitsevan sotatilan seuraukseksi. Jos tappaminen tai ahnehtiminen todella olisivat ihmiselle luontaisia mekanismeja, koituisi niistä ihmiselle välitön palkkio mielen lämpimän hyvänolon tunteen ja sisäisen rauhan muodossa. Näin ei ole. Toisin kuin ihmisten ylläpitämät keinotekoiset instituutiot, luontaiset palkkiomekanismimme eivät palkitse meitä kieroutuneesta käytöksestä.

Normaali, terve ihminen ei saa henkistä hyvinvointia tappaessaan ihmisiä, saati ahnehtiessaan rahaa ja materiaa loputtomasti itselleen. Koska ihmisen luontainen palkkiojärjestelmä on vaikeassa ristiriidassa rahajärjestelmän ylläpitämän, ahneutta ja itsekkyyttä tukevan palkkiojärjestelmän kanssa, täyttyy yhteiskunnassamme henkistä pahoinvointia potevista ihmisistä.

Rahajärjestelmän puitteissa ihmisiin voi olla vaikea luottaa, sillä kaikki ihmiset ovat aina oman ammattinsa korruptoimia - tavalla tai toisella. Palkattiinpa sinut mihin työhön tahansa, tulet olemaan aina juuri tämän nimenomaisen yrityksen tai instituution ideologian kannattaja ja puhumaan sen tuotteiden ja palveluiden puolesta, riippumatta siitä, mikä on oma taustasi ja mitä mieltä asioista itse olisit. Tämä järjestelmän synnyttämä epärehellisyys hyväksytään yleisesti osaksi järjestelmän perusluonnetta. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, kuten sanotaan.

Rahajärjestelmä luo ja ylläpitää korruptiota kaikilla tasoilla. Sitä mukaa kun lisääntyvä velka ja ikuinen kilpailu luovat ihmiskunnalle tarpeen juosta aina vain kovempaa, samaan aikaan ihmisten sisäinen arvojärjestelmä kehittyy väistämättä yhä enenevässä määrin rahajärjestelmässä selviytymistä palkitsevaksi, eli kylmemmäksi, kovemmaksi, minäkeskeisemmäksi ja epärehellisemmäksi. Rahajärjestelmämme tukee itsekkyyttä, ahneutta ja omaneduntavoittelua. Se määrittää koko ihmiskunnalle perusarvot ja pelin hengen.

Monet ihmiset sairastuvat sairaan järjestelmän oravanpyörässä, mutta koska masennuslääkkeiden tuotanto on erinomaista bisnestä, ihmisten masentuneisuutta ei nähdä järjestelmän toiminnan kannalta erityisen vahingollisena. Päin vastoin. Masennus luo uusia markkinoita lukuisille eri alojen ammattilaisille, kuten psykiatreille, psykologeille ja lääketeollisuudelle. Sairaassa järjestelmässä ihmisten pahoinvointi on luonnollista ja hyväksyttävää niin kauan, kun se ei muodosta estettä voiton maksimoinnille.

Pelissä, jossa itsessään on lähtökohtaisesti aina liian vähän rahaa, jokaisen talousyksikön täytyy lain puitteissa keksiä oma henkilökohtainen keinonsa imeä rahaa pois niiltä, joille sitä on päässyt syystä tai toisesta kertymään.

Siinä missä köyhät ovat pakotettuja hyökkäämään, ovat rikkaat pakotettuja puolustamaan rikkauksiaan. Molempien tahojen eteenpäin ajavana voimana toimii pelko. Pelko nälkäkuolemasta, köyhyydestä, asunnottomuudesta ja turvattomuudesta ajaa vähäosaista kansan osaa. Hyväosaiset sen sijaan pelkäävät kerätyn omaisuuden ja statuksen menettämistä.

Koko järjestelmä rakentuu vastakkainasettelun lähtökohdille. Työntekijä - työnantaja, ostaja - myyjä, lainaaja - rahoittaja, köyhä - rikas, hyvä ja paha. Vaikka ihmiset yleisesti tietävät mikä on oikein ja kuinka heidän tulisi käyttäytyä ja vaikka he puhuvatkin paljon nöyryyden, rehellisyyden ja välittämisen puolesta, on se kaikki turhaa puhetta järjestelmässä, joka lähtökohtaisesti tarjoaa palkinnon kaikille kieroutunutta käytöstä harjoittaville ihmisille.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 29. Talouden Ylijumala ja rahan uskonto. Lisämateriaalia Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/29-raha-globaali-uskonto.html

[LAINAUS]maanantaina 1. maaliskuuta 2010
29. Talouden Ylijumala ja rahan uskonto

Nykyinen pankkijärjestelmämme synnyttää noin 98 % kaikesta rahasta tietokonejärjestelmissään. Miljardit eurot syntyvät murto-osa sekunneissa tyhjästä miljardien eurojen velkoja vastaan. Rahaa voidaan luoda äärettömästi, eikä sillä ole käytännössä lainkaan valmistuskustannuksia.

Kun puhumme rahasta, puhumme välittömästä vallan välineestä, joka takuulla vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään, mutta jota mikään virallinen totuus, instituutio, media tai koulujärjestelmä ei vahingossakaan kyseenalaista.

Raha on kaikkien muiden uskontojen ja valtainstituutioiden yläpuolella. Kun puhumme rahasta ja sen ikuiseen voiton maksimointiin ja talouskasvuun perustuvasta ideologiasta, puhumme kuin auringon kaltaisesta, elämälle ja hyvinvoinnillemme välttämättömästä kaiken hyvän luojasta. Media yhdessä poliitikkojen ja valtaeliitin kanssa ovat omiaan ylläpitämään ja vahvistamaan tämän globaalin uskonnon ilosanomaa lähes naurettavuuteen saakka.

"Jari Sarasvuo: Elämä ilman talouskasvua olisi inhimillisesti kauhistuttavaa... Jos meillä ei ole talouskasvua, miten me hoidamme sairaat, köyhät ja eläkeläiset. Se vaihtoehto, että meillä ei ole talouskasvua, on inhimillisesti kauhistuttava." (Helsingin Sanomat, 23.10.2009)

Aikana, jolloin poliittiset puolueet ja kirkko ovat menettäneet otteensa kansasta, raha toimii valtaeliitin viimeisenä ja ainoana todellisena vallan välineenä. Niin kauan kun rahajärjestelmän todellinen luonne pysyy tavallisten ihmisten tiedostamattomissa, niin kauan ihmiset elävät elämäänsä kuin Zombit, vaeltaen pimeässä unessa antaen nuoruutensa, terveytensä, energiansa, luovuutensa, viattomuutensa, vapaa-aikansa ja rakkautensa planeettaamme tuhoavan kasvottoman ja kyltymättömän raha- ja talousjärjestelmähirviön ravinnoksi.

Vuonna 2009 julkaisemassaan satiirisessa romaanissa Koljatti, Jari Tervo pohtii osuvasti ajan henkeä pääministeri Pekka Lahnasen suulla:

"En ole kysynyt Eurooppalaisilta kollegoiltani tuntevatko he samaa impotenttia vallattomuutta. Kyllä tässä kaikkea hyvää tekisi, jos tehdä saisi. Reaganilta kysyttiin, miltä tuntuu olla maailman mahtavin mies. Hän kiisti olevansa se. Maailman pomo on se mies, joka täyttää hänen kalenterinsa. Hänet Reagan halusi tavata. Hän määräsi, missä Reaganin pitää olla milläkin kellonlyömällä.

Olen samassa tilanteessa kuin heimopäällikkö, joka kolmetuhatta vuotta sitten tuli kertomaan vihaisille ja nälkäisille heimolaisille, että karhujen ja muun riistan katoaminen seudulta oli Ukko Ylijumalan rangaistus. Emme ole osoittaneet hänelle kylliksi kunnioitusta, emme ole uhranneet tarpeeksi peuroja hänen kunniakseen.

Samaa minä olen kertonut ihmisille, kun olen vakuuttanut, että kukaan ei maailmassa tiedä, mistä tämä finanssikriisi alkoi, mutta luultavasti se on rangaistus ihmisten ahneudesta. Olemme lentäneet ylimielisinä kohti aurinkoa ja nyt on siipiliima pettänyt.

Mitä te kuvittelette minun tai hallitukseni voivan tehdä globaaleille katastrofeille, joille maailman kahdeksan rikkainta maata ei mahda mitään? Tätä minä en saa sanoa ääneen, edes tätä.

Emme me voi sille mitään, jos Talouden Ylijumala vihastuu ja langettaa päällemme vitsauksen."

-- Jari Tervo - Koljatti, WSOY, 2009 ---[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 28. Miksi media vaikenee velkavivusta? Lisäaineistoa Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/28-miksi-media-vaikenee-velkavivusta.html

[LAINAUS]sunnuntaina 28. helmikuuta 2010
28. Miksi media vaikenee velkavivusta?

Mikä sai yli 10 000 kansalaista sijoittamaan yhteensä noin 100 miljoonaa euroa sijoitusklubi WinCapitaan? Mikä selittää näiden ihmisten käytöksen? Valtakunnan virallinen totuus, joka on tyystin sivuuttanut velkavivun käsittelyn kaikessa uutisoinnissaan, ei väsy hämmästelemästä WinCapitaan sijoittaneiden ihmisten ahneutta, typeryyttä ja rikollista mielenlaatua.

Vaikka on ilmeistä, että WinCapitan tapauksessa tuhannet ihmiset tulivat klubin johdon taholta harhaanjohdetuiksi, ei heitä voi aivan suoralta kädeltä hölmöiksi tai rikollisiksi väittää. Luottolaitosten tarjoama 100-kertainen vipu on totta. Samoin totta ovat voittoa tahkoavat automatisoidut kaupankäyntijärjestelmät. Mistä siis kiikastaa?

WinCapita loi jäsenistölleen kyllin vakuuttavan illuusion voittoa tahkoavasta kaupankäyntijärjestelmästä, eikä tämä ole mikään ihme. WinCapitan voitonmaksu perustui lähes reaaliajassa klubin jäsensivustoilla jäsenistölle näytettyihin EUR/USD valuuttakauppajärjestelmän toimeksiantoihin.

Kaikki tehdyt valuuttakaupat näytettiin jäsenistölle reaaliajassa ja kaikki jäsenistölle maksetut voitot maksettiin ulos näiden muka satakertaisesti vivutettujen kauppojen suhteessa. Jäsenen voittojen suuruus oli suoraan verrannollinen hänen panostuksiinsa.

Velkavivun mekanismit ymmärtävän ja omiin silmiinsä luottavan ihmisen oli hyvin vaikea olla lähtemättä mukaan voitollista vivutettua valuuttakauppaa tekevän sijoitusyhtiön toimintaan. Kun sijoitusyhtiö antaa ymmärtää tekevänsä vivutettu valuuttakauppaa, näyttää kaikki tekemänsä kaupat reaaliajassa ja perustaa voitonmaksunsa näihin reaaliajassa näytettyihin kauppoihin - ei tuottologiikassa ole mitään epäselvää.

WinCapitaan sijoitettiin siinä uskossa, että vihdoin joku suurisydäminen ihminen oli tuotteistanut tyypillisesti vain finanssieliitin käytössä olleen automaattisen treidausjärjestelmän (vrt. high-frequency trading) nyt myös rahvaan hyväksi. Voitollisen valuuttakaupankäyntijärjestelmän tahkoamat voitot paisutettiin lopulliseen suuruuteensa luottolaitosten tarjoaman vivutuksen avustuksella. Näin uskottiin.

Kun vivun merkitystä tarkastellaan purkamalla vipuvaikutus osiin, 100-kertaisen vivutuksen tapauksessa 400 %:n vuosituotto koostuu:

Treidaajan oman pääoman osuudesta, joka on: 4%.
Pankin tarjoaman, tyhjästä synnytetyn vivun osuudesta, joka on: 396%.

Vivutuksen merkitys tuottojen kasvattajana on valtava. Vaikutusta voi verrata efektiin, joka saadaan kun akustinen kitara liitetään äänenvahvistimeen.

Vahvistimesta irroitetun kitaran ääni kantautuu ulkoilmassa selkeänä korkeintaan muutaman metrin päähän. Samalla tavoin ilman vipua tehty valuuttakauppa tuottaa vuositasolla korkeintaan muutaman prosentin vuosituoton. Mutta kun kitara liitetään äänenvahvistimeen, kitaran melodiat saadaan helposti kulkeutumaan jopa useiden satojen metrin etäisyydellä seisovien kuulijoiden korviin. Samalla tavoin valuuttakaupan vaatimattomat yksinumeroiset tuotot kasvavat satoihin prosentteihin silloin, kun vipu kytketään osaksi voitollista valuuttakauppaa.

Voitollisessa 100-kertaisesti vivutetussa valuuttakaupassa peräti 99 prosenttia valuuttakaupan tuotoista on siis pankki- ja luottolaitosjärjestelmän aiheuttamaa. WinCapitan "ylisuurille" tuotoille löytyi siis looginen selitys. Asiassa ei ollut mitään yliluonnollista tai ihmeellistä. Ihmeestä vastasivat rahan synnyttäjät itse, siis pankit ja luottolaitokset. Kaikki oli pelkkää pankkimatematiikkaa ja suoraa seurausta visusti salassa pidetystä, mutta sitäkin todellisemmasta, velkaan perustuvasta pankki- ja rahajärjestelmästämme.

Velkavivun käsitteiden perusteellinen avaaminen laajan yleisön tietoisuuteen olisi muuttanut WinCapita-uutisoinnin sävyn täydellisesti ja vienyt yleisön paheksunnan jäsenistön syyllistämisestä pankkien harjoittaman vivutuksen ja rahan syntymekanismin hämmästelyyn, niin kuin ehdottomasti olisi kuulunutkin tapahtua.

Sen sijaan media ja viranomaiset irrottivat vivun osuuden tuotoista, kuin kitaran vahvistimesta, ja antoivat ymmärtää WinCapitaan sijoittaneiden ihmisten olleen ahneuksissaan niin typeriä, että uskoivat kitaristi Kailajärven pystyvän vetämään 10 000 ihmisen stadionkeikan ilman minkäänlaista äänenvahvistusta. Ja sekös kansaa huvitti.

Miksi ihmiset eivät heti reagoineet virheelliseen uutisointiin? Koska 99 prosentilla kansalaisista ei ole hajuakaan siitä, mitä raha on ja kuinka uutta rahaa synnytetään. Koulujärjestelmämme pitää kansalaiset siinä uskossa, että pankit lainaavat ihmisille holveissa makaavia varoja. Näin ei ole. Todellisuudessa lainattava raha synnytetään pankin tietokonejärjestelmään samalla hetkellä, kun velan ottaja allekirjoittaa lainapaperin. Tämä antaa talousalan auktoriteeteille saman vallan, jonka keinoin keskiaikaiset papit ohjailivat massoja haluttuun suuntaan.

Talousalan termistö on nykyihmisille kuin munkkilatinaa. Eikä se ole vahinko. Kätkemällä vipu monimutkaisten käsitteiden taakse, finanssilaitosten valta saadaan taitavasti piilotetuksi. Samasta syystä keskiajan papit saarnasivat luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomalle seurakunnalleen latinaksi. Ihminen ei voi vastustaa mitään sellaista, jota se ei voi ymmärtää.

WinCapitan tuotot olivat siis teoriassa täysin mahdollisia. Ainoa kysymysmerkki oli klubin johtaja, Hannu Kailajärvi. Oliko hän oikeasti kehittänyt automaattisen kaupankäyntijärjestelmän vai johtiko hän ihmisiä tietoisesti harhaan? Tätä sijoittajat eivät voineet tietää, sillä yhtiö ei julkistanut mitään toimintaan liittyviä tunnuslukuja ulkopuolisille. Liiketoiminnan tunnusluvut kuuluivat liikesalaisuuden piiriin.

10 000 sijoittajaa otti tietoisen riskin. Lopputuloksena satojen ihmisten epäillään syyllistyneen petosrikoksiin ja ihmisten omaisuutta on asetettu takavarikkoon kymmenien miljoonien eurojen arvosta. Jutun käsittely uhkaa venyä kokonaisen vuosikymmenen mittaiseksi. Yhä edelleen ihmiset ihmettelevät, mikä sai tuhannet ihmiset sijoittamaan WinCapitaan yhteensä noin 100 miljoonaa euroa? Vastaus on yksinkertainen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihmisiä houkutteli WinCapitassa velkavivulla suoritettu voitollinen valuuttakauppa.

Kuinka paljon velkavivusta on kirjoitettu mediassa WinCapitan yhteydessä?

Ei yhtä ainoaa riviä.

Kuinka vivutuksen unohtaminen sitten vaikuttaa tapaus WinCapitan uutisointiin ja sitä kautta edelleen ihmisten mielikuviin tyypillisistä WinCapita-sijoittajista?

Kun vivun vaikutus irrotetaan valuuttakaupasta, uutisointi vääristyy totaalisesti.

Kun vipuvaikutus jätetään käsittelemättä julkisuudessa, kansalta viedään pois kaikki mahdollisuudet ymmärtää WinCapitaan sijoittaneiden ihmisten logiikkaa. Ilman velkavivutuksen ymmärrystä, kymmenentuhannen WinCapitaan sijoittaneen ihmisen sijoituspäätös saadaan näyttämään uutisointia seuraavan yleisön silmissä täysin järjettömältä. Jopa niin järjettömältä, että kaikkien klubiin sijoittaneiden voidaan katsoa täytyneen olla tietoinen klubin petollisesta luonteesta. WinCapitan kautta velkaan perustuvan rahajärjestelmän mielettömyys kääntyi siten suoraan jäsenistön mielettömyydeksi.

Tavallinen kansalainen ei voinut välttyä tuntemasta vahingonilosta kumpuavaa mielihyvää lööppejä lukiessaan. Nämä asunto- ja kulutuslainoihin itsensä vuosikymmeniksi sitoneet ihmiset saivat kerrankin kokea ylemmyydentuntoa vertaillessaan itseään WinCapitassa rahansa hävinneisiin hölmöläisiin. "Minua he eivät sentään onnistuneet huijaamaan", saattoi velkaorja pohtia omahyväinen ilme kasvoillaan, taas uuteen työpäivään valmistautuessaan. "Enää kaksikymmentäviisi vuotta töitä, niin saan asuntolainan korkoineen kuitatuksi", hän laskeskeli myydessään vapauttaan työnantajalleen, ruokkien omalla työpanoksellaan ikuiseen kiihtyvään velkaantumiseen ja loputtomaan talouskasvuun perustuvaa talouden ponzihuijausta, jonka ylläpitäjänä sen laillinen pankkijärjestelmä perusti liiketoimintansa virtuaalirahan synnyttämiseen tyhjästä.

Onko tässä asetelmassa havaittavissa jotain ironiaa?

Timo Harakka sellaista havaitsi. WinCapitaa käsittelevässä kolumnissaan Talouselämä-lehdessä 25.1.2010 hän kirjoitti:

"Järkevä ihminen syyttää wincapitalaista siitä, että tämä uskoi rikastuvansa noin vain, vaivattomasti. Järkevä ihminen tietää, että vaurauteen ei ole oikotietä; se vaatii kärsivällisyyttä ja kovaa työtä. Kumpikohan elää harhamaailmassa? ... Yhtäkkiä on pyyhkäisty pois vuosisatainen kovan työn ja tyytymisen moraali. Vain idiootti luottaa enää oikeudenmukaisuuteen. Ansiosta ei palkita, ja kääntäen: palkinnon saa ansioton. Menestyminen on lopulta lottoa. ... kaikki talous on virtuaalitaloutta. Olemuksellisesti Suomen kansantalouden ja Wincapitan välillä ei ole eroa."[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 27. Vipu valuuttakauppaan. Lisäaineistoa Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/27-vipu-valuuttakauppaan.html

[LAINAUS]lauantaina 27. helmikuuta 2010
27. Vipu valuuttakauppaan

Internetissä toimii lukuisia luottolaitoksia, jotka tarjoavat asiakkaidensa pääomille jopa yli 100-kertaista vivutusta ilman sen kummempia fyysisiä vakuuksia tai luottotietojen tarkistuksia. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Kuka tahansa voi avata henkilökohtaisen tilin esimerkiksi 100-kertaista vipua tarjoavan luottolaitoksen valuutta-alustalle. Siirtämällä valuutta-alustan alkupääomaksi esimerkiksi 1 000 euroa, asiakas saa välittömästi käyttöönsä 100 000 euroa pääomaa valuuttakauppaan. 100-kertaisesti vivutetuissa valuuttakaupoissa kaikki voitot ja tappiot ovat satakertaisia, jos niitä verrataan täsmälleen samoihin kauppoihin ilman vipuvaikutusta.

Oletetaan nyt että avaamme valuutta-alustan 100-kertaista vipua tarjoavasta nettipankista ja onnistumme tekemään sen kautta 400 prosentin vuosituoton EUR/USD -valuuttaparia treidaamalla.

Nyt suuri kysymys kuuluu: Kuinka suuri osa treidaajan voitosta on hänen omaa ansiotaan ja kuinka suuri osa on seurausta pankin tarjoamasta satakertaisesta vivusta?

Vastaus:

Treidaajan oman pääoman osuus voitosta: 4%

Pankin tarjoaman vivun osuus voitosta: 396%

Pankin tarjoaman vivutuksen ansiosta mitätön yksinumeroinen vuosituotto saadaan paisutettua satoihin prosentteihin. Vivutetun valuuttakaupan peruslogiikka pohjautuu nimenomaan juuri tähän luottolaitosten synnyttämään velkavipuun. Ilman luottolaitoksen tarjoamaa massiivista vipua treidaajan vuosituotto ei olisi 400%, vaan jäisi vaatimattomaan 4 prosenttiin.

Koska 99 prosenttia satakertaisesti vivutetun valuuttakaupan voitoista ja tappioista syntyy luottolaitosten tarjoaman vivutuksen seurauksena, tulee meidän seuraavaksi ymmärtää täsmällisesti se, kuinka on mahdollista, että pankit voivat tarjota asiakkailleen näin valtavan velkavivun.

Tavallisesta kansalaisesta voi tuntua ihmeelliseltä se, kuinka netissä toimivat luottolaitokset pystyvät lupaamaan asiakkailleen heidän omaa pääomaansa vastaan esimerkiksi 50-, 100- tai jopa 400-kertaisesti luottoa. Kuinka on mahdollista että pankki, jolla on vaikkapa 10 000 asiakasta ja jokaisella heistä esimerkiksi 1000 euroa valuuttatreidauksessa, voi tarjota kaikille asiakkailleen 400-kertaisen lainan suhteessa annettuun talletukseen, vaatimatta asiakkaalta minkäänlaisia fyysisiä vakuuksia?

Jos pankki lainaisi olemassa olevia varojaan, tulisi sen tarkoittaa, että tällaisella nettipankilla, joista harvoilla on olemassa edes fyysistä pankkirakennusta, tulisi olla jatkuvasti kassassaan 10 000 x 1 000 x 400 = neljä tuhatta miljoonaa, siis yli 4 miljardia euroa ylimääräistä rahaa talletuksina vain odottamasta lainatuksi tulemista.

Eihän se voi pitää paikkansa. Eiväthän nämä pankit edes ota vastaan tavallisten kansalaisten talletuksia samalla tavoin kuin perinteisen liikepankit. Niiden toiminta perustuu yksinomaan valuuttatreidaukseen. Kuinka he sitten tuon kaiken vipuna käytettävän rahan saavat kasaan?

Kuten olemme jo oppineet, kaikki raha on velkaa ja pankkien myöntäessä asiakkailleen lainoja, uutta velkaa - siis uutta rahaa - synnytetään tyhjästä. Pankkimaailmassa tätä uuden velkarahan syntyprosessia kutsutaan luottolaajennukseksi. Näin pankit ja luottolaitokset käyttävät valtioiden ja oikeuslaitosten heille antamaa oikeutusta synnyttää uutta velkarahaa tyhjästä.

Valuutta-alustojen toimintalogiikka eroaa hieman tavallisten liikepankkien toiminnasta.

Kun asiakas kävelee tavalliseen liikepankkiin ja kysyy lainaa vaikkapa auton ostoon, pankki ryhtyy heti arvioimaan asiakkaan takaisinmaksukykyä. Yleinen siisteys, perhe, työhistoria, luottotiedot ja varallisuus tarkistetaan heti ensimmäiseksi. Vaikka kaikki vaikuttaisi olevan päällisin puolin kunnossa, pankki ei silti voi varmuudella tietää, kuinka asiakas tulee lainansa takaisinmaksusta selviämään.

Pankinjohtaja ei kävele asiakkaansa kanssa autokauppaan ja varmista siten, että rahat varmasti käytetään oikeaan tarkoitukseen. Pankeilla ei ole mitään realistista mahdollisuutta seurata asiakkaansa lainarahan käyttöä. Lainan saanut asiakas voi halutessaan kävellä suoraan viereiselle Casinolle ja tuhlata kaikki rahansa juhlimiseen vielä saman päivän iltana, eikä kukaan voi estää häntä niin tekemästä. Siksi liikepankit vaativat asiakkailtaan velan vakuudeksi myös kiinteää omaisuutta.

Mutta entä jos pankki voisikin vahtia sataprosenttisesti lainarahan käyttöä? Mihin silloin tarvittaisiin fyysistä velan vakuutta? Ei mihinkään. Pankkiterminologiassa tätä menettelyä kutsutaan "kehittyneeksi riskienhallinnaksi" ja sen seurauksena mahdollistuu luottolaitosten tarjoama huikea velkavipu valuuttakauppaan.

Vipua valuutta-alustoilleen tarjoavat pankit eivät tarvitse asiakkailtaan fyysistä omaisuutta velan vakuudeksi, sillä valuutta-alustoille synnytetty velkaraha on jatkuvasti pankin oman tietokonejärjestelmän valvonnassa, eikä velan myöntämiseen ja asiakkaan rahankäyttöön liity siten mitään sellaista riskiä, joka ei olisi täydellisesti hallittavissa.

Tällaisessa täysin kontrolloidussa ja lyhytkestoisessa velkatapahtumassa velan vakuudeksi ja vakuusvarannoksi riittää pelkkä asiakkaan alkupääoma, varantovaatimuksen ollessa tyypillisesti vain 1-2%.

Velka synnytetään vain treidaustapahtuman ajaksi. Kun kauppa suljetaan, velka maksetaan pois ja treidauksessa käytetty raha katoaa, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Jäljelle jää ainoastaan lyhyen kaupankäynnin seurauksena syntynyt voitto tai tappio.

Finanssialan keskusliittoa lainatakseni kyseessä on "kehittynyt riskienhallintajärjestelmä". Vivutetun valuuttakaupan riskit ovat niin hyvin luottolaitoksen hallinnassa, että valuuttakauppaa varten synnytetyn velkavivun vakuudeksi riittää pelkkä asiakkaan oma pääoma.

Käsitellään esimerkin kautta valuuttaparia EUR/USD. Asiakas tallettaa valuutta-alustalleen alkupääomaa 1 000 euroa vakuusvarantovaatimuksen ollessa 1%. Valuutta-alustalle siirrettynä ja 100 -kertaisen vivun myötävaikutuksesta käytettävissä oleva sijoituspääoma paisutetaan 100 000 euroon, josta 99 000 euroa on tyhjästä synnytettyä velkarahaa.

Kauppaa voidaan käydä yhtä hyvin nousevan kuin laskevankin kurssikehityksen puolesta. Mikäli asiakas on vakuuttunut siitä, että lähitulevaisuudessa euron arvostus suhteessa dollariin tulee nousemaan, niin hän ostaa euroja / myy dollareita koko käytettävissä olevan vivutetun pääoman voimalla.

Oletetaan että valuuttaparin EUR/USD kurssi kaupan aloitushetkellä on tasan 1,000 euroa. Mikäli asiakkaan näkemys toteutuu ja kurssi vahvistuu 0,5 prosentilla kurssiin 1,005, asiakas on tehnyt voittoa alkuperäiselle pääomalleen 50 prosenttia. Hän osti 100 000 eurolla, myi 100 500 eurolla ja teki puolen prosentin heilahduksella 500 euron voiton, eli 50% tuoton sijoittamalleen pääomalle. Kun kauppa avattiin, asiakas otti lainan ja kun kauppa suljettiin, asiakas maksoi lainan pois ja jäi summien erotuksen voitolle.

Jos kurssi olisi kehittynyt epäsuotuisasti ja asiakas olisi tehnyt 0,5 prosenttia tappioita, hän olisi saanut takaisin enää 99 500 euroa alkuperäisestä 100 000 euron lainastaan. Lainan takaisinmaksusta puuttuva 500 euroa olisi otettu hänen vakuudeksi tallettamasta alkupääomastaan, jolloin asiakas olisi kärsinyt 50% tappion. Jos asiakas ei olisi itse kauppaa sulkenut, pankin tietokonejärjestelmä olisi sulkenut sen automaattisesti hyvissä ajoin, ennen kuin tappio olisi kuluttanut asiakkaan velan vakuudeksi asetetun alkupääoman kokonaisuudessaan pois. Näin pankki minimoi oman riskinsä.

Valuuttamarkkinoiden päivävaihto on keskimäärin yli 3 000 miljardia dollaria, josta reilusti yli 90 prosenttia on juuri tällaista luottolaajennuksen avulla synnytettyä vipua valuuttakauppaan. Toisin sanoen, joka päivä maailman valuuttakaupassa vaihtaa omistajaa rahamäärä, joka on yli 15-kertainen Suomen vuotuiseen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Tämä raha on luotu samalla mekanismilla, jolla tavalliset liikepankit synnyttävät rahaa tavallisille kansalaisille lainatapahtumien yhteydessä.

Nykyään ja tulevaisuudessa yhä suurempi osa tästä kaupasta käydään automaattisten treidausohjelmistojen avustuksella. Huippunopeilla tietokoneilla tapahtuva kaupankäynti (high-frequency trading) vie nopean reagoinnin niin valuutta- kuin osakemarkkinoillakin yli-inhimilliselle tasolle. Treidausrobotit huomaavat trendit murto-osa sekunneissa ja ovat tehneet kaupat jo paljon ennen kuin tavalliset sijoittajat ovat ehtineet niihin millään tavoin edes reagoida.

Nämä treidausrobotit eivät tarvitse ruokatunteja eikä lepotaukoja, vaan noudattavat niihin ohjelmoitua strategiaa nöyrän orjallisesti tunti toisensa jälkeen, täysin riippumatta mistään ulkoisista häiriötekijöistä. Ylivoimaisen laskentakapasiteettinsa ansiosta ne pystyvät analysoimaan tietoa miljoonia kertoja nopeammin ja tehokkaammin kuin yksikään ihminen tai mikään asiantuntijaryhmä.

Jotain vastaavan kaltaista automaattista kaupankäyntijärjestelmää väitti kehittelevänsä myös Panamaan rekisteröity, sittemmin pyramidihuijaukseksi epäilty, yksityinen sijoitusklubi WinCapita.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 26. Katsaus suomalaisten pankkien tarjoamaan osakevipuun. Lisäaineistoa Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/26-katsaus-suomalaisten-pankkien.html

[LAINAUS]perjantaina 26. helmikuuta 2010
26. Katsaus suomalaisten pankkien tarjoamaan osakevipuun

Pankeille raha on myytävä tuote siinä, missä auto on myytävä tuote autokauppiaalle. Osaketreidauksen yhteydessä pankkien myymää rahaa kutsutaan vivuksi. Mitä enemmän käytössä on vipua, sitä suuremmalla voimalla pääoma vääntää sijoittajalleen voittoa tai tappiota.

Jos avaat arvo-osuustilin ja talletat vaikkapa 20 000 euroa käteistä esimerkiksi Suomessa toimivaan eQ-Online-pankkiin, saat heti käyttöösi 3-kertaisen vivun osakekauppojasi varten. Voit siis heti ostaa tai myydä osakkeita 60 000 eurolla, vaikka sinulla olisi omaa rahaa talletettuna vain 20 000 euron edestä.

eQ-Online-pankki tarjoaa vipua houkutellakseen asiakkaikseen lyhyen päiväkaupan tekijöitä, eli niin sanottuja treidaajia. Jos tämä automaattisesti myönnetty 3-kertainen vipu ei kuitenkaan riitä, asiakas voi halutessaan ostaa lisää vipua.

eQ-Online -pankki tarjoaa asiakkailleen 20 000 euron vipua päiväksi käyttöön 20 euron maksua vastaan. Jos siis oletetaan, että asiakas tallettaa EQ-Online pankkiin 20 000 euroa käteistä ja ostaa lisäksi vielä 20 eurolla 20 000 euroa lisää vipuvaikutusta, hänellä on käytössään nyt yhteensä 80 000 euroa rahaa, eli neljä kertaa enemmän kuin lähtökohtaisesti.

Kun asiakas sitten tekee tällä neljäkertaisella pääomallaan osakekauppaa, luonnollisesti myös kaikki hänen voittonsa ja tappionsa ovat nelinkertaiset siihen verrattuna, että hän tyytyisi sijoittamaan ainoastaan omaa pääomaansa.

Ehtona vivun käytölle on kuitenkin se, että kaupan täytyy olla lyhytaikaista. Suositeltavaa olisi, että kaupankäynti olisi päivän sisäistä. Ehdoton maksimi sen kestolle on kuitenkin 3 päivää. Jos vivun avulla tehty kauppa ylittää tämän aikarajan, pankki sulkee kaupat automaattisesti ja asiakkaalle seuraa aikarajan ylityksestä sanktioita.

Vipu on pankeille hankala termi nykyaikoina, sillä se tuo mieleen paljon negatiivisia mielleyhtymiä. Siksi he käyttävät termin "vipu" sijasta mieluummin muita vipua kuvaavia termejä, kuten eQ-Onlinen tapauksessa "ostovoima". Ostovoima sanana antaa kuitenkin hieman väärän käsityksen siitä, mitä vivun kanssa on mahdollista tehdä. Vipu kun toimii ostovoiman lisäksi myös myyntivoimana.

Treidaajan ei tarvitse omistaa osakkeita myydäkseen niitä, kunhan sekä myynti että ostotapahtuma tapahtuvat kolmen pankkipäivän sisällä. Niiden keskinäisellä järjestyksellä ei ole väliä.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, voit myydä osuuden yhtiöstä jota et omista, kunhan vain ostat sen itsellesi takaisin määräajan kuluessa. Näin treidaajat voivat tehdä voitollista päiväkauppaa myös kurssilaskuissa.

Jos uskot että osakkeen arvo tulee laskemaan tulevaisuudessa, voit myydä osakkeet (joita et omista) ensin kalliilla ja ostaa ne myöhemmin halvemmalla takaisin, kunhan teet myynnin ja oston kolmen pankkipäivän sisällä. Kolmen päivän aikaraja johtuu siitä, että pankeilla on käytössään kolme päivää aikaa selvittää välittämänsä kaupat. On aivan sama missä järjestyksessä tai millä rahalla kaupat tehdään, kunhan määrätyn ajan sisällä jokaiselle ostolle löytyy saman suuruinen myynti ja päin vastoin.

Tämä niin sanottu lyhyeksimyynti, eli shorttaaminen, nousi ajankohtaiseksi syksyllä 2001, kun lentoyhtiöitä myytiin poikkeuksellisen suurilla summilla lyhyeksi New Yorkin pörssissä, vain päivää ennen syyskuun 2001 terrori-iskuja. Suurella joukolla merkittäviä tahoja oli siis jo hyvissä ajoin tieto iskujen ajankohdasta ja tekotavasta. Terrori-iskujen seurauksena lentoyhtiöiden kurssit romahtivat ja lentoyhtiöitä lyhyeksi myyneet tahot tekivät huikeat voitot.

Treidaus vaatimattoman vivun kanssa kotimaisilla osakemarkkinoilla on kuitenkin pikkupoikien puuhastelua verrattuna niihin mahdollisuuksiin, joita kansainvälinen vivutettu valuuttakauppa treidaajalle tarjoaa. [/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 25. Keskuspankkien vakuusvarantovaatimukset ja Basel 2.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/25-keskuspankkien-vakuusvarantovaatimuk.html

[LAINAUS]torstaina 25. helmikuuta 2010
25. Keskuspankkien vakuusvarantovaatimukset ja Basel 2

Keskuspankkien määrittelemät vähimmäisvakuusvarantovaatimukset ovat maa- ja tapauskohtaisia. Euroopan Unionin alueella pankkien kassavarantovaatimus vaihtelee 0 - 2% välillä.

Basel 2:n normistojen mukaan luottolaitoksia, julkisyhteisöjä ja yritysluottoja koskeva riskiryhmittely sidotaan niiden ulkoiseen riskiluokitukseen.

Lainaus Finanssialan keskusliiton kotisivuilta:

"Basel 2- uudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut kannustaa pankkeja kehittämään riskienhallintajärjestelmiään. Lähtökohtaisesti pääomavaatimus on sitä alhaisempi, mitä kehittyneemmät riskienhallintajärjestelmät pankilla on. Pankit ovatkin lisänneet investointejaan riskienhallintaa koskeviin henkilöstö- ja järjestelmäresursseihin."

Mitä tämä riskienhallintajärjestelmien kehitys voisi käytännössä tarkoittaa? Se voisi tarkoittaa esimerkiksi vipua valuuttakauppaan. Mutta ennen kuin perehdymme tarkemmin vivutetun valuuttakaupan riskienhallintaan, luomme pikaisen katsauksen suomalaisten pankkien osakekauppaan ja heidän asiakkailleen tarjoamaan vipuun.[/LAINAUS]